Laihdutin, mutta nyt...
Olen 159 cm ja laihdutin 47 kiloon. Nyt ongelmana on kamala lihomisen pelko. Ajatukset pyörii vain sen ympärillä, mitä ja miten paljon voi syödä. Ongelma ei kai ole ihan uusi. Onko kellään kokemuksia? Miten saan elämäni normaaliksi? Eikä tarkoitus ole lihoa tai laihtua. Nyt olen tyytyväinen, mutta hitto, että harmittaisi jos ensi kesänä olen taas 53 kg.
Kommentit (8)
Keho yleensä pyrkii takaisin siihen korkeimpaan painoon, missä on ollut. Mutta jos harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin ei tarvitse ihan pakonomaisesti miettiä, että mitä suuhunsa laittaa.
Tuosta on lyhyt tie syömishäiriöön. Sinuna yrittäisin rentouttaa ajatusta syömisestä ja liikkua ihan vaan liikunnan ilosta. Unohda vaaka kokonaan.
Eihän tuo ole kuin 6kg. Saat sen suht lyhyessä ajassa pois, jos niin kurjasti käy että tulee takaisin. Itse laihdutin 45kg, takaisin ehti hiipiä 20kg rankan elämänvaiheen myötä, ennen kuin laitoin taas vaihteen silmään ja karistin ylimääräiset pois.
Eli kannattaa silloin on skarppina, jos elämässä isoja muutoksia tai stressiä. Silloin helposti syö ja herkuttelee turhaan, ja kortisolitasotkin vaikuttaa. Muuten älä huoli turhaan, järkevällä syömisellä ja satunnaisella herkuttelulla pärjäät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ettei ole ton isompia ongelmia.
syömishäiriöt ovat juu niin kivoja
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole kuin 6kg. Saat sen suht lyhyessä ajassa pois, jos niin kurjasti käy että tulee takaisin. Itse laihdutin 45kg, takaisin ehti hiipiä 20kg rankan elämänvaiheen myötä, ennen kuin laitoin taas vaihteen silmään ja karistin ylimääräiset pois.
Eli kannattaa silloin on skarppina, jos elämässä isoja muutoksia tai stressiä. Silloin helposti syö ja herkuttelee turhaan, ja kortisolitasotkin vaikuttaa. Muuten älä huoli turhaan, järkevällä syömisellä ja satunnaisella herkuttelulla pärjäät kyllä.
Joo, ei kannata ottaa liikaa paineita painostaan, mutta toisaalta ei kannata ajautua hirveästi jojoilemaankaan sen painonsa kanssa. Vaikka vähän väliä kertymään päässeistä ylimääräisistä kiloista pääsisikin aina suhteellisen helposti eroon, niin kyllä se läski aina jokaisella kerralla saa vallattua enemmän alaa ja muuttaa kehon koostumusta epäedulliseen suuntaan. Erityisesti vanhemmiten. Riittävä määrä liikuntaa yleensä takaa sen, ettei tarvitse niin kilojaan kytätä.
Olin samassa veneessä, laihduttanut tosin noin 15kg. Pari vuotta mittailin edelleen ruokia ja pelkäsin aivan hysteerisesti lihomista. Syömistilanteet aiheuttivat paineita, esim. tuli paha mieli, jos poikaystävä ehdotti pizzaa ruoaksi tms. Kyllästyin, tajusin ettei näin voi elää elämäänsä ja lakkasin käymästä vaa'alla sekä kirjaamasta syömisiäni.
Aika monta vuotta pidin painon suht samoissa lukemissa, nousua oli tuon vaiheen jälkeen ehkä noin 5kg parin-kolmen vuoden ajan, mutta korona räjäytti lopulta potin. Nyt olen painavampi kuin koskaan aiemmin, joskin taas pyristellyt eroon jo noin 6 kilosta. Alaspäin mennään, taas, ja nyt jo mietityttää miten sitten tavoitepainossa käy.
Tutkimustulokset sanovat, että ihmiset, jotka käyvät viikottain vaa'alla onnistuvat painonhallinnassa parhaiten. Joten se kai on ainoa tie - hankaluus tietysti vain siinä, että lukemaan tulisi suhtautua vain datana eikä se saisi aiheuttaa mitään tunnemyrskyjä.
Hienoa ettei ole ton isompia ongelmia.