Lue keskustelun säännöt.
Jos tietäisit kuolevasi pian, siivoaisitko asuntosi kaikista henkilökohtaisista papereista ja muista henkilökohtaisista asioista?
19.10.2021 |
Jos tietäisit olevasi lähdössä pian (sairaus tai oma päätös), siivoaisitko asuntosi niin, että eliminoisit kaikki henkilökohtaiset paperit, päivä- ja muistikirjat, ehkä esineet jne. pois niin, etteivät ne jäisi perillisten seulottaviksi ja siivottaviksi?
Oletetaan, että sinulla olisi vielä voimia tehdä tämä siivous, etkä makaisi kuolinvuoteella.
Vai onko kotisi aina siisti arkaluontoisista asioista? Pidätkö asunnon siistinä näistä asioista tietoisesti?
Ajatteletko, että mitä väliä niillä enää kuolemasi jälkeen on, vai haluatko säilyttää itsestäsi läheisten silmissä sellaisen muiston ja kuvan, jonka olet itse olemuksellasi ja puheillasi antanut?
Piilottaisitki siis salaisuutesi, vai onko sinulla sellaisia ollenkaan?
Kommentit (26)
En siivoaisi. Ei niillä ole mitään väliä sitten kun olen kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, en edes keksi mikä olisi ns arkaluontoista.
Siivoaisin juurikin kyseiset henkilökohtaiset kirjoitukset.
Lisäksi kirjoittaisin valokuvien taakse ketä kuvissa on ja missä otettu ja milloin ja teetättäisin digikuvista oikeita valokuvia. Oikeat valokuvat voisivat liittyä lomamatkoihin, arkipäivän tilanteisiin jne. Mitään selfie -kollaasia en teettäisi.
En siivoaisi. Meillä on muinaisten sukulaisten kirjeitä ja päiväkirjoja 1800-luvun lopusta ja ne ovat ihanaa luettavaa, vaikka oikeastaan ne ovat vain arkea. Minä keräisin omat dokumenttini työtodistuksia myöten samaan laatikkoon ja kertoisin lapsille, että tämä kannattaa liittää sukuarkistoon.
Olen aika… ”seksuaalinen” ihminen, ja tämä puoli itsestäni ei ole läheisteni tiedossa. Minulla ei ole lapsia, mutta sisarukseni varmaan siivoaisivat ja heiltä haluaisin piilottaa ainakin tästä kertovat asiat, kuten kovalevy, jossa paljon valokuvia, sekä kaikki lelut ja rekvisiitat. Se ei ole iso juttu, mäsäksi ja roskiin vaan.
Ei mielestäni kuulu minun fantasiat sisaruksilleni edes kuolemani jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hävittäisin, valokuvat paperit läppärit. Aivan kaiken.
Enpä nyt keksi, mikä olisi niin arkaluontoinen paperi tai tavara, ettei puolisoni saisi sitä nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Heitin pois risat alusvaatteet ja epäsopivat vaatteet, merkkasin maustepurkkeihin mitä ne sisältää ja pesukoneeseen, mitä ainetta mihinkin lokeroon laitetaan. Kirjoitin myös yhteen kalenteriin etusivulle salasanat koneelle ja sähköpostiin, jotta ne voidaan sulkea ja kovalevyiltä saa valokuvat katseltaviksi.
En ole kuolemassa, mutta hävitän niitä pikkuhiljaa muutenkin. Olen polttanut takassa mm. lapsuusajan kirjeenvaihtoa, keräämiäni lehtileikkeitä ja terveyteen liittyviä papereita. Lisäksi olen hankkiutunut eroon turhista kirjoista ja keräilyesineistä. Vaatteita en hamstraa vaan mulla on vaan pari settiä käyttövaatteita. Olen myös lopettanut kaikki kauppojen kanta-asiakkuudet.
Tämä into kuolinsiivoukseen sai alkunsa äitini kuolemasta, olk työlästä hävittää jäämistöä ja irtisanoa bonuskortteja yms.
T. N. 43v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä hävittäisin. Kerran näin dokumentin missä kuvattiin syöpää sairastavan naisen viimeistä elinvuotta ja jäin miettimään mitä itse tekisin vastaavassa tilanteessa, hyvin pian totesin että siivoaisin ja raivaisin asuntoni siihen malliin että perikunnan olisi se helppo tyhjentää. Joo tiedän, ehkä jo sairaalloista kotihäpeää.
Vierailija kirjoitti:
En. Heitin pois risat alusvaatteet ja epäsopivat vaatteet, merkkasin maustepurkkeihin mitä ne sisältää ja pesukoneeseen, mitä ainetta mihinkin lokeroon laitetaan. Kirjoitin myös yhteen kalenteriin etusivulle salasanat koneelle ja sähköpostiin, jotta ne voidaan sulkea ja kovalevyiltä saa valokuvat katseltaviksi.
En tosin ole tässä nyt kuolemassa, tuo oli mun tapa käsitellä syöpädiagnoosia silloin hoitojen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä! Itseasiassa teen pikku hiljaa niin sanottua: Kuolin siivousta! Vaikka tietoisesti en kuolemassa.Minulla on päiväkirjat 11 vuotiasta tytöstä asti,jäin orvoksi 11 v. ja päiväkirjoja kirjoitanut läpi elämäni,niitä siis kertynyt paljon.Niitä hävitän.Turhia astioita,liinavateita,pyyhkeitä ymm.Katilat viennyt kierätyskeskus tai vida. 1 Asuvana en tarvitse niitä.Tulee kaapeihin väljyyttä.Mutta todella jos tietäisin kuolevani,tilaisin roskalavan ja työmiehet, kaikki kaatopaikalle.Sillä kotiani en täytänyt taiteella,en iitalan,arabian, teema,pentikin astioilla,tai marimekon materialeilla.En kristallikrunulla ,en nahka soffalla,saatika aidoilla lattia matoilla. Mutta olen elänyt! Kotini nyt pieni,en sisutus lehtieen mukaan sisustanut,esitäkeseni muille kotianani. Koti on minun linnani ja turva satamani,minun sydän asuu täällä!( ps.anteeksi jos teksti virheet,olen lukihäiriöinen,tuki opetusta ei kansakoulu siihen saatu aikoinaan)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kaikki roviolle
Sama. Kaiken vähänkään henkilökohtaisen hävittäisin. Paperit, kuvat, seksilelut, läppärin tiedostot, puhelimen tyhjennys. Ainoa, jonka jättäisin, olisi kirja-, musiikki-, ja leffakokoelma. Mun elämä ei kuulu kenellekään muulle.
Nykyihminen on outo: somessa koko elämä ja kaikki julkista, mutta ennen kuolemaa kaikki tuhotaan, koska yksityisyys ja oma elämä. Someen se jää silti.
Kaikista järeimmät dildot ja S/M kamat heivaisin ehkä roskiin.
En, kulttuuriini ei kuulu siivous.
Teinivuosien päiväkirjat hävittäisin, ne on lähinnä noloja.
Mitään muuta ei ole tarvetta hävittää.