Kyllästyn miehiin nopeasti, mikä mua vaivaa?
Rakastun nopeasti ja tuntuu että nyt on löytynyt se elämän mies. Minulla on ollut neljä pitkää suhdetta, joista pisin 6 Vuotta. Kaikissa kyllästyn ja tunteet lopahtavat ensimmäisen vuoden aikana, tai jo aiemminkin. Viime kerralla päätin että olen suhteessa vaikka väkisin, kun kerran siihen lähden. Mutta ei, en kertakaikkiaan pysty. Tunteet kun menevät, alkaa tuntua voimakasta ahdistusta ja mies ällöttää. En pysty läheisyyteen tms vaikka kuinka päätän että en luovuta. Sitten lopulta otan eron.
Mikä helvetti minua vaivaa!? Vai enkö vaan ole löytänyt "sitä oikeaa".
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Onkos täällä oman elämänsä jännä-Janicoiden kokoontumisajot? Niin näyttäisi olevan!
Kannattaa ensiksi laittaa se oma päänuppi kuntoon. Vasta sitten on valmis jakamaan elämänsä jonkun muun kanssa.
Kuka sen sanoo, että se on kunnossa vasta sitten, kun on valmis jäkittämään saman ukon kanssa 50 vuotta? Joskus tuntuu, että paremmassa kunnossa pää on niillä, jotka vetävät omalla tyylillään.
Aivan, mutta ne naiset eivät vingukaan täällä että he eivät osaa asettua aloilleen .D
Oletko aina muuttanut yhteen näiden miesten kanssa? Tai muuten ollut liian intensiivisesti?
Eikös sen yhden uutuus sarjan Mister8 naisella ole jokaiselle päivälle oma miehensä?
Pitäisikö tulevaisuuden olla tämmöinen, naiset saa uuden miehen jokaiselle päivälle ja jokainen mies odottaa innolla joka viikko sitä päivää kun saa taas tavata naisensa?
Vierailija kirjoitti:
Eikös sen yhden uutuus sarjan Mister8 naisella ole jokaiselle päivälle oma miehensä?
Pitäisikö tulevaisuuden olla tämmöinen, naiset saa uuden miehen jokaiselle päivälle ja jokainen mies odottaa innolla joka viikko sitä päivää kun saa taas tavata naisensa?
Ei.
Vierailija kirjoitti:
Normaalia. Et ole ainoa.
Mun mielestä ei todellakaan ole normaalia, että ei kiinny ihmisiin ollenkaan. Se viittaa jonkinlaiseen narsismiin tai psykopatiaan, että ihmiset ovat pelkkiä hyödykkeitä. Normaali ihminen kiintyy kumppaniinsa edes jollain tavalla ajan mittaan, vaikkei se olisikaan ihan unelmien kumppani.
Vierailija kirjoitti:
En usko olevani lesbokaan. Ja mielestäni hyväksyn kyllä puutteet ihmisissä, tiedostan ne alusta alkaen. Tokikaan kaikki ei tule heti ilmi.
Miten ihmeessä ihmiset jaksavat katella miehiään vuositolkulla 😂
Sama toisinpäin siskoseni. Tää elämä on vähän tämmöstä, aina ei voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko aina muuttanut yhteen näiden miesten kanssa? Tai muuten ollut liian intensiivisesti?
En ole aina muuttanut yhteen. Liian intensiivisesti olen varmaankin ollut. Tietty suhteen alussa ollaankin paljon yhdessä, luonnollisesti.
Alku on täynnä rakkautta, intohimoa jne. Vaikka intohimokin katoaisi, minä pidän kyllä sellaisesta vanilijaseksistäkin. Haluaisin sitoutua, pidän perhe-elämästä, rauhasta, rutiineista jne. En kaipaa sinkkuelämää.
Ja kyllä, olen tutkiskellut itseäni, ajatuksiani paljonkin. En vain ole löytänyt vielä vastausta.
Ongelmainen isä-suhde, poikkiksia teinistä lähtien ilman päivänkään taukoja , ns. sarjaseurustelija. Ja seksin suhteen hyvinkin kevytkenkäistä menoa.
Minusta tuntuu, ettet ole löytänyt oikeaa. Olet koukuttunut ihastumisen tunteeseen ja valitset kumppania liian pinnallisilla kriteereillä.
Vierailija kirjoitti:
Josko tapaankin joskus naisen joka kolahtaa ja on se The puoliso. En ole ikinä ollut leaboja vastaan ja naisen keho kyllä kiihottaa ainakin kuvissa.
Pidän kuitenkin sellaisista miehekkäitä miehistä. Olisi vaan kiva pystyä olemaan edes jotenkin päin samassa sängyssä nukkumassa sen oman puolison kanssa. Mutta jos toinen alkaa ärsyttää ja ällöttää, niin ei hyvä.
Ap
Samassa sängyssä nukkuminen on virhe.
Tule vaan reilusti ulos kaapista ja löydä se todellinen rakkautesi!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, ettet ole löytänyt oikeaa. Olet koukuttunut ihastumisen tunteeseen ja valitset kumppania liian pinnallisilla kriteereillä.
En ole mielestäni pinnallinen. En ihastu ulkonäön perusteella, enkä vaadi kumppanin olevan rikas, korkeasti koulutettu tms. Kaikki mieheni ovat olleet minua huonommin koulutettuja, eikä erityisen hyvännäköisiä. Ihan tavallisia miehiä. Ihastun luonteeseen.
Ap
No kyllä mä lähtisin työstämään itseäni tuossa tilanteessa. Että mitä aukkoa sillä uudella miehellä aina itsessään täyttää (hehehehaa olipa tuhmaa). Mutta siis vakavissaan, mitkä on ne omat heikkoudet tai haavat mitä sillä uudella huumalla ja miehellä aina paikataan. Vai pelkäätkö sitoutumista-> ei tartte sitoutua kun keksii et toinen alkaa ällöttää. Kohtaatko sen toisen oikeasti alusta saakka ihmisenä, vai onko se vaan kertakäyttönen tyyppi, jonka heität pois kun olet saanut irti sen mitä itse haluat. Koska jos toiseen tutustuisi oikeasti ja syvällisesti, tulisi lopulta niitä kiintymyksen tunteita, jotka on lopulta vahvempia kuin mikään ensihuuma.
Onko sinulla tarve valloittaa ja kesyttää, ja kun on kesy niin kyllästyt?
Melko epäkiinnostava sarja tuo Mister8, joka porskuttaa housuttoman koiran hajuissa.
Tekijä päässyt piireihin ja kaikki menee läpi.
Olet lesbo. Ei mies muuten ala "ällöttämään" (jos on siis tavallinen puhdas jne). Tai sitten aseksuaali. Rakastut miehen antamaan huomioon ja kun olet sen saanut ja "voittanut" hänet puolellasi haluat jo uutta ihailua
Vierailija kirjoitti:
Josko tapaankin joskus naisen joka kolahtaa ja on se The puoliso. En ole ikinä ollut leaboja vastaan ja naisen keho kyllä kiihottaa ainakin kuvissa.
Pidän kuitenkin sellaisista miehekkäitä miehistä. Olisi vaan kiva pystyä olemaan edes jotenkin päin samassa sängyssä nukkumassa sen oman puolison kanssa. Mutta jos toinen alkaa ärsyttää ja ällöttää, niin ei hyvä.
Ap
Kiihotutko siis myös miesten kuvista vai vain naisten? Jos kiihotut molempien sukupuolien kehoista niin olet biseksuaali ja ongelma on jossain muualla, mutta jos vain naisten niin olet homoseksuaali ja syy on tämä. Homoseksuaalikin voi ihastua vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kiihottuu ja viehättyy vain oman sukupuolensa edustajien kehoista. Silloin ei suhteet kestä koska ihastumis vaihe menee aina ohi, mutta heteroseksuaali nainen kiihottuu miehen vartalosta myös silloin kun ei ole tähän ihastunut.
Sulla on kiintymyssuhdeongelmia jo lapsuudesta, kannattaa pohtia millainen sun suhde omiin vanhempiisi on ollut. Selvitä ensin noi ja vasta sitten voit oikeasti löytää tasapainoisen ihmissuhteen.
Ex-avokki oli juuri tuollainen. Oltiin molemmat parikymppisiä tuolloin. Väärensi puheissaan täysin mieshistoriansa. Eli oli ollut kertomansa mukaan joku suht normaali 1-2 vakavaa suhdetta ennen minua.
Parisen vuotta suhteemme kesti. Puhui jatkuvasti esim. avioliitosta ja lasten hankkimisesta. Otin tietysti tosissani, muuten oli ihan selväpäisen oloinen ihminen.
Päätti sitten suhteen. Tuossa vaiheessa pengoin naisen kamat oikein perusteellisesti. Paljastui hyvin suuri määrä valokuvia, kirjeitä ym. joista kävi ihan selvästi ilmi, että olivat olleet hänelle vakavia tunnesuhteita seksin ohella, mutta vain hetken. Olin ajallisesti hänen ennätysmiehensä.
Tuollainen on niin vakava emotionaalinen häiriö, että siitä pitäisi puhua ”kumppanille” jossain vaiheessa rehellisesti. Tokkopa tuollaisesta koskaan paranee.
Nyt 20-vuotta onnellisesti naimisissa normaalin tunne-elämän omaavan naisen kanssa.