Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä muutitte omaan ensimmäiseen kämppään?
15.12.2014 |
Olen 98 tyttö ja toivottavasti muutto ens vuonna. Olen myös miettinyt, olisikohan varaa ottaa koiraa mukaan? Hän on minulle hyvin rakas ja ilman sitä mun elämä ei olis mitään. Rakastan koiria. Onko kellään koskaan heti ekas kämpäs ollut omaa koiraa elätettävänä itsensä lisäksi?
Kommentit (47)
18-vuotiaana lukion jälkeen muutin pois kotoa opiskelemaan. Vanhemmat kieltäytyivät luovuttamasta koiraani minun mukaani. Ei kuulemma koiraa voi niin vain kotoansa viedä. Oli ihan hirveän yksinäistä ja kova ikävä koiraa, kun muutin toiselle puolelle maata kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään. Koirasta olisi ollut paljon iloa ja seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:07"]
18-vuotiaana lukion jälkeen muutin pois kotoa opiskelemaan. Vanhemmat kieltäytyivät luovuttamasta koiraani minun mukaani. Ei kuulemma koiraa voi niin vain kotoansa viedä. Oli ihan hirveän yksinäistä ja kova ikävä koiraa, kun muutin toiselle puolelle maata kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään. Koirasta olisi ollut paljon iloa ja seuraa.
[/quote]
Noh kyllä siinä pitää miettiä eläimen parasta myös. Onko hyvä että koira kököttää keskenään kaiket päivät kun omistaja koulussa/baarissa/kahvilla kavereiden kanssa ja kun joidenkin on pakko tehdä töitä opiskelun ohessa niin silloin varsinkaan ei hyvä juttu.
19-vuotiaana muutin ja ostin heti koiran. Aloitin opiskelut ja ei ole silti yhtään kaduttanut koiran osto, vaikka ell. kuluihin on mennyt pari tuhatta ja vieläkin menee. Kesät oon töissä ja koulun ohella silloin tällöin ja hyvin riittää rahat matkusteluunkin. Vanhemmiltani en ole saanut rahaa. Jos oot tottunut hoitamaan lemmikkiä ja tiedät mikä sitoutuminen siihen on, niin siitä vaan. Itsellä ainakin koulupäivät on paljo lyhempiä, kuin vaikka oisin työssäkäyvä, joten koira ei joudu olemaan pitkiä aikoja yksin. Ja onhan se niin kiva mennä kotiin, kun on joku siellä aina iloisena vastassa! Nyt pari vuotta myöhemmin suunnittelen toisen koiran ottamista.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:12"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:07"]
18-vuotiaana lukion jälkeen muutin pois kotoa opiskelemaan. Vanhemmat kieltäytyivät luovuttamasta koiraani minun mukaani. Ei kuulemma koiraa voi niin vain kotoansa viedä. Oli ihan hirveän yksinäistä ja kova ikävä koiraa, kun muutin toiselle puolelle maata kaupunkiin, jossa en tuntenut ketään. Koirasta olisi ollut paljon iloa ja seuraa.
[/quote]
Noh kyllä siinä pitää miettiä eläimen parasta myös. Onko hyvä että koira kököttää keskenään kaiket päivät kun omistaja koulussa/baarissa/kahvilla kavereiden kanssa ja kun joidenkin on pakko tehdä töitä opiskelun ohessa niin silloin varsinkaan ei hyvä juttu.
[/quote]
Niin no, kököttihän se koira yksinään jo siellä lapsuudenkodissanikin 9 tuntia päivässä. Vähemmän aikaa se olisi minun kanssani kököttänyt siellä opiskelukämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:51"]
19-vuotiaana. Kaksi viikkoa yo-lakin saamisen jälkeen. Ja vaihdoin vielä mannertakin, Bostoniin opiskelemaan. UMass go!
[/quote]
Tää menee vähän ohi, mutta minä vuonna olit? Minä opiskelin UMassissa 2004-2007. Ja campuksella asuin 4. districtissä.
Ja muutin muuten Helsinkiin opiskelemaan ja omaan asuntoon 18-vuotiaana. Sitten jenkkeihin 20-vuotiaana.
Mä olin 22. Olin silloin jo oman alani töissä ja valmistuin maisteriksi 2 kk muuttoni jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17-vuotiaana muutin siskoni kanssa kolmioon. 20-vuotiaana muutin tyttöystäväni kanssa kaksioon. En ole asunut vielä ikinä yksin.
Omaan asuntoon 20-vuotiaana, omilleni 18-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18v opiskelijana, eikä ollut lemmikkejä. Koiran pito on ihan ihmisen luonteesta kiinni, ei se eläin muuten tule kalliiksi kuin silloin, kun lääkäriä tarvitaan. Sekin tietysti vaikuttaa mihin koira on tottunut, jos se ei osaa olla yksin, ei ole järkevää olettaa että vanha koira oppii kovin nopeasti olemaan päivät ja mahdollisesti illatkin yksin. Se eroahdistus voi olla naapureillekin melkoista tuskaa ja pahimmillaan saatte häädön, sekä sinä että koirasi.
19-vuotiaana ja oli oma lemmikki mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin 18½vuotiaana, mukaan otin oman koirani ja hamsterini. Puoli vuotta muutosta niin hankin toisen koiran. TUntui näet että tää mukaan tullut koirani muuttui hiaman apaattiseksi koska muuton myötä joutui eroon vanhempieni koirasta, jonka seurassa oli jo 3 vuotisen elämänsä aikana tottunut olemaan jatkuvasti. Ja muutenkin halusin toisen koiran :) Ei ainakaan täällä ole ollut ongelmia lemmikkejä pitää, isoimmissa ell.-laskuissa (parit leikkaukset/hammaskivenpoistot) on vanhemmat mielellään avustaneet. Nyt koirat on sen lähes 8v ja 4v, muuton aikaset opinnot on jo takanapäin ja nyt menossa eka vuos AMK:ssa. Töissä käyn nyt pääasiassa kesäisin ja muuten harvakseltaan keikkaa heittäen joten hyvin harvoin koirilla tulee oikeasti pitkiä päiviä. Tällä hetkellä ovat yksin kotona n. 4-5 kertaa viikossa 3-9h eli vähemmän kuin pelkästään töissä käydessäni jokin aika sitten.
Eri asia on jos käy sekä koulussa että monta kertaa viikossa iltatöissä jne, silloin kannattaa miettiä onko koiran otto vielä järkevää lainkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa sun tilanteessa ehkä harkita kymmenisen kertaa ennen muuton suunnittelemista. Jos sulla ei varsinaisesti ole mitään ns. ongelmaa kotona asumisen kanssa, esim. liian pitkät koulumatkat, niin kannattaa kyllä asua ihan täysikään asti kotona. Täysikäisenä on mahdollista saada enemmän eri tukia kuin alaikäisenä jos tarve vaatii ja täysikäisenä voit saada paljon helpommin opintojen oheilla työpaikankin. Ja jos hyvin käy niin melkeinhän sinä jo valmistut ammattiin silloin ja pääset ihan työelämään.
Koiran ottamista mukaan mietin itsekin kun muutin pois kotoa, tosin olin silloin pari kuukautta vajaa 19 vuotta ja muuttamassa opiskelujen perässä eri paikkakunnalle. Vanhempani asuvat isossa omakotitalossa jossa iso piha, ja koira on tottunut myös asumaan siellä. En millään raaskinut tuoda jo viisi vuotta siellä asunutta koiraa mukanani kaupunkiin pieneen kaksioon, jossa ei ole edes muita ihmisiä ympärillä kuin minä ja mieheni. Kannattaa miettiä siis vähän koirankin näkökulmasta, eli ahdistuuko kun tila vaihtuu kertaheitolla pienempään (jos siis asutte nyt omakotitalossa tms) ja saako tarpeeksi seuraa jos asut yksin koiran kanssa ja käyt kuitenkin koulussa ja mahdollisesti harrastat, tapaat kavereita kodin ulkopuolella jne.
Ehdit kyllä asua omillasi muutamankin vuoden päästä, joten sinuna odottaisin vielä :) On luultavasti mukavampi myös käyttää rahansa vielä vaatteisiin ja muihin mukaviin juttuihin, kuin sähkölaskuihin ja vessapaperiin.
Huh miten nuorina monet ovat muuttaneet, ei mulla olis 15-vuotiaana tullut mieleenkään! 22 taisin olla itse ja samoihin aikoihin muuttivat monet kaveriporukastakin.
Mä muutin jo 16 vuotiaana. Sisko asui naapurissa ja vanhempiakin toki nähtiin viikoittain. Toimi ihan kivasti vaikka kyllä se välillä melkoinen klubi, kapakka ja yömaja olikin.
Lukion jälkeen, 18-vuotiaana, niinkuin melkein kaikki kaveritkin. Opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle.
Muutin 18v (melkein 19v) poikaystäväni kanssa omilleni. Koira oli kyllä meillä ja ihan hyvin pärjättiin. Opintotuella ja opintolainalla elettiin. Puolitoista vuotta siitä poikaystävä meni armeijaan vuodeksi. Tietysti puolet vuokrasta maksoi valtio. Ei mitään rikkaita todellakaan oltu ja aina oli tukiverkosto ympärillä, mutta harvoin lainattiin rahaa. Puolitoista vuotta olen ollut pienipalkkaisessa töissä ja poikaystävä tästä ajasta ollut vain puoli vuotta töissä kun töitä ei vaan ole. Aika kurjasti vähillä rahoilla eletään 2 koiran kanssa mutta ikinä ei olla nälässä oltu. Aina ollu ruokaa jääkaapissa meillä sekä koirilla.
15-vuotiaana. Ei kyllä olisi ollut varaa ottaa koiraa, hyvä että sai itsensä elätettyä.
Alue: Aihe vapaa
muutin 16-vuotiaana, enkä saanut taloudellista tukea vanhemmiltani. rahat riittivät hyvin, kun ei ostanut mitään turhaa ja kun teki itse ruokansa, mihinkään mcdonaldsiin tai hesburgeriin ei ollut varaa... opintolainaakin jouduin ottamaan, että saisi joka kuukautiset menot ( vuokra,vesi,sähkö,puhelin,netti,ruoka,vakuutukset,koulukirjat jne) maksettua. ei ole elämä herkkua pienillä opintotuilla, ja asuin edullisessa soluasunnossa. tämä siis vain taloudellisesta puolesta, muista että yksin asuminen tuo paljon vastuuta, sinun täytyy hoitaa mm. kaupassakäynnit, ruuanlaitto, siivous ja pyykinpesu, laskujenmaksu jne... sinuna en pitäisi mitään kiirettä, vaikka uskon että tuossa iässä haluaa "kokeilla siipiään" ja vanhemmat tuntuvat täysiltä ääsholeilta, helppoa ei ole ottaa nuorena noin suurta vastuuta, mutta jos olet toimelias ja oma-aloitteinen ja tottunut hoitamaan asioita, pärjäät varmasti! koiran ylläpitämiseen tuskin rahat riittävät ellet saa tukea vanhemmiltasi.