Lue keskustelun säännöt.
Millainen miehen tulee olla, jotta kiinnostut hänestä treffimielessä?
Kommentit (79)
Hänen pitää olla aidosti minusta kiinnostunut (ei siis iske kaikkia eteen sattuvia naisia), ystävällinen, lempeä ja rehti mies. Saisi olla myös sivistynyt. Lisäksi hänellä pitäisi olla oma elämä hallussa, eli ei ole ongelmissa vaan elää sinkkunakin täyttä elämää (harrastukset ym.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkuna6v kirjoitti:
Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.
Ikä n. 50 v. Ei tämmöisiä ole vapaana.
Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin? Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".
Voisi käydä ihan hyvinkin. Tunnen erittäin fiksut putkimiehen,varastomiehen ja yövartijan joten koulutuspohja tai ammatti ei kerro läheskään kaikkea.
Itselleni materiaalisen statuksen näyttäminen on lähinnä huvittavaa tyhjäpäisyyttä. Kunnianhimoa pitää olla sen verran, että pystyy itsensä elättämään edes teoriassa ja osaa tyytyä siihen mitä on ja pitää siitä huolen.Tartuit väärään kohtaan. Ammatti ei tuossa ole se suurin kompastuskivi, sen yli kyllä tiukan paikan tullen pääsee,jos vain on valmis kestämään ystävättärien säälinsekaisen hymyilyn. Väitän että "ei minun tyyppiäni" refleksin laukaisee pituus, keskivartalolihavuus, kaljupäisyys. Nämä,yhdistettynä huonon statuksen ammattiin, aiheuttavat sen että toteat että ehtiihän tässä vielä sinkkunakin maailmaa katsella.
Kaikki äsken luettelemani hyvät tyypit ovat ystävättärieni miehiä.
...ja ystävättäret ovat, kuin kohtalon oikusta, saaneet kukin vierelleen itseään lyhemmän miehen...Vai onko niin että jos olisivat (siis nämä miehet) oikeasti olleet 160-senttisiä, niin heillä olisi edelleen poikamiespäivät päällänsä.
Lähden treffeille jos mies vaikuttaa mukavalta ja älykkäältä. Pitää pystyä keskustelemaan asioista hieman syvällisemmällä tasolla. En myöskään lähde treffeille jos miehellä on jo lapsia entisistä suhteistaan, sillä minusta ei ole kenenkään äitipuoleksi. Henkilökemiasta riippuu tuleeko toisia treffejä.
Lista kumppanille on taas hieman pidempi. Miehen tulee miellyttää silmää, sekä kohdella naisia hyvin. En huoli kontrolloivia miehiä. Pitkäaikaistyöttömyys ja muut vakavammat mielenterveysongelmat ovat minulle ongelma sillä etsin aviomiestä, jonka kanssa perustaa perhe. Miehellä ei tarvitse kuitenkaan olla korkeapalkkaista työtä, eikä miehen tarvitse olla yhtä korkeakoulutettu kuin minä. Yhteiset mielenkiinnon kohteet ja arvot merkitsevät enemmän.
Ei ole vielä tärpännyt.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sinkkuna6v kirjoitti:
Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.
Ikä n. 50 v. Ei tämmöisiä ole vapaana.
Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin? Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".
Asuin aikoinaan erään bussilinjan päätepysäkin lähellä eli olin usein ensimmäinen bussissa. Kuski oli muistaakseni ihan ok näköinen mies, jonkin verran minua vanhempi. Ei ollut minun tyyppiäni. En tiedä, oliko hänellä alkoholi- tai mielenterveysongelmia tai oliko väkivaltainen, mutta hänessä ei vaan ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Eikä hän tiennyt minusta yhtään mitään muuta kuin ulkonäköni, mikä oli siis ainoa syy, miksi hän heittäytyi aina tilaisuuden tullen juttusille.
En todellakaan kokenut enkä koe, että minun olisi pitänyt antaa hänelle mahdollisuus, vaikka small talk sujuikin.
Ei kai kenelläkään ole mitään velvollisuutta mahdollisuuden antoon kenellekään. Siitä huolimatta, toisilla niitä mahdollisuuksia on enemmän kuin toisilla. Tämä on se universaali nallekarkki-teoria. Miten olisi ollut, jos se puheille pyrkyröivä bussikuski olisikin ollut tunnettu entinen NHL-pelaaja, tai yliopiston arvostettu tohtorismies? Joka-tytön-ihanne rocktähti? Tunnettu media-alan kasvo? Olisiko mahdollisuuksia ollut tarjolla enemmän kuin bussikuski-Petterille?
Onko toiset suositumpia kuin toiset?
Itse olen tiennyt vastauksen jo ala-asteelta alkaen, entä sinä? Joissakin kun on enemmän niitä ominaisuuksia, joilla pärjää myös työelämässä tai urheilussa tai julkisuudessa; sosiaaliset taidot, ulkonäkö, verkostoitumistaidot, määrätietoisuus, kunnianhimo jne jne.
Ei minun tarvitse millään tavalla puolustella sitä, että haen miehestä sellaisia ominaisuuksia. Ei se bussikuskikaan olisi minun juttusilleni pyrkinyt, jos olisin ollut 50+ isokokoinen mamma, vaikka minulla olisi ollut tohtorin tutkinto, vakituinen virka valtiolla ja nykyrahassa +4000 k kuukausitulot.
Kyllä sen vastauksen tiedän minä samoin kuin sinäkin. Ihan ala-asteelta lähtien. Eikä sinun tarvitse puolustella mitään, ei minulle eikä kellään muullekaan. Totta se on, bussikuski pyrki sinun puheillesi jostakin syystä, tuskin olisi tosiaan pyrkinyt jos olisit ollut se isokokoinen +50. Kaikella on jokin syy, näissä asioissa varsin selkeä syy.
Miellyttää omaa silmääni. Vaikuttaa fiksulta ja suoraselkäiseltä, sekä ennen kaikkea hauskalta tyypiltä. Mieluiten vähän musta ja kiero huumorintaju. Heti lähtisin sellaisen kanssa treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava, fiksu, omaan silmään hyvännäköinen, sekä miehen pitää pystyä elättämään itsensä. Ei huumeita eikä alkoholiongelmaa, ei saa olla mustasukkainen.
Hyväkäytöksinen, luotettava, sivistynyt, suunnilleen yhtä älykäs ja koulutettu kuin minä. Itsestään huolta pitävä. Ulkonäön täytyy olla minua miellyttävä, mutta tarkempia ulkonäkökriteereitä on tähän vaikea aukaista. Todellinen olemus ja viehätys selviää vasta treffeillä, joten jos kuvasta ei ilmene mitään itselle selvästi turn off piirrettä, lähden kyllä treffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväkäytöksinen, luotettava, sivistynyt, suunnilleen yhtä älykäs ja koulutettu kuin minä. Itsestään huolta pitävä. Ulkonäön täytyy olla minua miellyttävä, mutta tarkempia ulkonäkökriteereitä on tähän vaikea aukaista. Todellinen olemus ja viehätys selviää vasta treffeillä, joten jos kuvasta ei ilmene mitään itselle selvästi turn off piirrettä, lähden kyllä treffeille.
Minä olen just sellainen, mitä olette etsinyt
Vierailija kirjoitti:
Pidempi kuin minä (olen 167 cm), normaalipainoinen. Vähintään 7/10 ulkonäkö (aika suuri osa miehistä yltää tähän jos hygienia on kunnossa ja vaatetus siistiä/puhdasta).
En suostu harkitsemaan miehiä, joiden koen olevan hedonistisia (tupakointi, liiallinen alko tai liiallinen keskittyminen seksiin). En suostu harkitsemaan miehiä, jotka kokevat naisen saamisen olevan ratkaisu heidän elämänsä ongelmiin tai jolla on muita selkeitä MT-ongelmia.
Miehen pitää olla kykeneväinen ja halukas keskustelemaan kanssani ("liian" maskuliinisia miehiä ei välttämättä kiinnosta tai eivät kykene). En kuitenkaan ole hakemassa yltiötunteikasta miestä - jos mies itkee enemmän kuin minä, niin minusta alkaa tuntumaan että minä olen parisuhteen mieshenkilö ("liian" femininien mies). Eli haen ennen kaikkea tasapainoista miestä, en hypermaskuliinista tai hyvin feminiinistä miestä.
Jos mies yrittää sänkyyn 1. tai 2. treffeillä niin en tapaa miestä toista kertaa. Olen konservatiivinen nainen ja koen, etteivät arvomme ole silloin riittävän samanlaiset jos mies ylipäätänsä kokee sellaisen tavoiteltavaksi.
Jos mies "kelpuuttaa" minut pelkän ulkonäön perusteella, en mene toisille treffeille. Kyllä miehellä pitää olla enemmän kriteereitä naisen suhteen kuin pelkästään "nätti" ja "mukava" jotta hänet voisi ottaa tosissaan.
Olen itse 29 v. Mitä tulee rahaan, niin miehen pitää tienata tai hänellä pitää olla valmiudet (koulutus, äly, kunnianhimo) tienata vähintään 3000 €/kk. Minä itse tienaan tätä enemmän eli se ei ole se pointti. Lähinnä mietin lasten saannin kannalta.
Sitten kun kaikki ns. ulkoiset asiat on kunnossa, mitataan sitä että tykkäänkö miehestä riittävästi ihmisenä. Tuleeko minulle tunne, että tämän miehen ystävä haluaisin olla vaikka ei seurusteltaisi? Minun täytyy tykätä miehen persoonasta. Vaikeina aikoina toista jaksaa katsella huomattavasti paremmin jos tietää tykkäävänsä toisesta ihmisenä vaikka tilanne tällä hetkellä kuseekin.
Tästä litaniasta on nyt vuosi aikaa ja ikäsi alkaa kolmosella. Kannattaa alkaa laskea rimaa hiljalleen, jos mielit saada jonkun seuraksesi. Aika järkyttävä viesti kyllä kaikkinensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ensivaikutelma sellainen että se herättää positiivisia viboja. En lähde jos minkäänlaista kemiaa ei tunnu olevan.
Luotan intuitioon.
Pakko myöntää että tarvitsen jonkinlaista vihiä miehen seksuaalisista mieltymyksistä. Vaikka kuitenkin etsin parisuhdetta. Tähän ikään kuitenkin jo miettii että haluaa koko paketin eikä vain osaa siitä. Itsellä on tietynlaisia mieltymyksiä ja haluan että mies vastaa niihin, ei se ole väärin myöntää.
Toki siihen päälle vielä se miellyttävä ulkonäkö (pieni ylipaino ei haittaa) ja luonne. Rakastan huumorintajuisia miehiä. Toki muutoinkin asioiden pitää olla suht kunnossa, sinut itsensä kanssa eikä roiku menneissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa enkä lähtisi treffeille minkäänlaisen miehen kanssa, mutta jos olisin vapaa, niin hänen pitäisi tietysti olla ulkoisesti minun silmissäni puoleensavetävä. Se ei tarkoita klassista komeutta, pituutta, jättileukaa eikä täydellistä hiusrajaa vaan esimerkiksi tuollaista olemusta kuin omalla puolisollani; 178 cm iskävatsa, jolla on kauniit siniset silmät ja niissä iloinen pilke.
Sen jälkeen hänen seurassaan pitäisi viihtyä. Eli missä ikinä tapaisimmekin, hänen kanssaan jutteleminen olisi mukavaa, hauskaa, rentoa, viihdyttävää. Hänellä olisi jotain samoja mielenkiinnon kohteita, välillämme olisi jotain "tarttumapintaa", keskustelunaihe, josta molemmat innostuisimme.
Lopuksi: hän ei kysyisi minua treffeille vaan kahville tai kaljalle. En haluaisi lähteä treffeille, koska silloin tapaamisessa olisi jo sellainen sävy, että tapaamisen pitää johtaa johonkin, sen sijaan kahville voisi lähteä ihan vain jatkamaan keskustelua siitä aiheesta, mikä yhdisti.
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen. Tasapainottomat pysykööt kaukana.
Voi kun naisissakin löytyisi kunnollisia joilla ei ole mitään mt-ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahhahhah :D Kuulun aivan varmana lähes jokaisen naisen ehdottomalle turn off- listalle :D Tosin tää ollut tiedossa. Itseironiaa löytyy kyllä enemmän kun pienestä kylästä. Ja pyrin/haluan huomioida muut, hyvä kotikasvatus löytyy ja haluan olla reilu muita kohtaan. Noi on kuitenkin/luulisi olevan ihan perus ominaisuuksia jokaisessa vähäistäkin empatiaa tuntevassa ihmisessä. Mielipiteitä ja vahvoja aatteita multa löytyy kyllä, isoimman osan pidän ihan omana tietonani juuri tuon muiden huomioimisen nimissä. Lyhyesti; tiedän kuuluvani tähän introverttilohkoon joiden mielestä nyky-yhteiskunta kaksoismoraaleineen on totaalista paskaa. Olen todellakin kiinnostunut vaan niistä elämän pienistä asioista eli kirjaimellisesti minkäänlaista tulevaisuuden näkymää mulla ei ole- pyrin tekemään täysillä sen minkä teen, oli kyse töistä, jonkun jeesaamisesta tai mistä vaan. Oon aika hyvä kuuntelija mutta palan aika nopeasti loppuun/kulutan voimavarani heti( stressaan tosi paljon sitä, huomioinko tarpeeksi muita ja näin ne asiayhteydet sotkeutuu)Mutta siihen jää. Oon kuullut myös että ennen kun mut oppii tuntemaan, monet pelkää mua ihan yleis ilmeen takia, en harrasta mitään helvetin ristoreipas asennetta enkä hymyilyä- eli siis yleisvaikutelma lienee vetäytyvä juro paikkainen, näytän kuulemma myös usein yhden hengen moottoripyöräjengiltä :D Tykkään todellakin keskustella ja varsinkin kuunnella ihmisten tarinoita, jos on aidon oloista settiä ja joku purkaa oikeasti sydäntään niin erittäin hyvä. Se että tutustuminen on tuolla asteella, vie mun puolelta vuosia. En myöskään kiinnostu enkä rentoudu kenenkään seurassa, joten en tunne läpikotaisin- eli ymmärrän myös teitä naisia jotka eivät syty kehenkään ennen kun on turvallinen olo ja hyvä niin. Mitäs muuta.... En todellakaan etsi aktiivisesti ketään, tuntuu että tässä mun omassa arjessa on tarpeeksi tekemistä, stressit ja syke nousee hetkessä nollasta sataan( en oo raivohullu mutta aivan saatanan kärttyisä), röökiä ja alkoholia menee kai kohtuuden rajoissa mutta niin että riskiraja paukkuu useampana perjantaina. Ai niin, en siedä mitään testailua tai kinastelua ihan vaan sen itsensä takia- jos jollain on huono päivä niin sanoo sen suoraan ja etsitään siihen jotain helpotusta. Jos menee pään aukomiseksi niin mä avaan oman verbaalisen arkkuni... eli siis olen melko usein on/off persoona, itsehillintä on tällöin täysin vieras kieli. En käy pahemmin ulkona, perus rupattelu/smal talk ei todellakaan luonnistu ja mikään, vissiin nyky-yhteiskunnan määrittelemä "jokaihmisen yleissivistys" ei oo koskaan koskettanut mua millään tavalla- mikään kermainen lätinä ei oo parantanut koskaan mun tai kenenkään mun läheisen oloa sillon kun on sitruuna kunnolla suolessa....koulutuksia mulla on useita, joista yhdestä koen olevani minkäänlaista hyötyä, palkalla pärjää, vähemmin arvostettu mutta itseni näköinen työ jolla saan makaronilaatikot pöytään jos joku sielunveli sattuu tupsahtamaan kylään( silloin jos energia riittää kanssakäymiseen). Edellämainitut hommat ironisia sinänsä kun toisaalta kaipaan läheisyyttä ja yhteyttä muihin ja asioiden jakaminen tuntuu välillä erittäin hyvältä. Kuitenkin toi seurustelu,varsinkin nykyään, vaikuttaa sellaselta sekametelituholta etten ymmärrä miten te muut siitä selväjärkisinä selviydytte. Ei ole mun heiniä
Vierailija kirjoitti:
Ystävällinen, kiinnostunut muustakin kuin ulkonäöstä, huumorintajuinen, kohtelias
Kuvailet juuri yhtä tuntemaani häntäheikkiä, jolla flaksi käy.
No siis status on tärkeintä ja raha. Ei haittaa vaikka minkälainen hakkaaja olisi muuten.
"Vähintään 7/10 ulkonäkö (aika suuri osa miehistä yltää tähän jos hygienia on kunnossa ja vaatetus siistiä/puhdasta). "
Suuri osa miehistä ei voi yltää tuohon ulkonäköön, koska tuo on jo keskimääräistä paljon parempi ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
"Vähintään 7/10 ulkonäkö (aika suuri osa miehistä yltää tähän jos hygienia on kunnossa ja vaatetus siistiä/puhdasta). "
Suuri osa miehistä ei voi yltää tuohon ulkonäköön, koska tuo on jo keskimääräistä paljon parempi ulkonäkö.
Täällä ei näemmä voi lainata toisten tekstejä kovin moneen otteeseen. Mutta siis; olen ymmärtänyt että jos omaisi perushyvät keskustelutaidot niin sillä pääsee kai pitkälle. Ja jos huomioi sen kanssaihmisen ja osaa kuunnella niin se viehättävyys/karisma tai mikä lie hyvänolon aura onkaan, nousee helposti yhdellä tai kahdella pisteellä. Oon käsittänyt että tota taikaa ei monella ketaleella oo nykyään mutta voin olla myös väärässä. T. 75/78 kommentin kirjoittaja
Onko toiset suositumpia kuin toiset?
Itse olen tiennyt vastauksen jo ala-asteelta alkaen, entä sinä? Joissakin kun on enemmän niitä ominaisuuksia, joilla pärjää myös työelämässä tai urheilussa tai julkisuudessa; sosiaaliset taidot, ulkonäkö, verkostoitumistaidot, määrätietoisuus, kunnianhimo jne jne.
Ei minun tarvitse millään tavalla puolustella sitä, että haen miehestä sellaisia ominaisuuksia. Ei se bussikuskikaan olisi minun juttusilleni pyrkinyt, jos olisin ollut 50+ isokokoinen mamma, vaikka minulla olisi ollut tohtorin tutkinto, vakituinen virka valtiolla ja nykyrahassa +4000 k kuukausitulot.