Kun olette alkaneet tapailemaan, kuinka tiuhaan...

Melkein heti lähes joka päivä. Se oli menoa saman tien. Kohta on oltu yhdessä 10 vuotta.

Joka päivä oltiin yhteydessä joko tekstareilla, puheluilla tai chattaillen Facessa. Välimatkaa oli 60 km joten viikolla ei juurikaan nähty töiden ja harrastuskuvioiden takia. Nyt kolmatta vuotta onnellisesti yhdessä ja naimisissa saman katon alla :)

Olen tapaillut pari kuukautta nyt erästä miestä. Oon tosi ahdistunut siitä, että mielestäni meidän tapaamis- ja muut kontaktit on tosi harvoja. Nytkin pari viikkoa viime tapaamisesta. Viestiketjuja kulkee noin kerran päivässä, alussa paljon useemmin, ja silloin aina miehen aloitteesta. Ahdistuin jo niin paljon, että olin valmis lopettamaan koko suhteen, koska tuntui, että mies oli ihan kyllästynyt, mutta ei vaan pystynyt jättämään mua. Minä olen nyt se, joka aloittaa aina viestittelyn. No, mies pelästyi niin tuosta ehdotuksestani lopettaa suhde, että nyt on tyyli muuttunut, ainakin parin päivän ajalta =) Miehen puolustukseksi sanottakoon, että hän on miltei jatkuvasti työreissuilla, ja parin lapsen jokatoinenviikonloppuisäkin =)

Me pidettiin myös heti alkuun  yhteyttä monta kertaa päivässä. Soiteltiin, tekstattiin ja sähköpostiteltiin. Viikonloppuisin tavattiin, koska olemme eri paikkakunnilta. Seksiä oli kolmansilla treffeillä.

Nyt on oltu yhdessä reilut 1.5 vuotta, asutaan yhdessä ja vauva tulossa.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:40"]Minusta koeajoilla retostelu on mautonta ja esineellistävää. Itse haen ihmissuhdetta enkä elintä.
[/quote]

Kuuleppas minä olen nuori naisenalku joka ei todellakaan jaksa jankata seksistä ja panemisesta. Mutta koska minulla on haluja, niin niilme olisi ihan hyvä saada tyydytys suhteessa. Se olisi niin kauhean römänttistä ja ihanaa ajatella, että pari pusua viltin alla riittää tekemään onnelliseksi, mutta kyllä se on niin, että minä tarvitsen vastapainoksi rajua panemista. Jos suhteessa toimii vain TOINEN osa-alue - seksi TAI henkinen yhteys, ei suhteesta tule pidemmän päälle mitään. Siksi MOLEMPIEN puolien on toimittava. Ja koska olen pannut montaa miestä niin osaan vertailla ja ainakin tiedän, mitä haluan ja mitä en. Jos minulla olisi kokemusta vain yhdestä munasta... en halua edes ajatella, kuinka pihalla olisin siitä mitä mies voi parhaimmillaan tarjota. Ja silti en pidä miehiä esineinä. Shock!

2

Voi kurjuus, kylllä tämä sitten näiden vastausten valossa alkaa näyttää aika huonolta. Itse hillitsin haluani viestitellä ja soitella kovasti, koska ihastukseni kertoi niin usein kiireistään, että tulkitsin sen tarkoittavan, että otetaan rauhallisesti etenemisen ja viestittelynkin suhteen. Mutta mitä vähemmän olemme yhteydessä, sitä suuremmaksi kasvaa huoleni, että tämä hiipuu ennen kuin oikein alkoikaan. :(

Ennen avomiestäni en ollut kiinnostunut seurustelusta. Jotain säätöjä tuli silti kokeiltua ja niin tämäkin alkoi. Olimme molemmat jo 25 väärällä puolella, kun tapasimme. Oli yhteisiä tuttuja ja yhdenyönjutusta se lähti.

Huomattiin heti, että molemmat olivat kiinnostuneita. Jos oltiin samassa kaupungissa, niin nähtiin 5krt/vk (matkustelen paljon). Olemme olleet tapaamisestamme lähtien jokapäivä yhteyksissä edes tekstiviesteillä tms, jos olen aikaeron vuoksi kykenemätön puhumaan. Yhteistä taivalta oli takana vain vuosi, kun muutimme jo yhteen.

Ei tähän ole mitään standardia, mutta näin se meillä meni. Hän on puoliksi ruotsalainen, mutta en ole huomannut suhteessamme "kulttuurieroja".

Joka päivä yhteydessä kun kolahti molemmilla.

2

Kaukosuhde 5 viikkoa tapaamisen jälkee eli tapaamine ei onnistunu. Yksi syy miksi jatkuvasti oltiin yhteydessä. Sitten sen jälkee muutti luokseni.

2