Miksi lasten möläytyksiä kuuluu pitää hauskoina?

2

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:17"]

Joskus ne on hauskoja. Yksi päivä ip-lehdessä oli lasten möläytyksiä, mutta niissä oli paljon myös ei-hauskaa. Esimerkiksi siinä, että lapsi haukkuu toisen ulkonäköä, ei ole mitään huvittavaa. Monesta möläytyksestä myös huomasi, että lasten kuullen puhutaan estoitta aikuisten asioita (pillun saamiset/pillun repeämiset jne.).

[/quote]Samaa olen ihmetellyt ja minulla on kuitenkin kolme lasta itsellänikin. En voinut lukea niitä ip-lehden "hauskoja juttuja" edes loppuun, koska ne olivat todella typeriä ja huonoja. Jutuista huomasi nopeasti mitä kotona lapset saavat kuulla ja miten vanhemmat toisilleen puhuvat. Tottakai joskus nämä jutut huvittavat, mutta jostakin syystä lasten jutut tuntuvat vain huononevan vuodesta toiseen, näkyykö tässä nuorten vanhempien kasvatus?

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:48"]

Tietysti siinä rilanteessa usein hävettää, ja paras tapa suhtautua tilanteeseen olisi lapsen ojentaminen/toruminen/soveliaan käytöksen selittäminen, ei suinkaan nauraminen. Mutta kyllähän moni omakin kömmähdys saattaa jälkikäteen naurattaa, ihan hyvässä hengessä. 

ja voihan niitä nauraa myös lapsen kanssa, tiedättekö: "silloin kun sinä olit pienempi, sanoit kerran...." Hehhehee. "Äitiä vähn kyllä nolotti, koska..."

[/quote]

Ihan hyvässä hengessä muiden ihmisten ivaamiselle nauraminen? Ihan hyvässä hengessä voi sitten ivattukin huomauttaa vaikka niistä jonkun mainitsemista hörökorvista? Ja naurattaakin vähän, mutta ihan hyvässä hengessä kun tuli kämmättyä.

Ja sitten ihmetellään, kun aikuiset arvostelee toisia rumasti.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:41"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:30"]

"Onpa sedällä iso nenä"

"Onpa tenavalla höröttävät korvat"

Miksi ensimmäinen on ok ja jälkimmäinen ei? Todetaan tosiasia. Minusta kumpikaan ei ole hauskaa, mutta ei kumpikaan ole toista hyväksyttävämpää tai törkeämpääkään. Kumpaakaan ei ole mitään syytä sanoa, varsinkaan julkisesti, ja sama asiakin ne ovat.

[/quote]

Etkö ymmärrä eroa lapsen ja aikuisen välillä? Toki jos setä on henkisesti kehitysvammainen, niin sitten asian ymmärtää. Aikuisen ei pidä alentua samalle tasolle lapsen kanssa.

[/quote]

Miksi aikuinen sitten alentuu samalle tasolle lapsen kanssa naureskelemaan sille, että lapsi sanoo jotain loukkaavaa? Etkö näe mitään ristiriitaa tässä?

[/quote]En ymmärrä miksi tuollaisille pitäisi nauraa kenenkään. Puolustin vain lapsia ja heidän vanhempiaan että möläytykseille ei aina voi mitään, turha syyttää lasta niistä. Jos aikuinen (vanhempi) nauraa loukkaavalle kommentille, kohde voisi sivaltaa tätä aikuista vastaavalla mieluummin kuin lasta. Jos kukaan ei naura lapsen möläytykselle on mielestäni ala-arvoista kohteeksi joutuneen aikuisen lähteä kostamaan sitä. Mitä sillä lapselle muka opetetaan? Hyviä ihmissuhdetaitoja?

[/quote]

Niin no, aikanaan vaikkapa koulussa (ja aikuisena työelämässä) homma menee nimenomaan niin, että kun menet jotakin asiatonta mouhoamaan, ei se kenelle mouhottiin mene vanhemmille sanomaan takaisin vaan ihan sille, joka sanoikin. Ihmissuhdetaidot on juuri sitä, että puhuu muille ja kohtelee muita niin ettei tarvitse itsekään pahoittaa mieltään. Koulussa ei paljon kaverit naureskele kun ivataan vaan ne sanoo takaisin. Tällaisiahan on aina ollut, ilkeilevät muille milloin mistäkin mutta kun joku sanoo takaisin yhtä ilkeästi, se on byää kun onkin itse kohteena.

[/quote]Ei hyvänen aika! Kolmivuotiasko ilkeilee? Miksi aikuisen pitäisi tahallisesti loukata ja sanoa ilkeästi takaisin kun joku pikkuihminen viattomasti toteaa jotain? Tilannetajua hyvät ihmiset, ei pieniltä lapsilta voi odottaa samaa kuin isommilta saatikka aikuisilta.

Jos minulla olisi pikkuinen joka toteaisi jotainisoista korvista tms en todellakaan haluaisi että iso aikuinen kävisi häntä haukkumaan. En todellakaan huvittuneena nauraisi. Tilanteesta riippuen sanoisin jotain heti siinä tai sitten kahdenkesken tyyliin me ihmiset olemme erinäköisiä ja kokoisia ja se on hieno juttu tms. Jos käskisin lapsen pyytää anteeksi enkö antaisi ymmärtää että isot korvat ovat paha juttu josta ei saa puhua? Ja miksi hänen pitäisi pyytää anteeksi jos vain totesi sen eikä sanonut hyi kuinka isot korvat? Nolaisin vain sen isokorvaisenkin siinä samalla kun hämmentäisin lapsen. Kahden opettaisin aina ettei ole sopivaa kommentoida kenenkään ulkonäköä - paitsi ihaillen.

Minusta lasten suusta -jutut ovat useimmiten hauskoja ja ne jotka eivät ole, eivät ole. Turha asiasta on hernettä nenään vetää. Suurin osa lasten aivoituksista, joita olen kuullut ei ole liittynyt edes kenenkään ulkonäköön.

Aikuisethan tässä eniten tökeröjä ovat jos kertovat jotain oikeasti loukkaavaa "vitsiä" eteenpäin.

"Jos käskisin lapsen pyytää anteeksi enkö antaisi ymmärtää että isot korvat ovat paha juttu josta ei saa puhua? Ja miksi hänen pitäisi pyytää anteeksi jos vain totesi sen eikä sanonut hyi kuinka isot korvat? Nolaisin vain sen isokorvaisenkin siinä samalla kun hämmentäisin lapsen."

Ei niitä korvia anteeksi pyydettäisi, vaan tarpeetonta kommentointia.

Ja jos toteamisessa ei ole mitään pahaa, sinua ei siis haittaisi vaikka esim. koulussa lapsesi ulkonäköä kommentoitaisiin? Koulukaverit sanoisivat, että onpa sulla vinot etuhampaat, sulla on lyhyet jalat, sun silmät on tosi pienet? Että ei siitä saa pahoittaa mieltä, koska nehän vain totesivat eivätkä sanoneet hampaita rumiksi?

En usko että sovellat ajatteluasi myös niin päin, että joku toinen vain toteaa jotakin lapsellesi ja se on ok.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1418613168785.html?pos=ok-nln

Hyvä esimerkki siitä että nuo jutut on suloisia ja hauskoja vain niistä lapsen läheisistä. Ei ainakaan mua naurattanu noista yksikään, lähinnä ärsytti. Esim toi beibi porn oli todella paska, tuohon äänneasuunhan se muotoutuu aikuisenkin suussa helposti. Kuka muka päiväkodissa miettis että "onkos sillä joku porno nukke tuolla lapsella kun noin huutele".

Vähän ohis, mutta tuli vain mieleen: Joskus lapsena tuli sanottua jotain hassua tai typerää (ei edes oikeasti hauskaa tai huvittavaa), mutta jotkut aikuiset päättivät muistuttaa tuosta jutusta vuodesta toiseen, usein vieläpä julkisissa tilanteissa. Muistan, kun enoni vaimolla oli tapana ottaa yksi sanomani lausahdus esille. "Muistatkos, kun viisivuotiaana sanoit vähän hassusti, hehheh!" Ja omasta mielestäni juttu ei ollut tippaakaan hauska, joskaan ei kyllä loukkaavakaan. Silti hänellä oli tapana toistella tuota samaa juttua vuodesta toiseen, vaikka kyseessä oli täysin yhdentekevä asia. Teinistä tuollainen tuntui lähinnä kiusalliselta.

Kolmetoistavuotiaana sanoin äidilleni: "Ethän osta joululahjaksi kirjoja, osta mieluummin vaatteita." Äitini loukkaantui ja suivaantui tuosta niin paljon, että muistuttaa siitä edelleen. On jaksanut muistella myös siitä, miten hankala olin teininä. No niin varmaan olinkin, mutta kukapa nyt ei sen ikäisenä olisi? 

Nyt olen 34-vuotias, ja ottaisin joululahjaksi mieluummin kirjoja kuin vaatteita. Ostan vaatteeni ihan itse, mutta luettavaa otan mielelläni vastaan. 

Tuli vain mieleen.