Äitini haluaa viettää joulun naapurin kanssa!

Tässäpä tarina. Pyysin äitini miehensä kanssa meille jouluaattona kuudeksi syömään. Kahdeksan aikaan avattaisiin lahjat. Lapseni ovat äitini ainoat lapsenlapset. Äiti tuumaili ja sanoi, että jaah, aha. Sanoi, että vaikka joo. Kerroin, ettäpyydän veljeni vaimoineen myös. 

Seuraavana päivänä äitini soitti ja kertoi, että veli vaimoineen aikoo ottaa äkkilähdön jonnekin. Samalla hän kertoi, että voivia, kun naapuri on yksin jouluna, niinhänen on oikeastaan pakko pyytää naapuri heille. Naapuri on tervejalkainen nopea mummeli, jolla on laaja ystäväpiiri, vaikka onki perheetön. 

Olemme muuttaneet keväällä uuteen taloon ja olisi ollut mukava viettää täällä joulua. 

Pyysin äidiltä, että voimmeko tulla kahdelta päivällä syömään. Äiti sanoi, että joo. Hetken kuluttua hän sanoi, että kai otatte lahjat mukaan kans. Sanoin, että en todellakaan ala raahaamaan paketteja sinne. Oli kova homma raahata ne jo kaupasta kotiin, paketoida ja asettelun ne jo kuusen juurelle odottamaan . Sitä paitsi niitä on ihan kiitettävästi ja ne ovat raskaita. Äiti kuulosti tosinhämmästyneeltä, että miksei muka? Selvensin asian ja se oli ok. Nyt mulla on outo olo. Onko naapuri tärkeämpi, kuin oma perhe? Vai eikö vaan halua lähteä itse mihinkään vaan olla kotona....ja siellä vietettäisiin aattoiltaa. Olenko huono tytär, kun tunnen itseni ja perheeni syrjäytetyksi?