Ärsyttääkö sinua luonnonlapset?
Luonnonlapsella tarkoitan nyt lasta, joka ei osaa peitellä tunteitaan, vaan iloitsee, suree ja kiukuttelee spontaanisti. On ikäänkuin oma teeskentelemätön itsensä, välitön, eikä osaa ajatella, ettei kelpaisi omana itsenään.
Vai pitäisikö luonnonlasta sinusta vähän koulia, että pitäisi itseään sordiinolla?
Kommentit (28)
Mulle kävi niin että kun olin lapsena melko herkkä ja tunteiden ymmärtäminen ja kontrollointi oli vaikeaa (Asperger, diagnosoitiin vasta teini-iässä) niin äitini kouli minua läimimällä ja pilkkaamalla. Aina muistutettiin ettei saa itkeä tai nauraa tai näyttää mitään tunteita koska se on ärsyttävää. Nykyään minulla on persoonallisuushäiriö, raivokohtauksia, itken ilman syytä, ahdistaa.
Itse olin tällainen luonnonlapsi. Vanhemmat puuttui siihen ala-asteen aikana. Siis jos näytin yhdenkin tunteen esim. kun veli lyö minua ( siis isoveljeni sai lyödä minua niin paljon kuin vaan huvittaa) en saa itkeä tai sanoa että tuo sattuu ja voitko lopettaa sen niin minut heitettiin ulos vähäksi aikaa. Nykyään ei ole enää siis tunteita, olen hirveä lapsi vanhemmilleni mutta syytän heitä.
Olen juuri sellainen boheemi hippi-luonnonlapsi. En pysty olemaan muuta. Olen yrittänyt, mutta se sai minut sairastumaan. Omaan kyllä hyvät käytöstavat, mutta olen mitä olen. En vain sovi normaaliin muottiin. Yritetty on. Eipä minusta kaikki tykkääkään, mutta sen olen oppinut hyväksymään. On myös niitä, joitten mielestä olen ihana.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:47"]Minä olen ymmärtänyt luonnonlapset vähän toisin, mutta huonosti käyttäytyviä jaksa. Niitä joita olen sanonut luonnonlapsiksi rakastan. [/quote] Miten sinä ymmärrät sen? Minä ymmärrän teeskentelemättömiksi ja spontaaneiksi.
[/quote]
Minä olen ymmärtänyt heidät ihmisinä, jotka löytävät onnen ilman materiaa, rauhaa rakastavina "hippeinä", pohdiskelijoina, oman tiensä kulkijoina, nuuskamuikkusina, en huonosti käyttäytyvinä.
Ärsyttää sellaiset ihmiset (lapset ja aikuiset), joilla ei ole mitään kontrollia sanomisiensa tai tunteidensa näyttämisen suhteen.
Tällaiset aikuiset pompottelevat muita omien ailahtelevien mielihalujensa mukaan, eivätkä ota toisia ollenkaan huomioon. Muiden pitäisi sietää heidän tunteensa ja teatraalisuutensa, mikä on rasittavaa esim. työelämässä tai sukulaisissa.
Lapset taas ovat hieman eri asia, koska heille ei välttämättä ole vielä kehittynyt kasvatuksen tai kasvun myötä kontrollia samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 14:41"]En jaksa ollenkaan minkäänlaisia hippejä. Aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä eikä olla kuin joku riivattu ipana.
[/quote]
Älä huoli tuskin hyväkäytöksiset aikuisetkaan kestää sua... :D
Minun kokemukseni on että ei luonnonlapset teeskentele ei ne muuten olisi lunnonlapsia.. Kohtaukset jne aatteellisuudet ovat kylläkin opittua käyttäytymistä.
Mulla on 13v luonnonlapsi ja hän on aivan ihana :)