Voiko lapsen suunnaton kiinnostus matematiikkaan

Kuinka paljon sulla on vertailupohjaa muihin samanikäisiin?

Tuli vaan mieleen eräs tuttava, jonka lapsi oli heidän omasta mielestään mielettömän lahjakas matematiikasta vielä tokaluokalla, mutta ysiluokalla päättötoikkariin tuli vitonen ja selkin tais tulla vähän säälistä.

Ei, se voi kertoa poikeavasta matelaattisesta älystä! (etenkin jos pystyy ratkomaan vaikeampia laskelmia, kun omanikäiset koulukaverit) Jos legot ja matematiikka kiinnostaa, niin taitaa pojasta tulla rakennusinsinööri, joka suunnittelee suuria rakennuksia ja laskee niihin tarvittavat kestävyydet tms. Tai ehkä seuraava kuuluisa ydinfyysikko. Anna lapsen laskea!

Joululahjaksi isopaketti legoja, ja funktiolaskin. :)

Lopeta se keittiödiagnosointi. Aspergeriin liittyy sosiaalisen kehityksen häiriöitä ja neurologisia oireita. Lapsi ohjataan koulusta psykologille, jos sillä on tuollaisia oireita. Järkkää sille vain laskuja, joista se on kiinnostunut. Ja muuta kivaa. Geometrista askartelua, fraktaaleja tietokoneella jne. Ja pidä huoli, että se tekee muutakin.

Siinä missä mikä tahansa muukin suunnaton kiinnostus. Joku on innostunut matematiikasta, joku jääkiekosta. Anna lapsen nauttia harrastuksestaan.

Minulla on Asperger-piirteitä, ja minulla on suorastaan pakkomielle melko kapeasta tutkimusalastani. Ei tästä mitään muuta haittaa ole ollut kuin että joskus menee överiksi, kun unohdan syödä ja siivota...

Ja vitonen lisää, että tosiaankin tämä on niitä positiivisia puolia Aspergerissa, joista ei kannata olla huolissaan. Sosiaalinen kanssakäyminen ja neurologiset oireet ovatkin niistä hankalampia (joskaan kaikki neurologiset oireet eivät ole negatiivisia).

Joskus voi olla myös aspergerin oire. Mutta jos sosiaaliset suhteet kavereihin "normaalit", niin ei ainakaan kovin voimakas asperger kyseessä. Ja siirtymävaiheet sujuu eikä aistiyliherkkyyttä niin ole tyytyväinen että poika lahjakas matematiikassa :-)

Onko kaikki matemaattisesti kiinnostuneet henkilöt nyt sitten asseja?

Okei, loistavaa olen Aspenger.

"Albert viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten pihaleikeistä eikä muiden pikkupoikien tappeluista.

Albert oli niin kiinnostunut matematiikasta ja varsinkin euklidisesta geometriasta, että käytti kaksitoistavuotiaana kolme viikkoa todistaakseen onnistuneesti Pythagoraan lauseen[11][12]. Sedän lisäksi häntä opettivat Max Talmud,[13] joka aika ajoin toi Einsteinille uusia oppikirjoja luettavaksi. Talmud toteaa, että pian Einsteinin kyvyt kehittyivät niin paljon, että hänellä itsellään oli vaikeuksia pysyä perässä. Talmud sanoo myös, että heidän keskustelunsa olivat hyvin filosofisia. 13-vuotiaana Einstein luki Immanuel Kantin teosta Puhtaan järjen kritiikki.

Kuulostaako tutulta? Ehkä hän on seuraava Albert Einstein, jolla ei ollut aspengeria. :)

Kerro ap lisää lapsestasi, vaikea tuon perusteella mennä arvioimaan.

Juhuu ap? Oletko huomannut muuta joka sopisi aspergeriin?

Ei kerro. Legoilla leikkiminen kehittäa tilallista hahmottamista ja matematiikka abstraktia ajattelua. Jos lapsi on jostain teemasta itse kiinnostunut, anna hänelle vain lisää virikkeitä siltä alalta.

Ajattelukyvyn kannalta matematiikka on parasta ajanvietettä. 7-vuotias nyt ei kovin monimutkaisia pysty hahmottamaan, eikä ole tarpeenkaan. Mutta anna lapsen kehittyä siihen suuntaan mikä häntä itseään kiinnostaa. 

Puhuuko lapsesi kirjakieltä?

Mä tilasin meidän 7v lego-matemaatikolle Little Bits -elektroniikkasarjaa....saadaan legot liikkumaan ja parin vuoden päästä jo ohjelmoidaan niistä robotteja :)

Ei hyvä tavaton, että nykyään sen sijaan että äidit iloitsisivat lapsensa selvästä lahjakkuudesta, niin siitäkin väännetään puoliväkisin jonkun diagnosoitavan poikkeavuuden oire... 

En yleensäkään ymmärrä miksi noita nimilappuja, diagnooseja, etsimällä etsitään. Toki, jos lapsi tarvitsee apua, niin sitä saadakseen on hyvä hakea diagnoosi ja hoito. Mutta jos ei, niin mitä väliä sillä on vaikka olisi "adhd" tai "asperger" tai mikä vaan. Esim. itse olin lapsena huippulahjakas matemaattisesti, ja varmaan minut olisi aspergeriksikin saatu nykyajan diagnosointivimmalla, sillä olin täysin kiinnostumaton ikätovereistani ja pääosin myös ulkomaailmasta: pään sisäinen maailma oli paljon kiinnostavampi. Mutta siihen aikaan sain rauhassa elää sellaisena kuin olin, eikä minun tarvinnut tuntea itseäni epänormaaliksi. Elämäni on mennyt oikein hyvin sisäänpäinkääntyneenä teoreetikkona, ja fysiikasta yliopistolta sitten valmistuinkin aikuisena, voitettuani esim. yläasteella kansallisen nuorten fysiikkakilpailun. 

Erakkoluonne olen vieläkin, mutta mitä sillä väliä, koska olen onnellinen erakko, enkä sellainen joka nyyhkii yksinäisyyttään.