En pysty toimimaan sh ammatissa.
Olen aivan loppu.Lääkäri kirjoitti tänään masennus dg.ja yliherkkyys häiriön,sillä ei ole vielä diagnoosia.En enää jaksa kuolemaa,syöpää..haluaisin elää ja nauttia siitä.Vien vain kaikki asiat kotiin.Auttakaa mua.
Kommentit (56)
Mulla ihan sama ja oon hoitsu myös, tosin en sh. Mihin sitä vaihtaisi? Itse en tiedä ja asuntolaina ja lapsia vielä. Pitäisi olla nopea koulutus. :(
Mitä me keksittäis? Olen ihan loppu itsekin. T.3s. sh
Oisko joku toinen, kevyempi erikoisala mahdollinen? Esim. toimenpidehoitajana lääkäriasemalla? Uskon, että jokin ratkaisu löytyy, mutta nyt sinun on levättävä ja hoidettava itsesi ensin kuntoon. Voimia!
Itken vaan..En jaksa miettiä tulevaa,tiedän kyllä mitkä alat kiinnostaa..Kun viimeksi hyvästelin rintasyöpää sairastavan potilaani,tiesin etten jaksaisi yhtään hyvästejä enää. Saako hoitaja olla loppu,mä olen nyt.
ap
Saa hoitajakin olla loppu, nyt sun on levättävä. Kuinka pitkän sairausloman sait? Olen itsekin sh ja vaihdoin alaa muutama vuosi sitten, koska väsyin totaalisesti rankkaan työhön väkivaltaisten, vaarallisten potilaiden kanssa. En ole katunut alan vaihtoa, voin nyt henkisesti paljon paremmin kuin sh-työni loppuaikoina. Ap sun ei nyt juuri kannata aktiivisesti miettiä mihin työhön suuntaat seuraavaksi tai menetkö vanhaan takaisin. Nyt hoidat itseäsi, nukut riittävästi, ulkoilet ja syöt terveellisesti ja annat itsellesi luvan olla väsynyt ja heikko.
Empatiasta taitaa olla vain haittaa sh:n ammatissa.
Hali kaikille sairaanhoitajille. Arvostan teitä kovasti <3
Sain sairauslomaa 3 kk,mies vaan painostaa töihin,kun olen niin iloisen näköinen:-(Oikeesti olen niin loppu,että mut sais kipata jonnekkin ..... vaikka mullan alle ja olen vasta 28 vuotias.
Sama. Olen nyt lasten kanssa kotona ja mietin mitä alkaisin tekemään. Vuosien suorittaisen jälkeen haluaisin nauttia elämästä. Mietin liikaa ja liian syvällisiä. Tuntuu että sekoan jos annan herkkyyteni olla lepotilassa :) siksi huomaankin keskittäväni ajatuksia esteettisiinja pinnallisiin asioihin kuten treenaus, kauneus ja sisustus. En vain kestä tätä tuskan ja hädän määrää tässä maailmassa ja se on pakokeinoni omilta ajatuksiltani. Välillä koen syyllisyyttä taas turhamaisuudestani mutta silloin muistuttelen itseäni näistä asioista. Sh olen myös ja entistä varmempi etten halua pienellä palkalla töihin kuluttamaan itseäni loppuun.
12 lisää. Ennen menkkoja en voi lukea sanomalehteä tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi. Ne ovat tällöin ajatuksissani koko päivän.
Sh täällä myös. Kärsin aiemmin mainittujen lisäksi siitäkin, kun työkaverit haukkuvat toisiaan jatkuvasti selän takana. Esimies on epäreilu ja kerää ympärilleen joukkoa, joilla etuudet toimii.
12 ,sinä olet juuri kuin minä ! Olen kieltänyt itseltäni kaiken.Minullakin on vuosia ollut mielessä asioiden kauneus ja jotenkin tunnen itseni paremmin kun saan laittaa ne esille,esim,tänään tein valkoisista tulppaaneista ja hopea langasta todella kauniiin asetelman. Kiitos kun tuette mua,arvostan teitä rakkaat :-)
ap
12 jatkaa vielä. Potilaan kuolema koskettaa niin kovasti. Viimeksi kun vein erään potilaan kylmiöön, itketti kun katselin hänen varpaitan ja mietin kuka hänet on synnyttänyt, missä nuo varpaat ovat ottaneet ensiaskeleensa, mistä hän on iloinnut, aavistiko lopun tulevan näin nopeasti.. ja nyt, tuon hänet kylmäkaappiin pinoon toisten vainajien kanssa, nilkkaan vielä nimi ja sotu niinkuin syntyessäänkin.. tuo kaikki on niin mieletöntä enkä käsitä sitä että tekisi vain mieli vollottaa sydän tyhjäksi.
Ap kiva kuulla että on muitakin :) 12
Vaihda osastoa tai hanki päivätyötä. En kyllä tajua miten sh jjaksavat. Hae jotain määräaikaista ja vakipaikasta virkavapaata. Koeta saada voimia ja lepää.
Hoitajan työ niin imee kaiken itseensä,en pysty lomillakaan poistamaan niitä itsestäni.Yöt mietin vain miten potilaat jaksavat.Annan aina itsestäni kaiken vaikka 6 h ylitöitä.
ap
Ap onko sulla vakipaikka?olisiko mahd siirtyä keikkalaiseksi tai vanhainkotiin tai kotisairaanhoitoon? Keikkalaisena potilaskontaktit jäävät lyhyemmiksi jolloin ei ehdi kiintymään. Vanhainkodeissa taas on traagisia juttuja harvemmin ja elämän loppu odotettavissa.
Miten olis alanvaihto?