Lue keskustelun säännöt.
Äiti-hullulla on uhri-identiteetti
16.10.2021 |
Kipeät lapsuudentapahtumat herättävät monissa vaikeita tunteita vielä aikuisena. Suru ja häpeä voivat muuntua vihaksi, joka on tunteista helpoimpia kantaa. Osa uhriutuu täysin: vanhempi on pilannut koko elämän!
– Tavallista on, että odotamme vanhemmilta anteeksipyyntöä. Monesti mikään sovittelu ei auta. Siellä on jokin lukko, johon ei löydy avainta, Törrönen kuvailee.
Joskus aikuisen lapsen jatkuvat vaatimukset siitä, että vanhempi pyytäisi anteeksi menneisyyden tekojaan, voi kieliä uhri-identiteetistä.
Uhri-identiteetistä kärsivää vaivaa tunne, ettei omaan elämään voi vaikuttaa, vaan vanhemmat ovat varjona ja esteenä lopun elämää. Tällaisesta identiteetistä kärsivä tarvitsee jatkuvaa myötätuntoa, sillä vain hän on virheetön. Väärintekijä on aina joku toinen.
Uhri-identiteettiin takertuminen on joka tapauksessa haitallista. Kun ihminen rakentaa identiteettiään jonkin ongelman tai trauman ympärille pitkiksi ajoiksi, se estää häntä näkemästä itseään kaikkine mahdollisuuksineen.
– Tällaisen ihmisen huomio on vain puutteissa, traumassa ja menetyksessä. Se on inhimillistä, mutta ei tarjoa mahdollisuuksia kehitykselle. Uhri-identiteetin varaan jääminen on surullinen juttu. Se masentaa ja kapeuttaa elämää.
Pahimmillaan uhri-identiteetistä kärsivä jää odottelemaan anteeksipyyntöä vanhempiensa lisäksi koko maailmalta. Silloin ihminen keskittyy vain sisäisen lapsensa yltiöpäiseen hoivaamiseen.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitihullusta viis, mutta tuon artikkelin sävy oli minusta aika ilkeä. Jotkut ihmiset ihan oikeasti kokevat lapsuudessaan vaikeita asioita. Ei tarvitse olla kyse edes väkivallasta vaan vain vanhemman tunnekylmyydestä. Tottakai sellainen jättää jäkhet, eikä siihen ainakaan auta syyttely uhriksi heittäytymisestä.
Eihän siinä vähätelty uhrien kokemuksia, pointti oli siinä että ongelmia tulee jos koko elämänsä rakentaa niiden huonojen kokemusten varaan sen sijaan kuin että pyrkisi niistä irtautumaan. Äitihullu, trolli eli ei, on malliesimerkki tuossa jutussa kuvatusta käytöksestä.
Äitihullu rakennettiin vastaamaan juuri tuota stereotypiaa ihmisistä, jotka "rakentaa koko elämänsä niiden huonojen kokemusten varaan eikä pyri niistä irtautumaan."
Sehän se oli se paljastava merkki, että kyseessä on pelkkä trolli. Oikeassa elämässä lapsuuden kaltoinkohtelua kokeneet ihmiset jotka uskaltavat käsitellä traumansa terapiassa menevät eteenpäin, ottavat kokemuksistaan opit ja pyrkivät rakentamaan hyvän elämän itselleen ja läheisilleen.
Veikkaan että trollin takana oli joku omia mörköjään pakeneva ihminen, jolla on vanhakantainen ajatus ettei kenenkään pidä ns. muistella menneitä. Joku joka pelkää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin just samaa että äitihullu yksi yhteen. Äitihullu on jatkanut niin kauan ja niin suurella volyymilla että on tosi vaikea uskoa että kukaan trolli jaksaisi. Ja miksi hän ei voisi olla todellinen, kun lehtijutussa kuvataan juurikin tuo käytös. Ja ymmärrän että vanhempiensa huonon kohtelun kohteeksi joutuneita harmittaa uhrimentaliteetista puhuminen, mutta eikö toisaalta äitihullun kaltaisillekin pitäisi kertoa mistä on kyse. Selkeästi äitihullun elämää tuo hänen vatvomisensa ja syyttelynsä ei ole auttanut, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tarvetta/halua käydä läpi lapsuuttani vanhempieni kanssa, molemmilla selkeästi taakkaana oma sodanjälkeinen lapsuus.
Pyrin toimimaan toisin oman lapsen kanssa, eikä sekään minusta itsestänikään täydellistä tee.
Vanhempien kanssa harva voi käydä lapsuuttaan läpi . Jos vanhempi on oikeasti luonnehäiriöinen ei se pysty sellaiseen. Itse olen pyytänyt omilta lapsiltani anteeksi omia virheitäni kun nämä ovat suoraan ottaneet puheeksi. Tiedostan että olin pitkään poissaoleva kun tein liikaa töitä, en saanut mieheltäni tukea ja ruuhkavuodet painoi. Minunkin vanhempani olivat sotien jälkeen kurjuutta kokeneet enkä heitä siitä syytä. Niistä ajoista on tultu kauas ja on hyvä että näistä puhutaan avoimesti nyky-Suomessa.
"Anteeksipyyntö ei kuulu tapoihini..."
No ei minunkaan.
Ihanaa kun ymmärrän miten paljon parempi on ilman sinua.
Ymmärrän että olet ihminen josta on syytä pysyä kaukana. Kaikella tavalla.
Kuolleista ei pidä nostaa elämää. He jäävät hautaansa, maatuvat ja kasvattavat koiran putkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että vanhemmatkin saavat oikeutta, aina ei ole syy vanhemmissa.
On totta, ettei syy aina ole vanhemmissa. Mutta joskus se on. Kannattaa muistaa se, että pienen lapsen ja vanhempien välillä on valtava vallan epäsuhta. Lapsi on käytännössä täysin vanhempien armoilla eikä pysty lähtemään sairaasta ympäristöstä. Lapsen kehitys ja kasvu on myös pahasti kesken ja voi vinoutua, jos lasta laiminlyödään eikä tarpeisiin vastata.
Voi vinoutua mutta kun tähän herätään ajoissa lapsen kehitys ja kasvu voidaan vielä pelastaa. Silläkin on väliä miten mieheltä ja esimerkiksi naapureilta saa tukea silloin kun ei itse jaksa. Jaksamisella en tarkoita sitä ettei välittäisi. Joskus arjessa ei vain ole tilaa lapsille riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Äitihullu on ihan oikea ihminen. Hämeenlinnassa asuu ja miehensä on maratoonari. Löytyy tietoa kun vähän googlaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin just samaa että äitihullu yksi yhteen. Äitihullu on jatkanut niin kauan ja niin suurella volyymilla että on tosi vaikea uskoa että kukaan trolli jaksaisi. Ja miksi hän ei voisi olla todellinen, kun lehtijutussa kuvataan juurikin tuo käytös. Ja ymmärrän että vanhempiensa huonon kohtelun kohteeksi joutuneita harmittaa uhrimentaliteetista puhuminen, mutta eikö toisaalta äitihullun kaltaisillekin pitäisi kertoa mistä on kyse. Selkeästi äitihullun elämää tuo hänen vatvomisensa ja syyttelynsä ei ole auttanut, päin vastoin.
Eikö tuollaiset kannattaisi jättää huomiotta? En ainakaan itse jaksaisi nähdä niin suurta vaivaa kuin ap näillä aloituksillaan näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo näin oli. Ihmiset ärsyyntyi siitä ihan tosissaan. Eikös äitihullu äänestetty palstan hirveimmäksi "hulluksi"?