Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa mennä kaksivuotiaan kanssa kahdestaan anoppilaan jouluksi
15.12.2014 |
Mies haluaa lähteä viikkoa ennen joulua parin viikon ajaksi anoppilaan, halusin tai en. Yritin jo pidempään pyytää, että voisiko sinne mennä vasta aatonaattona tms. ja palata kotiin välipäivinä, niin voisin itsekin tulla mukaan. Itselläni on menoa vielä tämän viikon lopulla, joten en senkään puolesta pääse lähtemään ja ennen kaikkea en haluaisi mennä appivanhempien nurkkiin sohvasänkyyn nukkumaan ja valmiin pöydän ääreen (anoppi haluaa syödä _omia_ tönkkösuolattuja ruokiaan) pariksi viikoksi. Mieheni sen sijaan on odottanut jo pari kuukautta innolla, että pääsee passattavaksi ja odottelemaan seuraavaa ateriaa tai kahvittelua.
Itseäni ahdistaa suuresti joutua eroon lapsestani pariksi viikoksi. Mielestäni niin pitkä aika erossa äidistä on liikaa niin pienelle lapselle myöskin. Jos poika itkisikin, mies ei kunnolla edes lohduta häntä, varsinkin jos poika itkisi minun perääni. Mies on muutenkin "ominut" pojan vastoin tahtoani jo ihan pienestä lähtien ja on vienyt hänet pari kertaa aikaisemmin pariksi päiväksi vasten tahtoani anoppilaan siten, että olen ollut kuopuksen kanssa kotona kaksin. Mies on sellainen, että en vain voi sanoa hänelle vastaan tai minun käy todella huonosti (hän heittää mut oikeasti ja konkreettisesti retuuttaen ulos talosta pihalle ilman avaimia ja rikkoo sillä välin tavarani). Olen kuitenkin itse ollut suurimman osan ajasta molempien lasten kanssa, sillä mies on melko pitkiä päiviä töissä. Lueskelin myös, että niin pitkä aika erossa äidistä on pahaksi lapselle.
Mitä voisin tehdä saadakseni miehen mielen kääntymään, jotta hän ei veisi poikaa niin pitkäksi ajaksi pois? En ole koskaan omin päin soittanut hänen vanhemmilleen ja mies on aika ilkeä suustaan ja varmasti puhuisi minusta pahaa, jos soittaisin suoraan hänen vanhemmilleen ja vetoaisin heihin. Ahdistaa. :(
Kommentit (48)
Tulipa muotoiltua hölmösti: Oletko ap se sama, jonka mies ei antanut edes imettää vaan omi jo ihan vauvasta lapsen itselleen? Tarkoitin tietenkin, ...vaan omi lapsen jo ihan vauvasta itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä omat vanhempasi. Yhtä paljon pitäisi heidänkin kanssaan olla.
Itsekin ahdistun junissa ja busseissa flunssatartunnan mahdollisuudesta. En tykkää paikoista, joissa on ihmisiä liian tiheästi pitkän aikaa. Ymmärrän ap:tä.
Tää on sama kirjoittaja kuin aikoinaan se kamala anoppi joka oli kiusannut miniäänsä, tunnistin tuosta isäni/mieheni-sekoilusta! Eli ekan kerran ikinä päädyn toteamaan tämän: TROLLI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:16"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 11:50"]
hae apua, ennenkuin miehesi kääntää lapset sinua vastaan, näyttää mallin, miten äitiä kohdellaan. se on pahinta, mitä luullakseni voi äidille tapahtua, että omat lapset alkaa pitää kynnysmattona, koska isäkin niin tekee..
[/quote]
Itse asiassa anoppiani pidetään hieman kynnysmattona kotonaan. Hän on isälleni ja apelle passaaja ja tekee kaikki kotityöt. Tosin anopin mielestä minä olen siinä mielessä epäkelpo, että en passaa tarpeeksi. Ihmettelin aluksi, miksi anoppini vaikuttaa niin vaisulta, vakavalta ja hiljaiselta, kun oman sukuni naiset ovat elämäniloisia ja välittömiä. Ilmeisesti appeni oli ollut anoppiani kohtaan hyvin väkivaltainen sekä henkisesti että fyysisesti mieheni ollessa vielä lapsi. Mieheni aluksi kielsi sen täysin, vaikka anoppini tunnusti itse minulle asiainlaidan. Mieheni mielestä apen oli oikeus vähän töniä ja lyödä, kun anoppi valitti ja nalkutti. :/ Itse pidän moista ajattelua hyvin outona. Mielestäni ei ole oikeus lyödä ketään, vaikka toinen henkilö sanoisi mitä - pitää sitten sanoa takaisin, mutta lyödä ei saa. T. ap
[/quote]
Ymmärrät, että se mitä apen ja anopin välillä on tapahtunut, on väärin. Silti annat miehesi retuuttaa sinua ulos ja hajottaa tavaroitasi?
Oletko ap se sama, jonka mies ei antanut edes imettää vaan omi jo ihan vauvasta lapsen itselleen? Hyvä jos olet nyt päättänyt, ettei tällainen perhedynamiikka ole hyvästä ja alat tosissasi näkemään vaivaa sen eteen, että pääset lapsien kanssa omillesi. Älä pelkää pyytää apua eri instansseilta, teillä on jotenkin niin kiero tilanne, että on hyvä saada ulkopuolisen näkemystä myös. Toivotan sinulle paljon voimia haastavaan elämäntilanteeseen. Pidä päämäärä kirkkaana edessäsi. Ja tuollaisen suvun kanssa kun kuin kuvailit omaa perhettäsi, teille tulee vielä ihanat ajat lapsiesi kanssa.