Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä muutitte omaan ensimmäiseen kämppään?
15.12.2014 |
Olen 98 tyttö ja toivottavasti muutto ens vuonna. Olen myös miettinyt, olisikohan varaa ottaa koiraa mukaan? Hän on minulle hyvin rakas ja ilman sitä mun elämä ei olis mitään. Rakastan koiria. Onko kellään koskaan heti ekas kämpäs ollut omaa koiraa elätettävänä itsensä lisäksi?
Kommentit (47)
Miten ajattelit elättää itsesi, missä asua jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin alkukuusta 18 ja olin edellisenä kuukautena laittanut hakupaperit kunnalle. Sainkin sitten asunnon niin, että kuun lopussa jo muutinkin eli nippa nappa ehdin 18 täyttää :) Voi niitä aikoja, kaipaa sitä elämisen huolettomuutta! Ehdin asua ko. asunnossa viisi vuotta!
98 tyttö? Ai 98-vuotias? :D Opettele ensin kirjoittamaan.
19-vuotiaana eikä ollut varaa ottaa lemmikkiä mukaan. Opiskelen korkeakoulussa, joten opintotuki isompi kuin jos on amiksessa/lukiossa kuten sinä ikäsi puolesta. Tuet riittää juuri elämiseen, lemmikin mahdollisia sairasteluja ei olisi varaa maksaa.
15-vuotiaana, yläasteen jälkeen muutin Helsinkiin, opiskelijasoluun asumaan. Vanhemmat oli 450km päässä, mutta auttoivat kyllä rahallisesti aina kun kinusin, ja opintolainan otin kyllä täysimääräisesti, "ilmaista rahaa" tuli sen verran että sai vuokran maksettua. Sitten valmistuin suoraan kortistoon, sitten olin työttömänä ja elin työttömyyskorvauksella ja asumistuella, joskus piti käydä sossussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 15-vuotiaana, jäin entiselle paikkakunnalle lukioon, kun lähihuoltajani muutti muualle.
Ei todellakaan ollut varaa muuttaa lemmikkien kanssa, vanhemmat kustansi suureksi osin asumistani kunnes täytin 17v.
Siis oon -98 vuonna syntyny tyttö. Mulla on sellane tilanne että jäin luokalle viime vuonna ja siks käyn nyt vielä ysin loppuun. Sen jälkeen todennäkösesti amikseen, lukio on ehdoton ei. Kaikki asiat on vielä täysin auki... Ajattelin ylipäänsä kysyy että onko joku pystyny elättää oman koiransaki ja jos on nii mite :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:48"]Siis oon -98 vuonna syntyny tyttö. Mulla on sellane tilanne että jäin luokalle viime vuonna ja siks käyn nyt vielä ysin loppuun. Sen jälkeen todennäkösesti amikseen, lukio on ehdoton ei. Kaikki asiat on vielä täysin auki... Ajattelin ylipäänsä kysyy että onko joku pystyny elättää oman koiransaki ja jos on nii mite :D.
[/quote]
Älä muuta vielä. Pohdi asioita, laadi suunnitelma, hankkiudut sisälle kouluun ja sitoudut siihen. Se on helpompaa, kun ei ole ihan niin paljon arjen asioita yksin huolehdittavana. Niin ja koiraan ei tuilla ole varaa. Eri asia sitten, jos vanhemmat auttaa rahallisesti.
muutin juuri ennen kuin täytin 18, nyt olen vuoden asunut omillani. Puokisen vuotta sitren muutimme piikaystäväni kanssa yhteen. Olen käynyt töissä kokoaikaisesti 16v. asti koulun ohella. Kun asuimme samassa rakennuksessa kaverin kanssa, otimme yhteisen kissan. Vaikka meitä oli silloin kalsi maksajaa(minä ja ystäväni) ja nyt kolme(meidän lisäksemme poikaystäväni), niin silti aika-ajoin on tiukkaa ja pitää käydä sossussa kinuamassa rahaa, ja usko pois, se ei ole kivaa.
Vaikka kissaani rakastankin, niin välillä toivon, etten olisi ottanut häntä, koska siihen menee yllättävän paljon rahaa, puhumattakaan jos joutuu käyttämään lääkärissä.
Pointti siis, että jos yksin muuttaa, voi eteen tulla nopeasti tilanne, jossa joudut muuttamaan koirasi kanssa takaisin perheesi luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:11"]muutin juuri ennen kuin täytin 18, nyt olen vuoden asunut omillani. Puokisen vuotta sitren muutimme piikaystäväni kanssa yhteen. Olen käynyt töissä kokoaikaisesti 16v. asti koulun ohella. Kun asuimme samassa rakennuksessa kaverin kanssa, otimme yhteisen kissan. Vaikka meitä oli silloin kalsi maksajaa(minä ja ystäväni) ja nyt kolme(meidän lisäksemme poikaystäväni), niin silti aika-ajoin on tiukkaa ja pitää käydä sossussa kinuamassa rahaa, ja usko pois, se ei ole kivaa.
Vaikka kissaani rakastankin, niin välillä toivon, etten olisi ottanut häntä, koska siihen menee yllättävän paljon rahaa, puhumattakaan jos joutuu käyttämään lääkärissä.
Pointti siis, että jos yksin muuttaa, voi eteen tulla nopeasti tilanne, jossa joudut muuttamaan koirasi kanssa takaisin perheesi luo.
[/quote]
ANTEEKSI, en tajunnut että tossa oli noin paljon kirjoitusvirheitä, puhelimella kun kirjoitan.
Olin 16 kun muutin mutta kävin töissä joten rahan suhteen ei ongelmia. Vähän eri asia sun tilanteessa. Sinuna en muuttaisi ellei ole ihan pakko, siis että vanhemmat hulluja juoppoja tms. jotka tekevät elämästäsi helvettiä. Ehdit kyllä koko loppuikäsi olla aikuinen ja maksaa omat laskusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 18-vuotiaana ja mulla oli kokopäivätyö, jolla elätin itseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukevatko vanhempasi rahallisesti esimerkiksi koiran suhteen? Koiralle voi tulla yllättäviä sairauskuluja esimerkiksi.
16v muutin. älä pidä kiirettä. Itse sain kustua luottotietoni heti kun täytin 18vuotta. Onneksi kuitenkin sain opiskelujen ohella töitä ja maksettua pois velat ja luottotiedot kolmen vuoden jälkeen puhtaaksi.
Olin 15, muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kun kotikylässä ei ollut vaihtoehtoja. Vuokrattiin veljen kanssa yksityiseltä kaksio ja veli piti minua vanhempieni puolesta silmällä ekat 2 vuotta (vaikka matkustinkin viikonlopuiksi kotiin). Sitten vuokrasin oman kämpän sinä kesänä jona täytin 18.
En suosittele ottamaan koiraa, se turhautuu pienessä asunnossa yksin ollessaan. Ja onhan se suuri menoerä opiskelijalle, sen kuluihin uppoaa helposti satasenkin kuussa. Pitää myös olla mahdollista viedä se tarvittaessa eläinlääkärille.
Saat maksimissaan tukia parisataa, koska sinusta maksetaan vielä lapsilisää vanhemmillesi. Senkin jälkeen opintotuki (= opintoraha + asumislisä) on verojen jälkeen suurimmillaan n. 420 e. Jolleivät he siis suostu kustantamaan asumistasi omassa asunnossa, et siihen pysty. Opiskelija-asuntolassa saattaisit tulla toimeen, mutta sinne et ainakaan koiraa saa.
Muutin 18v, mutta olin asiani ja kouluni kunnollisesti hoitava nuori, joka kävi lukion ohella tuolloin myös töissä. (Mielestäni, mikäli et edes kouluasi saa kunnolla hoidettua, niin mien kuvittelet voivasi hoitaa normaali elämiseen liittyvät asiat + koulusi + mahdolliset työt)
Tilanne vanhempieni luona oli vaikea alkoholista johtuen, siksi muutin noinkin aikaisin, muuten olisin odottanut siihen asti että olisin mennyt opiskelemaan.
Lukioaikoina ei kummoisia tukia kelalta heru mikäli vanhempasi tienaavat yli tietyn summan vuodessa. Omat tulot on siis ensiarvoisen tärkeät. Koiraan ei olisi ollut varaa, varsinkaan mahdollisiin eläinlääkärikuluihin.
Jos muuten ajattelit muuttaa ilman vanhempiesi siunausta, niin ajattelepa uudestaan. Alle 18 vuotias ei nimittäin ole vielä täysin oikeustoimikelpoinen, eli et voi tehdä vuokrasopimusta tuolla ikää.
Elukasta ei puhuta hän vaan se!! Aloitetaan siitä!
19-vuotiaana. Kaksi viikkoa yo-lakin saamisen jälkeen. Ja vaihdoin vielä mannertakin, Bostoniin opiskelemaan. UMass go!
18-vuotiaana muutin. Koira on kyllä iso vastuu ja sitoo, mutta voi toki onnistuakin, jos asiasi ovat kunnossa.