Lue keskustelun säännöt.
Hyväksyttävät vastoinkäymiset ja pahan olon syyt
16.10.2021 |
Olen miettinyt terveyden filosofiaa, yksityisyyttä ja sitä, miten ihminen rakentaa oman elämänsä tarinaa.
Luokittelen nyt kolme erilaista huonoinvoinnin syytä:
-psyykkinen sairaus tai neurologinen häiriö
-fyysinen sairaus tai vamma
-sosiaalinen vähäosaisuus
Fyysinen sairaus tai vamma on 'turvallinen' asia kerrottavaksi, koska sen ei katsota liittyvän ihmisen luotettavuuteen tai ainakaan alentavan sitä, vaikka tosiasiassa ihmisen fyysistä ja psyykkistä puolta on vaikea erottaa ja kipu tai väsymys vaikuttavat psyykkeeseen. Tässä kuitenkin olennaista on se, että taviksella ei nouse karvat pystyyn, jos kerrot olevasi diabeetikko tai että kilpirauhanen toimii huonosti.
Psyykkinen sairaus tai häiriö onkin jo aivan eri kamaa. Näistä turvallisin on masennus, koska se on yleinen ja tutkimusten perusteella se ei herätä samanlaista kauhua kuin moni muu diagnoosi. Näistä ei kuitenkaan kannata koskaan kertoa esim.sosiaalihuollolle, sillä jos haluat esim.järjestön vapaaehtoiseksi, sinulta voidaan vaatia sosiaalihuollon papereita, joissa saattaa laittomastikin olla terveystietoja. Vaikka olisit esiintynyt miten hyvin tahansa, kaikki voidaan pyyhkiä pois jollakin sanalla, joka herättää taviksen päässä negatiivisen reaktiosarjan erilaisia uhka-ajatuksia.
Joissakin harvinaisissa tapauksissa tällaisista diagnooseista kertominen voi toimia, mutta vastassa pitää olla älykäs luottoihminen. Jos väärä ihminen kuulee tämän, hänelle tulee vahingoniloinen virne naamalle ja tämä vain vahvistaa hänen mielessään hänen olevan oikeassa, jos teille tulee joku konflikti, koska toinen on sitten "hullu", "ei ymmärrä sosiaalista viestintää" tms.
Sosiaalinen paha olo, joka on siis vaikeutta ilman viranomaisen antamaa symbolia tai sanoja on pahan olon muoto, jossa ihminen itse sanoittaa huonoa oloaan operatiivisista lähtökohdista eli kertoen omin sanoin, mitä hänen elämässään tosiasiallisesti tapahtuu. Periaatteessa myös diagnoosin voi sanoittaa operatiivisesti siten, että jättää diagnoosin kokonaan mainitsematta ja kertoo vain niitä asioita, joista tosiasiallisesti kärsii. Mutta sosiaaliseen vähäosaisuuteen liittyy myös paljon muuta, kuten perhedynamiikka, velvollisuudet, henkilöhistoria, ulkonäkö, sukupuoli, ikä jne. ja vuoropuhelussa silloisessa ajassa ja ympäristössä nämä sitten joko altistavat tai suojaavat ihmistä.
Kommentit (4)
Ihminen voi saada iloa itsensä toteuttamisesta ja kehittymisestä harrastuksissa ja erilaisissa älyllisissä aktiviteeteissa; varsinkin ihmisellä ollessa älyllisiä tavoitteita ja kunnianhimoa. Loppujen lopuksi tämä ei kuitenkaan useinkaan riitä, vaan biologisesti ajatellen itsensä kehittäminen on vain tapa kokea sosiaalista nousua ja siten parantaa omia asemia parisuhdemarkkinoilla; tämän näkee siinäkin, että toiset ihmiset tai ns.yhteiskunta eivät varsinaisesti arvosta tietoa sinänsä, vaan tietoa siitä, että tällä ihmisellä on valtaa; jos lääkäri menettää lupansa, hänen tietonsa eivät häviä minnekään, mutta valta häviää ja jos joku lukee kirjastollisen kirjoja, 100 avoimen yo:n kurssia ja osaa keskustella tuhannesta aiheesta, hänelle voidaan sanoa, että teit vain "salaattia", kun taas paljon vähemmän viisas tutkintotodistuksen saanut taas on hienompi ihminen, koska hänellä on yhteiskunnan häneen sijoittamaa valtaa; tulkinta on täysin erilainen riippuen siitä, onko aherruksen perässä tutkintotodistus (asema) vai ei. Kun nuo perusasiat ovat kunnossa, näkökenttä on laajentunut, perusturvallisuudentunne on parempi ja voi helpommin nauttia älyllisestä viihteestä.
Miten tämä sitten liittyy huonoinvointiin? Jos ihminen on ulkonäöllisesti sellaisessa asemassa, että hänen on vaikea saada rakkautta ja hyväksyntää, hän voi katsoa tärkeäksi kompensoida asiaa hankkimalla yhteiskunnallista valtaa. Saadakseen yhteiskunnallista valtaa ihmisen pitää saada koulutuksellisia symboleja ja tämän urakan aikana hän voi tarvita tukea. Ihmisen on kuitenkin vaikea puhua haasteistaan, koska ne voivat yhtaikaisesti herättää empatiaa (fyysinen sairaus), mutta myös johtaa toiseuttamiseen (psyykkinen häiriö) tai hänen ei ole lupa puhua näistä asioista ollenkaan (sosiaalinen vähäosaisuus).
Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen saa eniten nautintoa seksistä ja toiseksi eniten bilettämisestä. Seksittömyys ja myönteisten sukupuolisuuden kokemusten puuttuminen ei ole sairaus, vaan sosiaalista vähäosaisuutta, mutta vaikuttaa kroonisen sairauden tavoin alentamalla toimintakykyä ja hyvinvoinnin tunnetta. Jos ihmistä ei kannusteta ottamaan tällaista puheeksi, hän ei useinkaan uskalla tehdä sitä ollenkaan, koska ei näe sitä hyväksyttävänä puheenaiheena ja tällöin hän ei tule nähdyksi kokonaisena ihmisenä; hänen ihmisyyden kokemuksensa ei tule nähdyksi ja pahimmillaan tämä voi johtaa epäilyksiin oman järjen menettämisestä, koska ihminen kärsii, mutta hänellä ei ole yhteiskunnan kelpuuttamia sanoja sen kuvaamiseen; hänen pahan olonsa syy ei ole sosiaalisesti tunnistettu.
Voikohan tässä olla myös syy siihen, miksi tutkimuksissa tytöillä ja naisilla esiintyy enemmän masennusta, ahdistuneisuutta tai huolta, vaikka miesten ja poikien itsemurhaluvut ovat paljon korkeammat? Pojilla ja miehillä ei ole sosiaalisesti kelpuutettuja sanoja oman sosiaalisen vähäosaisuutensa kuvaamiseen, siitä tunnetaan häpeää tai 2010-luvun pelätään terroristin leimaa tai kolumnistin pilkkakirvestä, jos kerrotaan miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen hyvää analyysia tällä palstalla.