Lue keskustelun säännöt.
Äiti-hullulla on uhri-identiteetti
16.10.2021 |
Kipeät lapsuudentapahtumat herättävät monissa vaikeita tunteita vielä aikuisena. Suru ja häpeä voivat muuntua vihaksi, joka on tunteista helpoimpia kantaa. Osa uhriutuu täysin: vanhempi on pilannut koko elämän!
– Tavallista on, että odotamme vanhemmilta anteeksipyyntöä. Monesti mikään sovittelu ei auta. Siellä on jokin lukko, johon ei löydy avainta, Törrönen kuvailee.
Joskus aikuisen lapsen jatkuvat vaatimukset siitä, että vanhempi pyytäisi anteeksi menneisyyden tekojaan, voi kieliä uhri-identiteetistä.
Uhri-identiteetistä kärsivää vaivaa tunne, ettei omaan elämään voi vaikuttaa, vaan vanhemmat ovat varjona ja esteenä lopun elämää. Tällaisesta identiteetistä kärsivä tarvitsee jatkuvaa myötätuntoa, sillä vain hän on virheetön. Väärintekijä on aina joku toinen.
Uhri-identiteettiin takertuminen on joka tapauksessa haitallista. Kun ihminen rakentaa identiteettiään jonkin ongelman tai trauman ympärille pitkiksi ajoiksi, se estää häntä näkemästä itseään kaikkine mahdollisuuksineen.
– Tällaisen ihmisen huomio on vain puutteissa, traumassa ja menetyksessä. Se on inhimillistä, mutta ei tarjoa mahdollisuuksia kehitykselle. Uhri-identiteetin varaan jääminen on surullinen juttu. Se masentaa ja kapeuttaa elämää.
Pahimmillaan uhri-identiteetistä kärsivä jää odottelemaan anteeksipyyntöä vanhempiensa lisäksi koko maailmalta. Silloin ihminen keskittyy vain sisäisen lapsensa yltiöpäiseen hoivaamiseen.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka äitihullun käy sitten kun äiti kuolee?
Hyvä että vanhemmatkin saavat oikeutta, aina ei ole syy vanhemmissa.
IS:n juttu oli hyvä, mutta tuo palstan äitihullu oli pelkkä trollinperkele. Tunnistettiin trolliksi ja hiljeni sen jälkeen. Joskus yrittänyt uudestaan trollata hillitymmin.
Onko sulla linkkiä, mikä tota tyyppiä vaivaa, joka on palstan äitihullun tekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Mitään anteeksipyyntöä on turha odottaa, koska ei se muuta menneitä eikä aidosti luonnehäiriöiset kykene vilpittömään anteeksipyyntöön.
Toisaalta on hyvä ymmärtää oman elämän syy-yhteyksiä. Ihmiset yleensä toistaa tiedostamattaan lapsuutensa kodin oloja. Jos vanhempi on ollut alkoholisti, itse saattaa päätyä liittoon, jossa puolisolla on riippuvuus jne. Tiedostamisen kautta voi pyrkiä ymmärtämään syitä taustalla ja tiedostaen valita tehdä eri tavalla. Sen takia on tärkeää, että oman elämän ja menneisyyden rehellistä tarkastelua ei leimata ”uhri-mentaliteetiksi”, koska joskus se on ainoa tie eteenpäin.
Minä luulin, että se on joku botti. Joskus suolsi KOKO PÄIVÄN palstalle sekopäistä tekstiä uskomattomalla kirjoitusnopeudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tunnistettiin trolliksi?
Ne "äitihullun" jutut ampui niin yli että porvoo tuoksahti kauas.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin, että se on joku botti. Joskus suolsi KOKO PÄIVÄN palstalle sekopäistä tekstiä uskomattomalla kirjoitusnopeudella.
Mania oli päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin, että se on joku botti. Joskus suolsi KOKO PÄIVÄN palstalle sekopäistä tekstiä uskomattomalla kirjoitusnopeudella.
Mä ihmettelin aina sitä, miksi palstalla ruokitaan selviä trolleja. Tuo äiti-hullukin oli vain joku huomionhakuinen joka piti hauskaa muiden kustannuksella. Ja ketjut oli liekeissä kun ihmiset luuli että joku tosissaan kirjoittaa.
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Niinpä. Tuostahan saa vain jälleen kätevän lyömäaseen lasta vastaan ja sillä on ihan asiantuntijan hyväksyntä. Yritä pitää puoliasi tai rajojasi, niin sinullahan on vain ”uhri-mentaliteetti” ja vellot traumoissa ja menneissä. Luonnehäiriöiset vanhemmat ympäri Suomen saavat nyt lisää keinoja alistaa, lytätä ja manipuloida. Kiitos vaan tälle asiantuntijalle.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Niin se on ja varmaan suurin osa ihmisistä sen ymmärtää. Tietenkään ei kannata katkeroitua loppuiäksi. Mutta joillain ihmisillä on empatiakyvyssä puutteita ja uhria mielellään syytetään, kuten tälläkin palstalla joskus näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei ole tarvetta/halua käydä läpi lapsuuttani vanhempieni kanssa, molemmilla selkeästi taakkaana oma sodanjälkeinen lapsuus.
Pyrin toimimaan toisin oman lapsen kanssa, eikä sekään minusta itsestänikään täydellistä tee.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että vanhemmatkin saavat oikeutta, aina ei ole syy vanhemmissa.
On totta, ettei syy aina ole vanhemmissa. Mutta joskus se on. Kannattaa muistaa se, että pienen lapsen ja vanhempien välillä on valtava vallan epäsuhta. Lapsi on käytännössä täysin vanhempien armoilla eikä pysty lähtemään sairaasta ympäristöstä. Lapsen kehitys ja kasvu on myös pahasti kesken ja voi vinoutua, jos lasta laiminlyödään eikä tarpeisiin vastata.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Eihän siinä vähätelty uhrien kokemuksia, pointti oli siinä että ongelmia tulee jos koko elämänsä rakentaa niiden huonojen kokemusten varaan sen sijaan kuin että pyrkisi niistä irtautumaan. Äitihullu, trolli eli ei, on malliesimerkki tuossa jutussa kuvatusta käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Palstan "äitihullulla" on merkitystä juuri siksi, että noh .. jokainen voi miettiä sen sepustuksen tehneen ihmisen motiiveja. Jotkut henkilökohtaiset syyt saivat tuon ihmisen käyttämään jatkuvasti aikaansa niiden ihmisten mollaamiseen joilla on kokemuksia kaltoinkohtelusta.
Ja tosi moni palstalla uskoi, hyppäsi siihen kelkkaan mukaan ruokkimaan sitä.
Ollaan tarkempia jatkossa millaista ketjua ruokitaan. Jotkut provot on taitaviakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin, että se on joku botti. Joskus suolsi KOKO PÄIVÄN palstalle sekopäistä tekstiä uskomattomalla kirjoitusnopeudella.
Mä ihmettelin aina sitä, miksi palstalla ruokitaan selviä trolleja. Tuo äiti-hullukin oli vain joku huomionhakuinen joka piti hauskaa muiden kustannuksella. Ja ketjut oli liekeissä kun ihmiset luuli että joku tosissaan kirjoittaa.
Onkohan tämän ketjun ap = äitihullu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Eihän siinä vähätelty uhrien kokemuksia, pointti oli siinä että ongelmia tulee jos koko elämänsä rakentaa niiden huonojen kokemusten varaan sen sijaan kuin että pyrkisi niistä irtautumaan. Äitihullu, trolli eli ei, on malliesimerkki tuossa jutussa kuvatusta käytöksestä.
Jos et tiedosta niitä omia traumoja, niin aivan varmasti toistat ne. Sitten löydät itsesi yksi kaunis päivä terapiasta pohtimasta sitä, miksi sinulla on toistuvasti ilkeitä tai tunnekylmiä kumppaneita, miksi ajaudut aina työpaikkoihin joissa vedät itsesi piippuun ja joustat ja joustat kun et osaa sanoa ”ei” jne.
Se on surullista, kun aikuinen ihminen rakentaa elämänsä menneessä vellomisen varaan sen sijaan, että ottaisi elämänsä haltuun ja omistaisi sen.. tai edes työskentelisi siihen suuntaan.