Miksi lasten möläytyksiä kuuluu pitää hauskoina?

Ai ei ole eroa oikeasti pienen lapsen pahaatarkoittamalla huomiolla ja koululaisen/aikuisen tarkoituksellisesti ilkeällä kommentilla?

Jos joku aikuinen loukkaantuu oienen lapsen sanoessa hänellä olevan vaikka suuri nenä niin on ihan ok että mummeli/pappeli sanoo lapselle takaisin jotain kritiikkiä tämän ulkonäöstä?

Ja jos ko lapsen todetessa jotain vastaavaa vanhempi nauraa tms niin on oikein että loukkaantunut aikuinen ei sano tälle vanhemmalle mitään vaan sille pari-kolmivuotiaalle?

Kyllä aikuisen AINA pitää olla fiksumpi ja ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Kuten koko tilanne. Lapsi oppii kyllä aikanaan kuinka kuuluu käyttäytyä, kenenkään tuntemattoman ei todellakaan tarvitse alkaa haukkumaan ja pilkkaamaan lasta "kasvatusmielessä".

Kuinka herkkänahkainen pitää olla jos niin mielensäpahoittaa pienen lapsen ei mitenkään pahalla sanomisesta. Lapset sanovat ääneen mitä mieleen juolahtaa, on epärealistista olettaa että he pystyisivät säätelemään käytöstään tai edes ymmärtämään ettei ole sopivaa sanoa kaikkea ääneen.

Ja tarkoitan oikeasti niitä PIENIÄ lapsia.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 16:12"]

"Jos käskisin lapsen pyytää anteeksi enkö antaisi ymmärtää että isot korvat ovat paha juttu josta ei saa puhua? Ja miksi hänen pitäisi pyytää anteeksi jos vain totesi sen eikä sanonut hyi kuinka isot korvat? Nolaisin vain sen isokorvaisenkin siinä samalla kun hämmentäisin lapsen."

Ei niitä korvia anteeksi pyydettäisi, vaan tarpeetonta kommentointia.

Ja jos toteamisessa ei ole mitään pahaa, sinua ei siis haittaisi vaikka esim. koulussa lapsesi ulkonäköä kommentoitaisiin? Koulukaverit sanoisivat, että onpa sulla vinot etuhampaat, sulla on lyhyet jalat, sun silmät on tosi pienet? Että ei siitä saa pahoittaa mieltä, koska nehän vain totesivat eivätkä sanoneet hampaita rumiksi?

En usko että sovellat ajatteluasi myös niin päin, että joku toinen vain toteaa jotakin lapsellesi ja se on ok.

[/quote]Minulla ei ole lapsia. En vain ymmärrä kuinka rinnastetaan aikuisen tai isohkon lapsen pilkaten sanominen ja pikkuisen pahaa tarkoittamaton toteamus keskenään. Kun se lapsi ei sano pahalla niin ei kenenkään ulkopuolisen tarvitse alkaa irvimään. Ja se ei tarkoita etteikö vanhemman tulisi opettaa lapselleen käytöstapoja ja muiden kunnioitusta. Mitä aikuisen takaisin kostamien viattomalle pikkulapselle ei todellakaan ole.

On niitä oikeastikin hauskoja möläytyksiä. En kyllä ymmärrä miksi kenenkään niitä "pitäisi pitää hauskoina" jos ne eivät itseä naurata.

En tarkoita kenenkään ulkonäköön kohdistuvaa tai minkääntason kaksimielisyyksiä vaan niitä joissa oikeasti on jokin raikas näkökulma jota aikuinen ei osaa ajatella tai erikoinen päätelmä johon aikuinen rajoittuneella ajattelutavallaan ei kykene.

Istutaan tässä ihan hiljaa vaan. Niin ettei kukaan loukkaannu, eikä itsekään tee mitään mikä voisi näyttää tai kuulostaa typerältä. Hissukseen ollaan vaan.

Ihmettelen vaan miksi ap on niin kiinni tuossa, että vanhempi siinä tilanteessa muka naureskelisi letkautukselle vahvistaen tuota huonoa käytöstä? Itse ainakin tiedän tapauksia joissa lasta on nimenomaan opetettu siinä tilanteessa tai sen jälkeen miten kuuluu käyttäytyä ja sitten myöhemmin aikuisseurassa hyvien ystävien kanssa puitu tuota tilannetta ja ehkä naurettukin vähän, riippuen letkautuksesta/tilanteen kulusta. Noissa nettikertomuksissakin on monesti nimimerkillä "kyllä hävetti" tmv eli ei vanhemmat aina noista tilanteista nauti. Lapselta ei tietenkään voi odottaa täydellistä käytöstä kun pieni lapsi vasta Opettelee niitä käytöstapoja. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Siksi herneen nenäänveto on aikuiselta vain typerää.

Jotkut sutkaukset ovat tietysti hauskoja, koska lapsi yhdistää asioita mielessään aika raikkaasti, ei ole vielä kaavoihin kangistunut, ja se on ihan huumorin ydintä. Sitten taas minua ei pätkääkään naurata, jos lapsi sanoo lihavaa aikuista lihavaksi, koska se on epäkohteliasta. Jos vanhempi siinä samassa sanoo asiasta lapselle, tilanne on minusta ok, koska sillä sanomisellahan lasta juuri kasvatetaan. Ymmärrän, ettei lapsi ole vielä ns. valmiiksi kasvatettu. Jos aikuinen hekottelee ja sanoo lapsensa olevan vain sanavalmis, näen punaista.

Ylipäänsä kannattaisi miettiä, minkälaisia asioita lasten kuullen puhutaan. Jos jaksetaan vätkyttää siitä, miten epäonnistunut naapurin rouvan kampaus on, lapsi oppii vieressä kuunnellessaan, että on normaalia arvostella ja haukkua muiden ulkonäköä. Nykyisin lisäksi telkkari työntää jatkuvana virtana ohjelmia, joissa pudotetaan toisia pois kisasta, haukutaan toisia "selän takana" (mikäli nyt niin voi sanoa, kun puhutaan koko kansan kuullen) ja yritetään kaikin voimin saada itselle etua toisten kustannuksella, ja mitä röyhkeämpi on, sitä enemmän hurrataan. Aika vaikea on töllöttää tuollaista ohjelmaa ja samaan aikaan selittää lapselle, että pitää olla kohtelias ja reilu.

Voi vittu mistä täälläkin otetaan lämpöä. Ja ne pari perusjankkaajaa iskivät taas. 

Se naureskelu voi ihan oikeasti olla todella nolostunutta ja ehkä yritys ohittaa yllättävä kiusallinen tilanne, johon ei oltu osattu varautua. Kaikki varmaan tietävät "hermostuneen naurun" tilanteessa jossa ei ole mitän hauskaa? Jopa te jankkaajaautistit? Ok, ei varmaan paras tapa hoitaa tilanne, mutta toiset osaavat sen homman paremmin kuin toiset.

Ja kyllä, aikuisen ilkeily lapselle on vain kusipäistä. Sic. Jos jo hyvin pieni lapsi ilkeilee, on se opittu/opetettu kotona kuten tässä nyt miljoona kertaa on todettu. Juuri nämä samat ovat niitä isoneniä jotka aikuisena sitten vittuilevat taaperoille, hurraa. Onneksi löytyy myös fiksuja ihmisiä, joille ei tarvi vääntää joka asiaa erikseen rautalangasta ja silti jankkaavat omaa mantraansa. 

Jos ei ymmärrä eroa aikuisen ja lapsen välillä, niin on pudonnut kehityksen kelkasta jo melko varhain. Onnea heille ja onnittelut vanhemmilleen.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:58"]

Huomauttaisin, että kyseessä ei ole käytöstapojen puute vaan ihan psykologinen ilmiö. Lapselle vasta kehittyy ns. ulkoinen minä, joka säätelee sitä miten itsään voi vuorovaikutuksessa ilmaista itseään ns. sosiaalisten normien mukaisesti. Lapsi siis ei yksinkertaisesti osaa säädellä sanomisiaan tai olle jotenkin kulttuurisesti koorekti, vaan vasta opettelee sitä juuri tällaisissa tilanteissa.

[/quote]

Ja vanhemmat eivät voi kertoa, mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei? Ei ihme jos koulussa aikanaan ei olekaan kivaa jos sielläkin hauskasti kommentoi luokkakavereita, jotka sutkauttelevat takaisin. Ja sehän sitten onkin kiusaamista niinpäin, kuinka ollakaan......

[/quote]

Vanhemmat nimenomaan kertoo tällaisissa tilanteissa mikä on sopivaa ja mikä epäsopivaa, ja sitten lapsi pikkuhiljaa oppii. 
[/quote]

Joskus juntit vanhemmat ei tajua näitä opettaa, nauravat vain. Nimim. itse opettelin sosiaalista korrektiutta vielä päälle parikymppisenä...

Samaa ajattelin lukiessani kommentteja, että miten lapsi itse ei muka tajua että on rumaa, sopimatonta ja kommentoidusta inhottavaa kuulla lapsen kailottavan vaikka isosta nenästä, mutta lapsi kuitenkin tajuaa pahoittaa itse mielensä jos sama isonenä vastaakin takaisin, että on mulla iso nenä mutta niin on sullakin tosi hörökorvat. Jos lapsi vain toteaa tosiasioita, luulisi hänen totevan omien korviensakin höröyden, mutta täällähän selitetään, että sellainen loukkaa lasta - sitä samaa lasta, jonka juuri väitettiin sanovan samoja kommentteja tosiasioina ilman että ymmärtäisi niiden olevan sopimattomia ja ehkä loukkaavia. Öhh??????

Möläytykset eivät ole koskaan hauskoja, ekä omani ole koskaan kommentoineet ketän millaan tavalla, ehkä kun kotonakaan ei ole puhuttu toisten ulkonäöstä.

Yleensäkn kaupooissa jne ihmiset odottavat näitä möläytyksiä ja kommentoivat niitä sukupuolen mukaan, ts. pojilta niitä odotetaan ja niitä kuunnellaan ja niille nauretaan.

Lapsi myös oppii kyllä kerrasta, lapsilla on miljoonakertainen muisti omaan muistiini verrattuna. Muuallahan luetaan ja lasketaan neljävuotiaana ja sitä ei pidetä mitenkään ihmeellisenä. Koulu alkaa 3-4v.

Eri asia sitten haluavatko vanhemmat suomessa ohjeistaa ja kasvattaa ja pitää kuria ja rajoja, kuten muualla.

Lapsi voi kommentoida, ehkä ihmetellen, ehkä vain todeten jonkun ulkopuolisen ulkonäköä vaikka ei olisi koskaan kuullut vanhempiensa arvostelevan ketään. Lapsi havannoi maailmaa ja sanoo helposti ääneen mitä ajattelee. Ettekö oikeasti tiedä tätä, varsinkin te joilla on omia lapsia?

Ja kyllä, vaikka se pieni lapsi sanoisi ilman pahoja taka-ajatuksia että joku vaikka on, no mitä tahansa, niin hän voi pahoittaa mielensä jos infantiili aikuinen hyökkää takaisin arvostelemalla lasta koska lapsi ymmärtää sävyn jolla puhutaan. Tajuatteko? Siinä on valtava ero onko sanoja lapsi vai normaalisti kehittynyt aikuinen.

Ihan käsittämätöntä että tällaisesta edes tarvitsee väitellä :(

Koulussa viimeistään nämä, joille ei ole kotona opetettu käytöstapoja ja on naurettu hauskana sutkauksena lapsen pilkatessa muita, joutuvat huomaamaan että toiset vastaa takaisin vielä ilkeämmin. Sellaisia on varmaan monen luokalla ollut; luokkakaveri, joka irvii ja pilkkaa muita milloin mistäkin, mutta kun joku sanoo vähänkin rumasti hänelle, alkaa poru. Muut on inhottavia ja byää opettaja kun lissu sanoi mulle silleen yhyy. Ja kun ei mulla ole kavereitakaan. Niin, miksiköhän.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:16"]

Koulussa viimeistään nämä, joille ei ole kotona opetettu käytöstapoja ja on naurettu hauskana sutkauksena lapsen pilkatessa muita, joutuvat huomaamaan että toiset vastaa takaisin vielä ilkeämmin. Sellaisia on varmaan monen luokalla ollut; luokkakaveri, joka irvii ja pilkkaa muita milloin mistäkin, mutta kun joku sanoo vähänkin rumasti hänelle, alkaa poru. Muut on inhottavia ja byää opettaja kun lissu sanoi mulle silleen yhyy. Ja kun ei mulla ole kavereitakaan. Niin, miksiköhän.

[/quote]Totta. Mutta huomasitko että tässä ketjussa sekoitetaan asioita? Ei suostuta ymmärtämään että lapsi voi "möläytellä" vaikka vanhemmat aivan oikeaoppisesti kasvattaisivat häntä kunnon kansalaiseksi. ja että ne ihan pienet lapset eivät ole ilkeitä vaikka niin tekevätkin. Oletteko tutustuneet lasten psykologiseen kehitykseen? Jos olette, ihmettelen miksi ette hyväksy tosiasioita.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:11"]

Lapsi voi kommentoida, ehkä ihmetellen, ehkä vain todeten jonkun ulkopuolisen ulkonäköä vaikka ei olisi koskaan kuullut vanhempiensa arvostelevan ketään. Lapsi havannoi maailmaa ja sanoo helposti ääneen mitä ajattelee. Ettekö oikeasti tiedä tätä, varsinkin te joilla on omia lapsia?

Ja kyllä, vaikka se pieni lapsi sanoisi ilman pahoja taka-ajatuksia että joku vaikka on, no mitä tahansa, niin hän voi pahoittaa mielensä jos infantiili aikuinen hyökkää takaisin arvostelemalla lasta koska lapsi ymmärtää sävyn jolla puhutaan. Tajuatteko? Siinä on valtava ero onko sanoja lapsi vai normaalisti kehittynyt aikuinen.

Ihan käsittämätöntä että tällaisesta edes tarvitsee väitellä :(

[/quote]

Minkä sävyn? Jos isonenäinen setä sanoo tavallisella äänellä, että sulla on hörökorvat, mitä "sävyä" siinä on? Samanlainen toteamus. Miten siitä voi pahoittaa mielensä kun toteamuksethan ovat ok eikä lapsi ymmärrä, että ulkonäöstä toteaminen on jotenkin rumaa? Kuinka hän kuitenkin mielestäsi yhtäkkiä ymmärtääkin pahoittaa mielensä, kun puhe on hänen korvistaan?

Enpä tiedä onko se niin paha jos se isonenäinen setä kommentoi takaisin, että onpas mukulalla isot korvat. Siinä voi oppi mennä kerralla perille, eikä ko. mukula enää toiste kommentoi muiden ulkonäköä päin pläsiä. Kyllähän se pitäisi olla lastenkasvatuksen peruskauraa opettaa varsin äkkiä, ettei toisten ulkonäköä kommentoida.

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:23"]

Enpä tiedä onko se niin paha jos se isonenäinen setä kommentoi takaisin, että onpas mukulalla isot korvat. Siinä voi oppi mennä kerralla perille, eikä ko. mukula enää toiste kommentoi muiden ulkonäköä päin pläsiä. Kyllähän se pitäisi olla lastenkasvatuksen peruskauraa opettaa varsin äkkiä, ettei toisten ulkonäköä kommentoida.

[/quote]

Niin, siis tosiasiahan siinä vain todetaan. Ei sanota, että onpa mukulalla RUMAT korvat tai muutenkaan moitita ulkonäköä. Jos korvat on isot ne on.

Tässä nyt vain tulee esille se aikuisten asenne, että itse saa sanoa mutta itselle ei saa sanoa. On ihan ok moittia työkaverin ulkonäköä rumilla sanoilla, mutta jos joku sanoo neutraalisti itselle että onpa kivat housut sulla tuo malli sopii sulle hyvin kun sulla on noin lyhyet jalat, se otetaan ilkeilynä, vaikka jalat ovat lyhyet.

Sama ilmiö jankuttuu tässä topikissa; lapsi ei tarkoita mitään kommentoidessaan jonkun ulkonäköä, mutta jos lapselle sanoo samanlaisen tosiasian, siitä tuleekin ilkeää. Aina se, mitä itse tekee, on ok "ja tottahan se on", mutta kun toinen tekee saman, joka on yhtä totta, koetaankin suurta vääryyttä inhottavan ihnmisen taholta. Muita on kiva arvostella ja hauskaakin, mutta ei olekaan enää kiva kuulla arvostelua itsestä.

Ei kai kukaan aikuinen ihminen naura siinä vieressä kun lapsi on kailottanut että kato kun sedällä on isot korvat? Jo tarvii olla varsinainen juntti jos siinä hohottelee, että olipa nasevasti sanottu kyllä meidän nicocyllicci niin hauskasti ja osuvasti havainnoi.

Vaikka olisi kuinka ymmärrettävää, että lapsi möläyttelee, ymmärrettävää ei ole että aikuinen ottaa saman asenteen ja naureskelee. Tuossa kohdassa on todellakin tehtävä selväksi, että vaikka olisi millainen nenä, sitä ei töllätä eikä siitä varsinkaan sanota mitään. Tosiasia on, että jokainen oppii, mutta mukavampi lienee oppia kotona vanhempien opastuksella kuin muiden opettamana esim. koulussa, koska siellä todellakin metsä vastaa. Peruskäytöstapoja, mutta toisaalta, nehän on hukassa nykyään ylipäätäänkin.

Sanokaapa rehellisesti mikä on se aikuisen motiivi sanoa takaisin? Jos hän toteaa yhtä vilpittömästi jonkin tosiasian lapsesta se on ihan ok, mutta JOS tarkoituksena onkin nälviä lapsi huomaa "sävyn" joka on aivan eri kuin lapsen toteamuksessa ja se ei ole ok koska silloin aikuinen on halunnut tahallisesti loukata ja olla ilkeä. Onko tätä vaikea ymmärtää vai haluatteko vain saivarrella?

[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 15:23"]

Enpä tiedä onko se niin paha jos se isonenäinen setä kommentoi takaisin, että onpas mukulalla isot korvat. Siinä voi oppi mennä kerralla perille, eikä ko. mukula enää toiste kommentoi muiden ulkonäköä päin pläsiä. Kyllähän se pitäisi olla lastenkasvatuksen peruskauraa opettaa varsin äkkiä, ettei toisten ulkonäköä kommentoida.

[/quote]Onko joku väittänyt vastaan ettei lasta tulisi kasvattaa jo pienestä pitäen? Asiat eivät vain ole niin mustavalkoisia kuin haluatte niiden olevan.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:56"]

On ne varmaan hulvattoman hauskoja vanhempien mielestä, mutta näsäviisaus ja suunä päänä oleminen (vieraille) aikuisille kertoo lähinnä siitä ettei ole viitsitty opettaa käytöstapoja. Jonkun lihavan tädin töllistely ja kommentointi uimahallissa tai teinin lävistyksistä molkottaminen bussissa on vähän sellaista tynnyrissä kasvaneiden/kasvatettujen hommaa. Ja kaukana hauskasta, ellei erityisesti halua opettaa lapsilleen että muiden nolaaminen ja arvostelu on huvittavaa. Mutta jos päiväkodissa tällaiselle "hauskalle" sutkauttelijalle toinen tenava sutkauttaa jotakin hauskannasevaa ulkonäöstä, siitä seuraa kauhea poru eikä se enää olekaan hauskaa kun se kohdistuu itseen. Mielenkiintoista, eikö?

[/quote]

Mjaa, enpä ole ikinä kuullut vanhempien nauravan lastensa ilkeilyjä. Itseäni ainakin nolottaisi han tajuttomasti, jos lapseni sanoisi jotain ilkeää toisistaihmisistä, koska se kertoisi meidän vanhempien kusipäisestä tavasta kommentoida kanssaihmisiä.

Aika paljon kertoo itse asiassa SINUSTA, joka luulet lasten hauskojen tokaisujen olevan tuollaisia.

lasten hauskat tokaisut ovat tiivistyksiä siitä, miten yksioikoisesti he näkevät maailman. Siitä, miten hoopolta meidän aikuisten maailma lasten silmissä näytää. Näin minä sen koen.