Kukaan muuttanut maalle ja katunut?

Kiitos vastauksista! Täytyy myöntää, että voisi käydä juuri noin, että alkuinnostuksen haihduttua alkaisi tuntumaan rankalta. Eivätkä lapset halua muuttaa. Totta on, että tämä olisi itsekästä minulta. Ja rivarissa asutaan, mutta hirveän tiiviisti, mitään yksityisyyttä ei ole ja joka ikkunasta näkyy meille muista asunnoista sisään... Ahdistaa. 

Luulen, että alan suunnittelemaan muuttoa edullisempaan kerrostaloon ja sitten ostaisi mökin, jonne pääsisi viikonloppuisin pakoon tätä kaupungin meteliä.

ap

Riippuu varmaan siitä, millaisen elämän kokee mielekkäänä. Minua kauhistutti lapsena katsoa isääni, jonka kaikki vapaa-aika tuntui kuluvan jättimäisen tontin hoitamiseen, korjauksiin talossa jne. mutta hän oli onnellinen. Itse tykkään kerrostalosta noin muuten, mutta olen herkkä ahdistumaan metelistä ja olen alkanut ymmärtämään okt-asumisen parhaat puolet...

Tv-sarjassa vasikantanssi oli mukava maallemuutto

Olen asunut kaupungissa niin, että joka paikkaan piti mennä autolla (siinä lähiössä oli pari kaljakuppilaa, kukkakauppa, ruokakauppa ja R-kioski). Harrastukset oli kaukana, bussit kulki miten sattui. Koulu oli lähellä ja umpihomeessa.

Ei kaikki asu kaupungissa keskustassa ravintoloiden ja teatterin vieressä. Maalla sentää saa elää ihan niin kuin tahtoo eikä tarvitse pelätä, ett' joku naapuri tulee yöllä kirveen kanssa läpi oven.

Kyllä minusta olisi pelottavampaa olla yksinäisessä maatalossa kuin rivarissa. Jos sinne maalle tulee joku outo, lestää poliisin tulla kauan ja naapureita ei ole auttamassa.

Kyllä maallakin voi asua lähellä palveluita. Kolme kauppaa 2km päässä, ala-, yläaste ja lukio 2.5 km päässä.

Maalla asutaan mutta kaipaisin kaupunkiin. Lasten kanssa ei vaan voida muuttaa, ollaan niin kova äänisiäkin että ei kukaan naapurikseen meitä haluaisi. Onhan se tietysti kiva että lapset voi laittaa vaan ovesta pihalle leikkimään. Kesällä varsinkin.

Tuttavapariskuntani muutti maaseutulähiöidylliin. Vuoden sisällä muutosta olivat ostaneet asunnon Helsingin kantakaupungista ja myyneet ok-talonsa. Ei kuulemma ollut sittenkään kaiken hehkutuksen veroista; elämä muodostui pääosin kotiin tai kotoa matkustamisesta. Kaikkialle oli matkaa, molempien töihin, harrastuksiin, ruokakauppaan, shoppailumahdollisuuksien ulottuville, kahville ystävän kanssa, kirjastoon, jne. Olivat silloin vielä lapsettomia mutta perheen perustamista vartenhan he maalle kai ensisijaisesti muuttivat. Nyt asuvat lapsineen tyytyväisinä kaupungissa, neliöitä toki vähemmän, mutta ei kuulemma haittaa.

En taas ole koskaan asunut kaupungissa, enkä edes haluaisi. Täällä saa olla rauhassa ja kylillä jokainen moikkaa iloisesti vastaantullessa. Toisaalta lisätyötä teettää piha ja talon kunnostukset. Aamulla kolaat pihan lumesta, että pääset töihin ja kolaat kun tulet takaisin :P Kesällä leikkaat itse nurmikon n. kerran viikossa, putsaat rännit, tilaat soraa, multakasan, likakaivon tyhjennyksen yms. Kaikesta maksat itse, joten amatöörille voi tulla kalliiksi asua ok-talossa (jos ei siis osaa remontoida, ymmärrä talotekniikasta ja huoltotarpeista).

Tämä nyt on luettelo lähinnä huonoista puolista, mutta samalla saat itselle rauhaa, päätäntävaltaa, tilaa ja luonnon lähelle. Kannattaa vuokrata kesäksi mökki ja kokeilla miltä tuntuu. Talon ostaminen on aina riski, ja jos toteat ettei ok-asuminen olekaan sinun juttusi, voi asunnon myyminen pitkittyä nykymarkkinoiden vuoksi.

Juu, muutettiin, kun lapset olivat alakoululaisia, eikä ole kertaakaan käduttanut!

Ystäväni muutti opiskeluaikana maalle,  perustivat kommuunin. Oli tarkoitus olla mahdollisimman omavarainen, pitää lampaita, viljellä maata. Kestivät vuoden. Oli kuulemma liikaa työtä siinä eläinten hoidossa,  homma ei alkanutkaan heti kannattaa ja ei enää voinutkaan istuksia iltoja kapakissa maailmaa parantamassa. Ns. paskalounaan kanssa tuli takaisin kaupunkiin.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 16:12"]

Ystäväni muutti opiskeluaikana maalle,  perustivat kommuunin. Oli tarkoitus olla mahdollisimman omavarainen, pitää lampaita, viljellä maata. Kestivät vuoden. Oli kuulemma liikaa työtä siinä eläinten hoidossa,  homma ei alkanutkaan heti kannattaa ja ei enää voinutkaan istuksia iltoja kapakissa maailmaa parantamassa. Ns. paskalounaan kanssa tuli takaisin kaupunkiin.

[/quote]

Tuo on hyvin yleinen tarina kaupungista maalle muuttaneilla. Alkuinnostus hirmuinen, päätetään ottaa erilaisia eläimiä, viljellään paljon kaikkea erilaista. Lopputulos on kuitenkin se, että arjesta tehdään näin liian rankkaa ja totuttelematta ensin taloon muutetaan koko elämä kerralla. Me aina maalla asuneet hieman naureskellaankin näille "uustilallisille", koska eivät käsitä (eikä tarvitsekaan käsittää) maalla asumisen vaivaa ja luonnetta. Olemme siksi leppoista väkeä, sillä tunnistamme resurssimme, emmekä tee elämästä liian vaikeaa. Ehkä kannattaa ottaa "alkuasukkaista" mallia kun maalle muuttaa (traktoria ei kuitenkaan välttämättä tarvita ;)).

Asutteko tällä hetkelle rivi- tai kerrostalossa? Siinä tapauksessa suosittelen kokeilemaan mökkeilyä ensin, koska jo pelkästään omakotitaloon muuttaminen rivarista tai kerrostalosta voi olla melkoinen sokki.

Itse kasvoin maaseudulla ja voin kertoa omasta puolestani muutamia asioita lapsen näkökulmasta. Koulumatkat olivat pitkiä, koska koulukyydit kiersivät puoli pitäjää. Koulukyydit olivat sitä paitsi ainoa julkinen, muuten kulkeminen oli vanhempien kuljetuksen varassa. Omat vanhempani eivät viitsineet ajaa ylimääräistä, joten en päässyt harrastamaan mitään. Välimatkat olivat niin pitkiä ettei pyörälläkään viitsinyt kulkea kuin kesäisin. Tiet voivat olla huonossa kunnossa ja talvella aura-autoa voi joutua odottamaan pitkääkin. Tunnin työmatka (kesä vai talvirajoitusten mukaan?) kunnon talvisäässä voi tuntua melko ikävältä, varsinkin jos ei ole tottunut ajamaan autolla pitkiä matkoja. Entäs sitten kun lapset ovat päättämässä peruskoulua? Jos järkevän matkan päässä ei ole lukiota tai amista, lapsesi joutuvat muuttamaan jo 15-vuotiaana pois kotoa. Joten suosittelen ottamaan vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja miettimään uudemman kerran. Sinusta se rauha on varmasti ihanaa, mutta lapsesi voivat kuolla tylsyyteen.

Täällä yksi! Muutettiin pieneen idylliseen kylään mutta totuus on että elämä on paljolti autoilun varassa maalla. Lapset kuljetetaan meluisalla ja hyvin hitaalla koulutaksilla kouluun ja takaisin, päivät pitkiä. Kavereille kuljetetaan autolla samoin harrastuksiin. Lasta ei voi päästää kulkemaan yksin koska ei ole katuvaloja eikä suoja- tai kävelyteitä. Koulutaksikin ajoi välillä talvella ojaan. Kaupassa käydään autolla.
Jos lapsillasi on hyvä elämä kaupungissa älä revi heitä maalle missä kaverit asuvat matkojen takana ja voivat vieroksuakin heitä. Ulkopuolista ei välttämättä vuosiin hyväksytä maaseudun sisäpiireihin. Jo lukioon voi olla maalla niin pitkä matka että lasten pitää hyvin nuorina muuttaa omilleen.
Maalta on myös tosiaan vaikeata päästä pois, jos kukaan ei halua ostaa unelmataloasi. Odottaisin kunnes lapset ovat isoja.

Asutaan n. 30km kaupungista pienellä paikkakunnalla. Täältä löytyy apteekki, posti ja ruokakauppa joita käytetään paljon. Töitä ei tule kumpikaan koskaan löytämään täältä todennäköisesti, eli ajeluahan tää on, kun päivässä tulee sen 60-120km. Ilman autoa on vähän jumissa, nyt kun itse olen äitiyslomalla niin mökkihöperöityyhän tässä. Mutta muuten tykkään asua maalla, kaupungissa en halua lapsia kasvattaa.

Hep, vihaan tätä. Kaikki kaukana. LApsille ikävää kulkea taksilla kouluun, kavereille ja harrastuksiin aina lähdettävä kuskaamaan. Mihinkään eivät itse pääse ennen kuin mopon saavat. En suosittele, en kannata. Itsekästä olisi sinulta lapsiasi kohtaan.