Mitä tehdä? Vihaan lastani

Pistä kauhukakara hoitoon tai sijoitukseen. Tuollaisia tunnevammaisia penikoita jaksa kukaan katsella.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 21:55"]

Pistä kauhukakara hoitoon tai sijoitukseen. Tuollaisia tunnevammaisia penikoita jaksa kukaan katsella.

[/quote]

Entä minne pitäisi sijoittaa tunnevammaiset aikuiset? Missä loukossa olisi sinun paikkasi?

Minulle jää nyt epäselväksi, mitä aloittaja haluaa. Lapsen käytöksen muuttuvan ja että lapsella olisi kaikki hyvin? vai oikeutuksen vihan tunteilleen? Haluaako hän kasvattaa lapsensa vai luopua lapsesta? Onko lapsessa muuten jotain äidin mielestä vastenmielistä vai onko kyse vain käytöksestä? 

Tässä ei muuten ole mitään psykopatiaan viittaavaa. Siitä ovat merkkeinä lapsilla eläinten tappaminen, varastelu, esim tuhopoltot ja muu rikollisuus sekä pinnallinen tunne-elämä. Psykopaatit eivät saa jatkuvia raivokohtauksia, vaan saattavat olla hyvinkin karismaattisia ja rauhallisia ulospäin, eivät vain tunne empatiaa. 

Jotain sä nyt käsittelet ja siirrät vihasi lapseen.

joku juttu siellä lapsuudestasi tähän hetkeen kumpuaa...se lapsen käytös tuo sen esiin.

jostain keskusteluapua pitäisi saada. Tai mennä kylään tai kerhoon ja huomata, että muilla on ihan samoja ongelmia. 

Voimia sinulle.

Ap, tee periaate päätös, että teillä alkaa nyt uusi vaihe elämässä. Voi olla, että lapsellasi on kognitiivisia häiriöitä, puutteellista toiminnanohjausta tai vaikka ADHD, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lapsen käytös on muutettavissa positiivisempaan suuntaan kasvatuksella. Päätä, että nyt onnistut. Sen jälkeen mietit muutaman asian, joissa haluat, että lapsen käytös muuttuu. Panosta niihin. Tarvittaessa voit hakea apua kasvatusneuvolasta (en ole varma mainitsitko jo hakeneesi sieltä apua). 

1) Lopeta kiristäminen ja uhkailu. Tee esimerkiksi tarrataulu lapsen kanssa yhdessä. Kerro, että haluat hänen kiinnittävän huomiota lyömiseen ja toisen satuttamiseen ja että niin monta karkkia hän saa esimerkiksi viikon päästä kuin tarrataulussa on tarroja. Kun menee hyvin (aluksi vaikka 15min ja harvennat vähitellen väliä), lapsi saa laittaa tarran tarratauluun, kehut ihan silmittömästi, miten ylpeä hänestä olet ja miten hienosti hän oli. Jos lapsi ei halua laittaa tarraa, liimaa se hänen puolestaan ja kehut vaan. Tehkää sen jälkeen jotain kivaa yhdessä. 

2) Tehkää kivoja asioita yhdessä joka päivä. Tee hänen kanssaan jotain sellaista, mitä et yleensä tee. Rakennatte majan ja leikitte intiaania. Ottakaa evästä sinne majaan. Menkää ulos laskemaan tähtiä. Maatkaa lumihangessa ja tehkää lumienkeleitä. Ihan mitä tahansa jotain lapsen mielestä jännää. Tehkää välillä kahdestaan ja välillä sisaruksen kanssa. Vahvista sillä tavalla sisarusten välistä kiintymystä.

3) Kehu aina kun menee hyvin ja mahdollisuuksien mukaan jätä huono käytös huomiotta. Jos lapsi kiukkuaa vaikka kun ei saa karkkia, osoita myötätuntoa ja sanoita lapsen tunteita, että tiedät häntä harmittavan mutta että nyt ei ole karkkipäivä. Mieti toimisiko holding-syli hänen kanssaan jos raivostuminen on kovin fyysistä. Näin hän ei pääsisi lyömään sinua eikä tulisi sitä kehää, että tarvii kiukusta rangaista.

4) Mieti toimisiko jäähy teidän lapsen kohdalla. Itse olen käyttänyt sitä nimenomaan aggressiiviselle lapselleni, joka vielä 5v kävi minun päälleni toisinaan. Vein jäähylle yhä uudestaan ja uudestaan. Aluksi saattoi mennä parikin tuntia, mutta toimin sitkeästi. Vähitellen aika lyheni ja lyheni kunnes nykyisin menee jäähylle heti kun käsken. Jäähyn tarkoitus ei ole mielestäni rangaista vaan rauhoittaa lapsi, jotta sen jälkeen voidaan rauhallisessa mielentilassa käydä ns. kasvatuskeskustelu siitä, mitä äsken tapahtui, mikä meni vikaan, mitä olisi voinut tehdä toisin jne. Itse kysyn jäähyn jälkeen lapselta, onko hän valmis keskustelemaan. Jos ei ole, jäähy jatkuu. Jossain vaiheessa lapsi sitten viimein suostuu keskustelemaan, jolloin otan lapsen syliin. Vaadin aina myös anteeksipyynnön ja kerron, että annan anteeksi. Lopuksi sanon, että rakastan. 

5) Pidä rutiineista kiinni. Ulkoilu 2x päivässä, iltatoimet ja iltasatu aina saman kaavan mukaan.

6) Vahvista sisarusten välistä suhdetta. Aina kun on hyvä hetki, kerro pienemmän sisaruksen puolesta, että voi kun x rakastaa tätä ja sitten toisin päin. Opeta lapsia jakamaan. Osta suklaapatukka tai tarroja ja annat vuorotellen haukata tai liimata tarra. Aluksi lapsi tietenkin saa hirveät raivarit mutta sitten hän jää ilman. Ehkä haluaa sitten seuraavan haukun. Toista muutaman viikon ajan joku vastaava juttu päivittäin. 

7) Kauppareissuihin kannattaa panostaa, koska niillä voi harjoitella käyttäytymistä muiden ihmisten seurassa, mikä on varmasti perheenne hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Itselläni on poika, joka on todella vilkas ja hänen kanssaan kauppareissut on olleet painajaisia. Hän ei viihdy kaupassa yhtään. Parhaiten on tehonnut se kun olen kertonut hänelle selkeästi mitä häneltä odotan ja mitä seuraa jos tämä ei onnistu eli lapsi lähtee autoon toisen vanhemman kanssa odottamaan. Sen jälkeen olen yrittänyt tehdä kaupassa käynnistä hauskaa. Kirjoitan lapselle oman ostoslistan yhdessä hänen kanssaan vaikka ei osaa lukea. Sen jälkeen olen antanut hänelle tärkeän roolin tavaroiden "poimijana". Jos tuntuu, että kohta lähtee lapasesta, kumarrun lapsen tasolle, että nyt sinulla on rauhaton olo, on parasta ottaa äitiä kädestä kiinni, että rauhoitut eikä sinun tarvitse mennä autoon. Lyhyet kauppareissut alkuun ja ihan varmasti saa kantaa ainakin kymmenen ensimmäistä kertaa sinne autoon. Älä anna periksi. Tämä oli vain yksi esimerkki ja omalle lapsellesi voi toimia joku muu juttu. 

8) Tärkeintä on, että itse päätät olla positiivinen. Päätät, että nyt rakastat lastasi vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Päätä, että sinun velvollisuutesi äitinä on olla antamatta periksi. Jokainen lapsi on rakastamisen arvoinen. Ole iloinen, rauhallinen ja hellä mutta päättäväinen. Hyväksy myös se, että lapsesi on hankala ja tulee ehkä aina olemaan. Keskity niihin pahimpiin epäkohtiin lapsen käytöksessä. Vaadi miehesi mukaan niihin juttuihin, mitä sitten päätätkin toteuttaa. Tsemppiä! 

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 22:27"]

Ap, tee periaate päätös, että teillä alkaa nyt uusi vaihe elämässä. Voi olla, että lapsellasi on kognitiivisia häiriöitä, puutteellista toiminnanohjausta tai vaikka ADHD, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lapsen käytös on muutettavissa positiivisempaan suuntaan kasvatuksella. Päätä, että nyt onnistut. Sen jälkeen mietit muutaman asian, joissa haluat, että lapsen käytös muuttuu. Panosta niihin. Tarvittaessa voit hakea apua kasvatusneuvolasta (en ole varma mainitsitko jo hakeneesi sieltä apua). 

1) Lopeta kiristäminen ja uhkailu. Tee esimerkiksi tarrataulu lapsen kanssa yhdessä. Kerro, että haluat hänen kiinnittävän huomiota lyömiseen ja toisen satuttamiseen ja että niin monta karkkia hän saa esimerkiksi viikon päästä kuin tarrataulussa on tarroja. Kun menee hyvin (aluksi vaikka 15min ja harvennat vähitellen väliä), lapsi saa laittaa tarran tarratauluun, kehut ihan silmittömästi, miten ylpeä hänestä olet ja miten hienosti hän oli. Jos lapsi ei halua laittaa tarraa, liimaa se hänen puolestaan ja kehut vaan. Tehkää sen jälkeen jotain kivaa yhdessä. 

2) Tehkää kivoja asioita yhdessä joka päivä. Tee hänen kanssaan jotain sellaista, mitä et yleensä tee. Rakennatte majan ja leikitte intiaania. Ottakaa evästä sinne majaan. Menkää ulos laskemaan tähtiä. Maatkaa lumihangessa ja tehkää lumienkeleitä. Ihan mitä tahansa jotain lapsen mielestä jännää. Tehkää välillä kahdestaan ja välillä sisaruksen kanssa. Vahvista sillä tavalla sisarusten välistä kiintymystä.

3) Kehu aina kun menee hyvin ja mahdollisuuksien mukaan jätä huono käytös huomiotta. Jos lapsi kiukkuaa vaikka kun ei saa karkkia, osoita myötätuntoa ja sanoita lapsen tunteita, että tiedät häntä harmittavan mutta että nyt ei ole karkkipäivä. Mieti toimisiko holding-syli hänen kanssaan jos raivostuminen on kovin fyysistä. Näin hän ei pääsisi lyömään sinua eikä tulisi sitä kehää, että tarvii kiukusta rangaista.

4) Mieti toimisiko jäähy teidän lapsen kohdalla. Itse olen käyttänyt sitä nimenomaan aggressiiviselle lapselleni, joka vielä 5v kävi minun päälleni toisinaan. Vein jäähylle yhä uudestaan ja uudestaan. Aluksi saattoi mennä parikin tuntia, mutta toimin sitkeästi. Vähitellen aika lyheni ja lyheni kunnes nykyisin menee jäähylle heti kun käsken. Jäähyn tarkoitus ei ole mielestäni rangaista vaan rauhoittaa lapsi, jotta sen jälkeen voidaan rauhallisessa mielentilassa käydä ns. kasvatuskeskustelu siitä, mitä äsken tapahtui, mikä meni vikaan, mitä olisi voinut tehdä toisin jne. Itse kysyn jäähyn jälkeen lapselta, onko hän valmis keskustelemaan. Jos ei ole, jäähy jatkuu. Jossain vaiheessa lapsi sitten viimein suostuu keskustelemaan, jolloin otan lapsen syliin. Vaadin aina myös anteeksipyynnön ja kerron, että annan anteeksi. Lopuksi sanon, että rakastan. 

5) Pidä rutiineista kiinni. Ulkoilu 2x päivässä, iltatoimet ja iltasatu aina saman kaavan mukaan.

6) Vahvista sisarusten välistä suhdetta. Aina kun on hyvä hetki, kerro pienemmän sisaruksen puolesta, että voi kun x rakastaa tätä ja sitten toisin päin. Opeta lapsia jakamaan. Osta suklaapatukka tai tarroja ja annat vuorotellen haukata tai liimata tarra. Aluksi lapsi tietenkin saa hirveät raivarit mutta sitten hän jää ilman. Ehkä haluaa sitten seuraavan haukun. Toista muutaman viikon ajan joku vastaava juttu päivittäin. 

7) Kauppareissuihin kannattaa panostaa, koska niillä voi harjoitella käyttäytymistä muiden ihmisten seurassa, mikä on varmasti perheenne hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Itselläni on poika, joka on todella vilkas ja hänen kanssaan kauppareissut on olleet painajaisia. Hän ei viihdy kaupassa yhtään. Parhaiten on tehonnut se kun olen kertonut hänelle selkeästi mitä häneltä odotan ja mitä seuraa jos tämä ei onnistu eli lapsi lähtee autoon toisen vanhemman kanssa odottamaan. Sen jälkeen olen yrittänyt tehdä kaupassa käynnistä hauskaa. Kirjoitan lapselle oman ostoslistan yhdessä hänen kanssaan vaikka ei osaa lukea. Sen jälkeen olen antanut hänelle tärkeän roolin tavaroiden "poimijana". Jos tuntuu, että kohta lähtee lapasesta, kumarrun lapsen tasolle, että nyt sinulla on rauhaton olo, on parasta ottaa äitiä kädestä kiinni, että rauhoitut eikä sinun tarvitse mennä autoon. Lyhyet kauppareissut alkuun ja ihan varmasti saa kantaa ainakin kymmenen ensimmäistä kertaa sinne autoon. Älä anna periksi. Tämä oli vain yksi esimerkki ja omalle lapsellesi voi toimia joku muu juttu. 

8) Tärkeintä on, että itse päätät olla positiivinen. Päätät, että nyt rakastat lastasi vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Päätä, että sinun velvollisuutesi äitinä on olla antamatta periksi. Jokainen lapsi on rakastamisen arvoinen. Ole iloinen, rauhallinen ja hellä mutta päättäväinen. Hyväksy myös se, että lapsesi on hankala ja tulee ehkä aina olemaan. Keskity niihin pahimpiin epäkohtiin lapsen käytöksessä. Vaadi miehesi mukaan niihin juttuihin, mitä sitten päätätkin toteuttaa. Tsemppiä! 

[/quote]

Ihanan positiivisia asioita. Nämä toimivat varmasti. Tässä tarvitaan kuitenkin varmasti myös ulkopuolista apua

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 22:15"]

Minulle jää nyt epäselväksi, mitä aloittaja haluaa. Lapsen käytöksen muuttuvan ja että lapsella olisi kaikki hyvin? vai oikeutuksen vihan tunteilleen? Haluaako hän kasvattaa lapsensa vai luopua lapsesta? Onko lapsessa muuten jotain äidin mielestä vastenmielistä vai onko kyse vain käytöksestä? 

Tässä ei muuten ole mitään psykopatiaan viittaavaa. Siitä ovat merkkeinä lapsilla eläinten tappaminen, varastelu, esim tuhopoltot ja muu rikollisuus sekä pinnallinen tunne-elämä. Psykopaatit eivät saa jatkuvia raivokohtauksia, vaan saattavat olla hyvinkin karismaattisia ja rauhallisia ulospäin, eivät vain tunne empatiaa. 

[/quote]

Hyvä kysymys. Täällä on olut monia hyviä keinoja päästä alkuun, jos tavoite on lapsen käytöksen muuttaminen

Ap, et halua vihata lastasi. Hae siis apua. Koko perheenne kärsii tilanteesta. Tämä lapsi, jonka kanssa olette urautuneet huonon käytöksen ja vihan kierteeseen tarvitsee työkaluja päästäkseen pois kierteestä. Teillä ei ole keinoja eikä voimavaroja siihen nyt.

Täälläkin on tullut hyviä ohjeita, mutta luulen että tarvitsette enemmän tukea, koska tehtävä ei ole helppo, vaikka ohjeet ovatkin. Tarvitsette tietoa siitä miten lapsi saattaa mihinkin asiaan reagoida ja miten teidän pitäisi siihen suhtautua.

Älä luovuta, jos joku taho yrittää vähätellä perheenne avuntarvetta. Kerro rehellisesti että kaikki on menossa vain huonompaan suuntaan eikä sinulla ja miehelläsi ole mitään keinoja asian korjaamiseen.

Psykologiaikaa odotellessanne, viettäkää aikaa yhdessä silloin kun lapsi on rauhallinen. Esim menkää mukaan seuraamaan hänen lempiohjelmaansa, kommentoikaa ja naurakaa yhdessä jutuille. Näihin hetkiin voi sitten liittää sylin, halauksen ja hyväksyvää läheisyyttä.

Tilanne voi olla joku muukin, esim. viikon Akun lukeminen tai legoilla rakentelu, ja siinä voit olla mukana sinä tai lapsen isä.

84 onpas taas todella fiksua puhetta aikuiselta!!!

 "En tule hänen kanssaan toimeen. Kaikki mitä hän tekee, ärsyttää. Tapansa puhua, katsoa, liikkua. Mietin että onkohan hän päästänsä vajaa, kun ei puhettakaan ymmärrä."

Jo tämä ja kaikki muu myöhempi olisi mielestäni aihe ls ilmoitukseen

Kuulostat itse vajavaiselta käsittelemään lapsen normaalia käytöstä. Ovatko omat vanhempasi olleet sinuun pettyneitä ja tunteettomia? 

Kauhea miten puhut omasta lapsestasi. Kuka sanoo vihaavansa omaa lastaan ja kutsuu häntä hirviöksi? Toivottavasti olet provo!

Ymmärrän. Joskus vaan vttaa niin hirveästi että sydän meinaa revetä rinnasta. Ja joskus taas on hyviä, ihania hetkiä ja katuu ja kokee syyllisyyttä. Sellaista se vanhemmuus on.

Sen kanssa oppii elämään ja se helpottuu kyllä ajanmyötä, kun lapsi oppii ajattelemaan jo vähän itsekin. Kyllä olen tosissani. Kaikki eivät rakasta auttamatta edes omaa lastaan! Lapsella on suojaa, vaatteita ja ruokaa, joten hengissä pysyy ilman palvontaa ja halisuukkoja.

Minäkin vihasin tänään lastani kun hän puri, raapi ja repi hiuksista, huusin hänelle mutta pyysin pian anteeksi ja otimme kirjan käteen ja istuimme lukemaan. Nyt hän nukkuu mutta paha olo on vieläkin miten ala-arvoisesti käyttäydyin.

En todellakaan vihaa häntä, välillä vaan kiehahtaa niin että oksat pois. Hän on ihana tyttö ja tärkeintä.

Sun pitäisi vaan positiivisen huomioimisen kautta saada positiivisia kokemuksia yhdessäolosta.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:35"]

 hengissä pysyy ilman palvontaa ja halisuukkoja.

[/quote]

Siinäpä vasta elämä! Oikeen kateeksi käy.

Ihminen (varsinkin lapset) tarvitsevat hellyyttä. Ehkä AP ei sitä lapselleen ole antanut ja noidankehä on valmis - lapsi kipuilee sitä äidille ja äiti taas lapselle, joka vaistoaa ettei hänestä pidetä.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:30"]

Kuulostat itse vajavaiselta käsittelemään lapsen normaalia käytöstä. Ovatko omat vanhempasi olleet sinuun pettyneitä ja tunteettomia? 

[/quote]

Voihan psykologia! Itsellänikin on välilä raivontunteita lasta ja käytöstänsä kohtaan, enkä siltikään totetuttaisi sitä mitä raivoni keskellä joskus ajattelen. Oma lapsuuteni oli onnellinen ja koti ehjä, vanhemmat kannustavia ja rakastavia. Mistäköhän tällainen voisi johtua?

Ota yhteyttä vaikka perheneuvolaan. Tarvitsette apua molemmat. Kyllä teille apu löytyy, yksin ei tarvitse jaksaa.

Perheneuvola? Lapselle pitää hakea apua. Onko päiväkodissa? Miten käyttäytyy siellä?

Veikkaan, että kerjää huomiota tuolla tavalla. Antakaa lapsille virikkeitä: harrastuksia, kaveritapaamisia jne. Mutta muistakaa myös se hetki aikaa kahden vanhemman kanssa. Aluksi se voi olla ilkeilyä mutta kun päätätte kestää mitä vaan, niin luulen, että kumpikin osapuoli alkaa saada siitä jotain irti. Sen lapsen kanssa voi mennä vaikka luistelemaan/uimaan ja matkan verran sitten jutella asioista. Näissä tilanteissa ei kannata ottaa esille huonoa käytöstä tai aiempia toilailuja eikä käskyttää/komentaa muuten kuin jos oikeasti on tekemässä jotain vaarallista/järjetöntä. Esim. jos lapsi ei suostu pukemaan ulkovaatteita niin hetken maanittelet nätisti, että kovasti haluaisit lähteä luistelemaan juuri hänen kanssaan mutta sitten kun mikään ei tehoa niin valitset toisen lapsen hänen sijassaan. Et menetä hermoja mutta näytät hänelle, ettei hän pysty päättämään kaikesta. Käsikirjoita etukäteen tilanteet ja mieti, miten toimit kun lapsi taas kiukkuaa. Näin et menetä hermojasi, ja kaikilla on mukavampaa.

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:38"]

[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:35"]

 hengissä pysyy ilman palvontaa ja halisuukkoja.

[/quote]

Siinäpä vasta elämä! Oikeen kateeksi käy.

Ihminen (varsinkin lapset) tarvitsevat hellyyttä. Ehkä AP ei sitä lapselleen ole antanut ja noidankehä on valmis - lapsi kipuilee sitä äidille ja äiti taas lapselle, joka vaistoaa ettei hänestä pidetä.

[/quote]

Hellyys on opittu tapa ja sen tarve itse keksimämme ideologia! Ei kuulu ihmisen perustarpeisiin! Ei lapsi osaa kaivata mitään sellaista, johon häntä ei ole opettettu ja mistä ei tehdä numeroa.