Sisarusten joululahjojen tasapuolisuudesta,

Kyllähän se jonkinasteista närää saattaa aiheuttaa, etenkin jos tätä huonommin pärjäävää on aina vaan autettu.

Meillä moemmissa suvuissa sama juttu. Luusereita hyysätään vuosikymmenestä toiseen. Äärimmäisen epäreilua.

Onko sen avustuksen pakko tulla joulumuistamisen muodossa? Kateuttehan voi tulla vaikka toisella on kaikkea se ei poista ahneutta. Onhan täälläkin pilvin pimein juttuja siitä miten mua ja mun lasta syrjitään, kun sisarus/sisaruksen lapset saa vanhemmilta sitä ja tätä, mut mäen...

Anna samanarvoiset joululahjat ja avusta muuten ilman isompaa numeroa.

Aikuiset varmasti ymmärtävät, että lahjoja ei kuulu mitata rahallisella arvolla. Valitsethan varmaan sille paremmin toimeentulevalle lapsellesi lahjat, jotka ovat juuri hänelle suunnatut, etkä vain jotain mitä satut kaupassa näkemään. Se merkitsee varmasti enemmän, että lahjan antaja on ajatellut lahjan saajaa, eikä osta fasun suklaarasiaa ja punaisia kivituikkuja joka vuosi.

ei ainakaan meidän perheessä olisi herättänyt yhtään katetutta, ja puhun siis omasta lapsuuden perheestäni, jossa kaksi lasta, minä ja isoveljeni. Olemme veljen kanssa saaneet eri aikoina erilaista tukea vanhemmilta, toinen toista enemmän, tarpeen mukaan. Idea on varmaan ollut siinä, että kumpikin on saanut / tiennyt saavansa apua jos sitä tarvitsee, joten ei ole tarvinnut olla kateellinen siitä mitä toinen saa, kun tietää että itsekin saisi vastaavassa tilanteessa.

Varmaan riippuu vähän siitäkin, miksi sillä heikommalla menee niin heikosti. Jos on tapahtunut yllättäviä vaikeita asioita elämässä, esim. jäänyt leskeksi, sairastunut vakavasti, jäänyt työkyvyttömäksi tms., niin ajattelisin, että on helppo hyväksyä se, että vanhemmat auttavat ahdingossa. Jos on tiukkaa vain siksi, että ei ole koskaan viitsinyt opiskella, työn teko ei ole kiinnostanut, aina on menty siitä, mistä aita on matalin ja rahat tuhlataan heti, niin varmaan sen ahkeran, kouluja käyneen, työtä tehneen säästäväisen sisaren on vaikea hyväksyä sitä, että vanhemmat hyysää laiskimusta ja hänelle ei anneta mitään.

Mua ärsyttää muuten vain se, että sisarukseeni ja hänen lapsiinsa syydetään rahaa ja sitten valitetaan ettei ole laittaa rahaa joululahjoihin. Hittoako sitä valehtelemaan?! Sanoisi suoraan, että laitettiin kaikki rahat osalle lapsenlapsia.

Jokainen antaa rahansa sille kelle tykkää!! Vaikka naapurin mopsille se on ihan jokaisen oma asia.

En yleistäisi, koska kyse on yksilöistä.

Tilanne oli mielestäni ok, kun äiti tuki sisareni perhettä antamalla heille enemmän kuin minulle.

Tilanne ei ollut sisareni mielestä ok, kun sain enemmän kuin sisareni vakavan sairauteni aikana.

Erilaisia ihmisiä, erilaisia mielipiteitä.

Itse en alkaisi muutamasta kympistä valittamaan, mutta meitä on moneksi, ja varmasti sellaisestakin erosta joku loukkaantuu.

Kiitos vastauksistanne. Taidan pitäytyä suht samoissa summissa ja avustaa joskus toiste tarvittaessa, kuten ehdotuskin täällä. Pienissä pennosissa saattaa tosiaan tuntua epäreilulta, eri asia jos käytettävissä olisi suuria summia. ap

Ei kai tuon ikäiset enää joululahjoista kitise, jos heillä omat perheetkin jo on.

Tietysti jos antaa toiselle halvan rihkamakorun ja toiselle timanttikaulaketjun, niin voisi ajatella että yhtä suositaan ja toista sorsitaan.

Tai jos toiselle antaa laadukasta designia ja toiselle halpamarketin merkkiä, niin voi siinäkin tulla sellainen olo että mitäs hittoa.

Meillä porukat antoi kerran kaikille muksuilleen 500 euroa lahjarahaa, niin köyhälle opiskelijalle kuin hyvin tienaaville. Minun mielestäni ihan reilua, köyhä voi käyttää tarpeeseen ja rikkaampi turhuuksiin -molemmille yhtä ilahduttavaa.

Riippuu varmaan tarpeesta. Jos on todellista tarvetta niin minä en ainakaan välittäisi, päin vastoin olen monesti vanhemmilleni sanonutkin, että jos vaan pystytte niin auttakaa vaan, sisaruksista sitä joka apua tarvitsee... Olen aina saanut itsekin apua tarvittaessa aikaisemmin, joten en tajua miksi auttamisesta pitäisi loukkaantua. Mutta lapsenlapsia minusta pitäisi kohdella tasavertaisesti, eli lahjat pitäisi mennä tasan, koska lasten ei tarvitse tietäâ tai kantaa huolta perheen taloudesta. Eli jos auttaa taloudellisesti, niin sitten olisi minusta hyvä, jos ostaa lapsille vaikka kaikille pienet lahjat ja hiljaisesti sitten antaa aikuisille sen avustuksen rahana, jotta lapset eivät koe mitään epätasa-arvoisuutta. Ei siis niin kuin täâllä palstalla jonkin aika sitten, joku sanoi siihen malliin, että köyhemmän sisaruksen lapsille ostettin tabletit ja rikkaamman sisarukselle jotkut halpisjutut. Sellainen on inhottavaa lapsille. Että jos ainoa todellinen rahan tarve on uudet tabletit lapsille, niin silloin minusta koko auttaminen on tarpeetonta.

Mä ostan mun lapsille sellaisia lahjoja mitä tarvitsevat. Joka vuosi joku saa useamman satasen kalliimmat lahjat. Uskoisin, että samoin toimin heidän ollessaan aikuisia.