Mikä minussa ärsyttää!

Miksi en saa ystäviä mistään? Olen tavallinen äiti, naimisissa, käyn töissä. Minulla ei ole yhtään omanikäistä naisystävää ja muille usein pelkkä tervehtiminenkin tuntuu olevan vaikeaa. Itse pyrin tervehtimään tutut ja puolitutut mutta usein väistellään niin, että katseet eivät kohtaa eikä sitten tervehditä ollenkaan. Olen mielestäni ihan mukava ihminen ja tätä puoltaa myös se, että miesten ja vanhempien ihmisten kanssa tulen loistavasti toimeen. Ainoat ystäväni ovatkin miehiä ja onneksi oma mieheni sulattaa tämän. Opiskeluaikana ystäviä oli kyllä.

Kertokaapa kanssasisaret, mikä toisessa naisessa ärsyttää? Jos vaikka osaisin muuttaa jotain itsestäni. Vai onko aikuisiällä tutustuminen, erityisesti ystävystyminen vaan poissuljettu juttu?