Millainen miehen tulee olla, jotta kiinnostut hänestä treffimielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jooh... edellisen luettuani taidan vastaisuudessakin ihan suosiolla pysytellä poikamiehenä.

Ei kannata kysyä naisilta liian tarkkaan heidän kriteereitään. Riitää kun tiedät, että naiset mittaa sinua monen kriteerin kautta. Esim ulkonäkö ei ole niin tärkeä, koska miehenä pystyt kompensoimaan sitä muiden ominaisuuksien kautta. 

Miehet on siitä raadollisia, että jos ulkonäkö ei nappaa, ei sitä oikein millään nainen pysty kompensoimaan. Naiset ovat siitä raadollisia, että miehestä arvioidaan KAIKKI ominaisuudet mutta toisaalta, jos jonkin kohta on heikko, sitä pystyy kompensoimaan muilla kyvyillä. 

Olen se joka kirjoitti pitkän listan. Deittaillessa en kertonut todellista kriteerien määrää miehelleni koska en halunnut stressata häntä :'D Hänellä meni oikeasti tosi hyvin ja kuitenkin tiesin, että jos hän tietää millaisia kriteereita vasten häntä mittaan, hän ottaa siitä turhia suorituspaineita. Niin olin sit ulkoisesti vain nätti ja mukava ja kerroin sitten myöhemmin että mikä oli asioiden todellinen laita. Sitten kun minut oli jo "voitettu"

Niin. Muakin naisena vähän kylmäsi lukea sun pitkää listaa, mutta ilmeisesti sulla on varaa vaatia mieheltä paljon koska sulla on omat asiat niin hyvin.

Itse en vaadi mieheltä enää oikein mitään koska minusta ei kukaan ole koskaan ollut kiinnostunut. Mulla alkaa olla vähän sitä samaa vikaa kuin epätoivoisilla miehillä, eli alkaa pikkuhiljaa kelvata ihan kuka tahansa kuka vaan huolii minut. Mutta samalla tiedostan asettavani naisena itseni siinä melkoiseen vaaraan.

Eli vaikka en itse olekaan mikään huippusaalis, on pakko silti pitää jonkinlaisia kriteerejä, etten epätoivossani päädy huonosti kohtelevan miehen käsiin. Tämä tietysti johtaa siihen, että jään ihan yksin, mutta sille ei nyt mitään voi.

Olen se joka kirjoitti tuon ylempänä olevan listan. Minäkin oli sinkkuna yli 10 vuotta. Osan ajasta en edes etsinyt parisuhdetta (koin, että en itse ole valmis) ja 6 vuotta etsiskelyä kunnes löysin mitä hain. 

Suuri osa etsimisprosessista on sitä, että miettii minkälaisen miehen haluaa. Ja sitten miettii, että minkälainen minun täytyy itse olla saadakseni kyseenlaisen miehen. Se vaatii työtä. Olen tietoisesti kehittänyt itsessäni sellaisia asioita, joiden tiesin olevan tärkeitä miehille. Esim minua ei ennen kiinnostanut naisellinen pukeutuminen tai meikkaaminen ollenkaan mutta nämä taidot, kun osaa ne hyvin, parantaa naisen mahdollisuuksia tosi paljon koska miehet välittävät niistä. Pukeudun yhä "itseni näköisesti" mutta olen käyttänyt aikaa ja vaivaa oppiakseni, että millaisesta naisellisesta pukeutumisesta pidän, mistä sellaisia vaatteita saa edullisesti, millaiset leikkaukset imartelevat minun vartaloani jne. 

Tietenkään asiaa ei tarvitse lähestyä pitkän kaavan kautta niin kuin minä. Lähinnä tarkoitan sitä, että en minäkään olisi 10 vuotta sitten saanut haluamani tyyppistä miestä vaikka nuoruus pitäisi olla naisilla valttikortti. Saan ehdottomasti parempia miehiä nyt kuin silloin. 

Ja ehdottomasti kannattaa pitää kiinni omista kriteereistään! Missään nimessä ei pidä ryhtyä väkivaltaiseen tms suhteeseen. Tarvitset hyvän suhteen voidaksesi olla paras itsesi. Hunossa suhteessa se ei onnistu. 

Minä olin reilut seitsemän vuotta sinkkuna ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Ensimmäiset kaksi sen verran romuna edellisen parisuhde-eron jäljiltä, etten edes kaivannut ketään.

Minä en olisi halunnut miestä, jolle naisessa on tärkeää naisellinen pukeutuminen ja meikkaaminen, joten vaikka niillä olisi ehkä saanut enemmän miesten huomiota, niin omalla kohdallani se ei olisi johtanut mihinkään. Tottakai pyrin olemaan paras versio itsestäni, mutta pukeutumiseen ja meikkaamiseen satsaaminen ei ole "minua".

eri

Ei ollut osa minua myöskään mutta totesin, että ne miehet jotka ovat enemmän minun tyyppiäni kyllä välittävät näistä asioista. En vielä tänäkään päivänä suostu siihen että on "pakko" olla aina laittautunut. En todellakaan ole. Olen kuitenkin merkittävästi kehittynyt tällä osa-alueella 😂 Ja kun tapaan mieheni, huolehdin siitä että hiukset ovat puhtaat, tuoksun hyvältä ja minun vaatetukseni on vähintäänkin imartelevaa (yleensä tavataan rennossa meiningissä eli tyyliin joogahousut ja tunika tms). 

Vierailija kirjoitti:

Pidempi kuin minä (olen 167 cm), normaalipainoinen. Vähintään 7/10 ulkonäkö (aika suuri osa miehistä yltää tähän jos hygienia on kunnossa ja vaatetus siistiä/puhdasta).

En suostu harkitsemaan miehiä, joiden koen olevan hedonistisia (tupakointi, liiallinen alko tai liiallinen keskittyminen seksiin). En suostu harkitsemaan miehiä, jotka kokevat naisen saamisen olevan ratkaisu heidän elämänsä ongelmiin tai jolla on muita selkeitä MT-ongelmia. 

Miehen pitää olla kykeneväinen ja halukas keskustelemaan kanssani ("liian" maskuliinisia miehiä ei välttämättä kiinnosta tai eivät kykene). En kuitenkaan ole hakemassa yltiötunteikasta miestä - jos mies itkee enemmän kuin minä, niin minusta alkaa tuntumaan että minä olen parisuhteen mieshenkilö ("liian" femininien mies). Eli haen ennen kaikkea tasapainoista miestä, en hypermaskuliinista tai hyvin feminiinistä miestä. 

Jos mies yrittää sänkyyn 1. tai 2. treffeillä niin en tapaa miestä toista kertaa. Olen konservatiivinen nainen ja koen, etteivät arvomme ole silloin riittävän samanlaiset jos mies ylipäätänsä kokee sellaisen tavoiteltavaksi.  

Jos mies "kelpuuttaa" minut pelkän ulkonäön perusteella, en mene toisille treffeille. Kyllä miehellä pitää olla enemmän kriteereitä naisen suhteen kuin pelkästään "nätti" ja "mukava" jotta hänet voisi ottaa tosissaan. 

Olen itse 29 v. Mitä tulee rahaan, niin miehen pitää tienata tai hänellä pitää olla valmiudet (koulutus, äly, kunnianhimo) tienata vähintään 3000 €/kk. Minä itse tienaan tätä enemmän eli se ei ole se pointti. Lähinnä mietin lasten saannin kannalta. 

Sitten kun kaikki ns. ulkoiset asiat on kunnossa, mitataan sitä että tykkäänkö miehestä riittävästi ihmisenä. Tuleeko minulle tunne, että tämän miehen ystävä haluaisin olla vaikka ei seurusteltaisi?

Minun täytyy tykätä miehen persoonasta. Vaikeina aikoina toista jaksaa katsella huomattavasti paremmin jos tietää tykkäävänsä toisesta ihmisenä vaikka tilanne tällä hetkellä kuseekin. 

Rehellistä tekstiä, tätä on pakko arvostaa! Tässä on selvästi nähty vaivaa ja analysoitu sitä, mikä useimmilla (niin naisilla kuin miehillä) menee yhdessä kasassa määritelmiin "ensivaikutelma" tai "kokonaisuus". Hyvin paljolti samoja joita olen itse miettinut, ja havainnut niin omalta kohdaltani kuin sivusta seuraten. Muutamia poimintoja ja kommentteja:

Pituus ja ulkonäkö. Suurelle enemmistölle naisista nämä ovat todella tärkeitä,vaikka sitä ujostellaan ääneen myöntää, syystä että ei haluta antaa itsestään pinnallista vaikutelmaa.

Hedoismi, MT-ongelmat, ihan järkevää pysyä noista kaukana olipa mies tai nainen.

Maskuliinisuus/feminiinisyys. Näistä varsinkin feminiinisyys tai liiallinen tunteellisuus on asia josta naiset hyvin usein väittävät pitävänsä,siis teoriassa. Käytännössä asia menee juuri ylläkirjoitetun tapaan, eli naiset hakevat tyyppiä joka rauhoittaa tarvittaessa heitä, eikä suinkaan sellaista miestä jonka itkukohtaisuuksia täytyy rauhoitella. Ismo Leikola tämän kiteytti hyvin kuinka miehen itkun jälkeen käy: "Tällöin naisen aivot ajattelevat että nyt meidän suhde on noussut ihan uudelle tasolle,kun mieskin näyttää avoimesti tunteensa. Tunnin kuluttua tästä naisen ruumis ilmoittaa naisen aivoille että by the way, tuota itkupilliä ei sitten panna enää ikinä".

Sänkyyn pyrkiminen heti tapailun alussa. Tässä lienee eroja kuka on enemmän,kuka vähemmän konservatiivinen. Kirjoittaja siis enemmän.

Ulkonäkökeskeisyys. Katso edellinen. Jollekin naiselle riittää kun ulkonäköään kehutaan. Jollekin ei riitä.

Varakkuus. Tämä on taas yhdenlainen tabu. Periaatteessa naiset sanovat kuin yhdesta suusta että varakkuudella ei ole niin kerrassaan mitään väliä. Siis periaatteessa. Käytännössä naiset, tai suuri enemmistö naisista, valitsee edelleen itseään varakkaamman miehen. Todellisessa elämässä pariskunta jossa nainen on kirurgi ja mies on vaihetyöntekijä, on äärimmäisen harvinainen, tai jopa mahdoton. Toisinpäin ei ihan niin harvinainen, mutta ei yleinenkään. Kyllä se vain on edelleenkin niin että raha menee rahan luo, pitipä siitä ajatuksesta tai ei. Jos naidaan yli varakkuusrajojen, niin silloin se on niinpäin että varakas mies-köyhä nainen. Varakas nainen-köyhä mies ei juuri milloinkaan.

Tykkääminen yleensä. Ylläkirjoitettu käy järkeen. Tottakai sitä pitää yleisesti tykätä jos suhteeseen aikoo,siis pidempiaikaiseen.

Kaikinpuolin hyvin kirjoitettu, ja ennenkaikkea niin kuinka asiat ovat, eikä niin kuinka asioitten toivottaisiin olevan.

Ulkonäköä katson ensimmäisenä eli tietysti hyvännäköinen. Jos minua lähestyy selvästi pokausmielessä mies, joka ei yhtään miellytä silmääni, en ala nykyään edes juttelemaan. Liikaa huonoja kokemuksia tilanteista, joissa olen ystävällisyyttäni lähtenyt mukaan keskusteluun. Jos ulkoinen rima ylittyy, seuraavaksi arvioin vaikuttaako mies tervepäiseltä. Jos esim. vaikuttaa aggressiiviselta tai heti tulee jotain alatyylistä juttua, jätän treffit väliin.

Vierailija kirjoitti:

Mihin kiinnostuksen pitää johtaa? En halua seksiä, mutta aikaa voin munakkaan kanssa viettää. En aio lisääntyä, eikä kotileikit kiinnosta. Jos ei tarvitse olle tavoitteita, voidaan kahvitella/syödä. Kumpikin maksaa omansa.

"Munakas" !!! 😂😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se yksi ja ainoa 💖

Ainutkertainen

Yksisarvinen

Vierailija kirjoitti:

Pidempi kuin minä (olen 167 cm), normaalipainoinen. Vähintään 7/10 ulkonäkö (aika suuri osa miehistä yltää tähän jos hygienia on kunnossa ja vaatetus siistiä/puhdasta).

En suostu harkitsemaan miehiä, joiden koen olevan hedonistisia (tupakointi, liiallinen alko tai liiallinen keskittyminen seksiin). En suostu harkitsemaan miehiä, jotka kokevat naisen saamisen olevan ratkaisu heidän elämänsä ongelmiin tai jolla on muita selkeitä MT-ongelmia. 

Miehen pitää olla kykeneväinen ja halukas keskustelemaan kanssani ("liian" maskuliinisia miehiä ei välttämättä kiinnosta tai eivät kykene). En kuitenkaan ole hakemassa yltiötunteikasta miestä - jos mies itkee enemmän kuin minä, niin minusta alkaa tuntumaan että minä olen parisuhteen mieshenkilö ("liian" femininien mies). Eli haen ennen kaikkea tasapainoista miestä, en hypermaskuliinista tai hyvin feminiinistä miestä. 

Jos mies yrittää sänkyyn 1. tai 2. treffeillä niin en tapaa miestä toista kertaa. Olen konservatiivinen nainen ja koen, etteivät arvomme ole silloin riittävän samanlaiset jos mies ylipäätänsä kokee sellaisen tavoiteltavaksi.  

Jos mies "kelpuuttaa" minut pelkän ulkonäön perusteella, en mene toisille treffeille. Kyllä miehellä pitää olla enemmän kriteereitä naisen suhteen kuin pelkästään "nätti" ja "mukava" jotta hänet voisi ottaa tosissaan. 

Olen itse 29 v. Mitä tulee rahaan, niin miehen pitää tienata tai hänellä pitää olla valmiudet (koulutus, äly, kunnianhimo) tienata vähintään 3000 €/kk. Minä itse tienaan tätä enemmän eli se ei ole se pointti. Lähinnä mietin lasten saannin kannalta. 

Sitten kun kaikki ns. ulkoiset asiat on kunnossa, mitataan sitä että tykkäänkö miehestä riittävästi ihmisenä. Tuleeko minulle tunne, että tämän miehen ystävä haluaisin olla vaikka ei seurusteltaisi? Minun täytyy tykätä miehen persoonasta. Vaikeina aikoina toista jaksaa katsella huomattavasti paremmin jos tietää tykkäävänsä toisesta ihmisenä vaikka tilanne tällä hetkellä kuseekin. 

Annoin yläpeukun.

Harvinaisen rehellinen lista. Saa naisilta alapeukkua vain siksi että ilmaisit asian liian suoraan etkä naisten tyyliin kierrellen jotta se kuulostaisi kivemmalta.

Todellisuudessa vaatimuslistasi on naiselle tyypillinen.

- pidempi kuin ap (167cm)
Enemmistöllä palstanaisista vähintään sama vaatimus.

- pehmomies joka itkee helpommin kuin ap ei käy
Myös ihan tyypillinen kriteeri naisille.

- älyä ja kunianhimoa tienata tulevaisuudessa 3 000 eur/kk, ap:n tienatessa itse enemmän
Monille enemmän tienaaville naisille tämä ei riittäisi.

Kaikki muut kriteerit peruskauraa, olisivat lähes jokaisen naisen vaatimuslistalla.

Kuten olen sanonut, naisille ei ole merkitystä mitä sanot. Se ratkaisee kuka sanoo, miten sanoo, ja miltä se tuntuu. Sinun rehellinen kirjoituksesi ei nyt tuottanut kivakivafiiliksiä.

Viisas ja hyvätapainen. Hygieniastaan huolehtiva.

Vierailija kirjoitti:

Ensinäkään häntä en etisi netistä.Voin hänet kohdata kahvila,kirjasto,harastus, torilla. Se on kuin salama iskee tajuntaan eli kemia. Siihen vaikutaa siisti puhe tyyli.Katse kontakti. Puhtaat hiukset olivat, mimmoiset tahansa, sama vaatetus ja ryhti. Myös hampaat ovat ehjät,ei nikotinin tai plakin täytämät. Henki ei saa haista vanhalle vinalle!Kiloilla ei väliä,kunhan kävele selkä suorana ja ei ole älypuhelin kädessä!Epävarmuudesta kertoo paljon ihmisestä, puhelin aina kädessä julkset paikat,pussit,metrot,kahvilat,torit,kaupat!Paetan puhelimen taakse kun ei osata komunikoda!

Totta. Mutta et sinä kyllä noilla kirjoitustaidoilla varmaan netistä seuraa löytäisikään, korkeintaan samankaltaisen kallun.

Ulkonäön, kuten pituuden ja painon suhteen en ole nirso. Jos ihminen on mukava, hänen ulkonäöstäänkin pitää ennen pitkää. :) Koulutustaso tai työllisyystilannekaan ei merkitse minulle sen suurempaa. Toki aina on plussaa, jos on töissä tai ainakin haluaa etsiä töitä. Mutta sen sijaan olen tarkka seuraavista asioista.

* Ei käytä päihteitä (ainakaan paljon); minulle tupakka, nuuska, alkoholi ja varsinkin huumeet ovat iso miinus ja inhottaa.

* Ei ole naistenmies ja vain sen yhden lyhytaikaisen tavoitteen perässä, vaan tahtoo oikeasti tutustua juuri minuun siksi että pitää minusta.

* On suurin piirtein samaa ikäluokkaa (+-10 vuotta)

* Ei ole mielenterveysongelmainen, narsisti tai väkivaltainen

Olen edelleen sinkku. Nätti, mukava, lapseton, työssäkäyvä, terve henkisesti kuin fyysisestikin ja kaikkien kanssa hyvin juttuun tuleva.

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma itsensä, joka ei koeta tehdä vaikutusta ja on kiinnostunut myös minun asioistani, 

Oma itsensä pitää sisällään tilannetajun ja ettei aloita tutustumista pohtimalla, milloin viimeksi saanut ja millainen nainen on hyvä sängyssä. Myöskään p eniksen koon vakuuttelu ja muut eroottisest taidot eivät kinnosta, ellei kyse ole pelkästään seksikumppanin tapaamisesta. Silloin on tietysti ihan sama mitä selität.

Tässä puhuttiin ihan normaaleista treffeistä ravintolassa tms.

Niin? Eikö mielestäsi normaaleilla ravintolatreffeillä saa toivoa, että mies on oma itsensä, omaa normaalin tilannetajun eikä vedä seksiasioita keskusteluun mukaan tutustumiset alkuvaiheissa? Vai mitä tarkoitat?

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Voisi käydä ihan hyvinkin. Tunnen erittäin fiksut putkimiehen,varastomiehen ja yövartijan joten koulutuspohja tai ammatti ei kerro läheskään kaikkea.

Itselleni materiaalisen statuksen näyttäminen on lähinnä huvittavaa tyhjäpäisyyttä. Kunnianhimoa pitää olla sen verran, että pystyy itsensä elättämään edes teoriassa ja osaa tyytyä siihen mitä on ja pitää siitä huolen.

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Pituutta saa lisää tikkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Voisi käydä ihan hyvinkin. Tunnen erittäin fiksut putkimiehen,varastomiehen ja yövartijan joten koulutuspohja tai ammatti ei kerro läheskään kaikkea.

Itselleni materiaalisen statuksen näyttäminen on lähinnä huvittavaa tyhjäpäisyyttä. Kunnianhimoa pitää olla sen verran, että pystyy itsensä elättämään edes teoriassa ja osaa tyytyä siihen mitä on ja pitää siitä huolen.

Tartuit väärään kohtaan. Ammatti ei tuossa ole se suurin kompastuskivi, sen yli kyllä tiukan paikan tullen pääsee,jos vain on valmis kestämään ystävättärien säälinsekaisen hymyilyn. Väitän että "ei minun tyyppiäni" refleksin laukaisee pituus, keskivartalolihavuus, kaljupäisyys. Nämä,yhdistettynä huonon statuksen ammattiin, aiheuttavat sen että toteat että ehtiihän tässä vielä sinkkunakin maailmaa katsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Voisi käydä ihan hyvinkin. Tunnen erittäin fiksut putkimiehen,varastomiehen ja yövartijan joten koulutuspohja tai ammatti ei kerro läheskään kaikkea.

Itselleni materiaalisen statuksen näyttäminen on lähinnä huvittavaa tyhjäpäisyyttä. Kunnianhimoa pitää olla sen verran, että pystyy itsensä elättämään edes teoriassa ja osaa tyytyä siihen mitä on ja pitää siitä huolen.

Tartuit väärään kohtaan. Ammatti ei tuossa ole se suurin kompastuskivi, sen yli kyllä tiukan paikan tullen pääsee,jos vain on valmis kestämään ystävättärien säälinsekaisen hymyilyn. Väitän että "ei minun tyyppiäni" refleksin laukaisee pituus, keskivartalolihavuus, kaljupäisyys. Nämä,yhdistettynä huonon statuksen ammattiin, aiheuttavat sen että toteat että ehtiihän tässä vielä sinkkunakin maailmaa katsella.

Kaikki äsken luettelemani hyvät tyypit ovat ystävättärieni miehiä.

Älykäs, nörttityyppiä, hieman ujo, avoin, rehellinen, kunnollinen.. ja huumorintajuinen.

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Asuin aikoinaan erään bussilinjan päätepysäkin lähellä eli olin usein ensimmäinen bussissa. Kuski oli muistaakseni ihan ok näköinen mies, jonkin verran minua vanhempi. Ei ollut minun tyyppiäni. En tiedä, oliko hänellä alkoholi- tai mielenterveysongelmia tai oliko väkivaltainen, mutta hänessä ei vaan ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Eikä hän tiennyt minusta yhtään mitään muuta kuin ulkonäköni, mikä oli siis ainoa syy, miksi hän heittäytyi aina tilaisuuden tullen juttusille.

En todellakaan kokenut enkä koe, että minun olisi pitänyt antaa hänelle mahdollisuus, vaikka small talk sujuikin.

Ystävällinen, kohtelias, hyvä keskustelemaan, huumorintajuinen, kivannäköinen. Mielellään vähän semmoinen boheemi seikkailijatyyppi....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sinkkuna6v kirjoitti:

Hyväkäytöksinen. Saa minut nauramaan. Ei alkoholi- tai mielenterveysongelmia, ei väkivaltainen.

Ikä n. 50 v.  Ei tämmöisiä ole vapaana.

Mitenkähän olisi,kun 160 cm pitkä, jonkinverran keskivartalolihava kaljupää , selvin päin oleva mies,joka  kertoisi olevansa bussikuski alkaisi juttusille? Kävisi ilmi että omaa hyvän huumorintajun, ja käyttäytyisi hyvin?  Sivistynyt arvaus: Toteaisit että ihan kiva, "muttei jollain tapaa , tietsä, ollut minun tyyppiä niinku".

Asuin aikoinaan erään bussilinjan päätepysäkin lähellä eli olin usein ensimmäinen bussissa. Kuski oli muistaakseni ihan ok näköinen mies, jonkin verran minua vanhempi. Ei ollut minun tyyppiäni. En tiedä, oliko hänellä alkoholi- tai mielenterveysongelmia tai oliko väkivaltainen, mutta hänessä ei vaan ollut yhtään mitään kiinnostavaa. Eikä hän tiennyt minusta yhtään mitään muuta kuin ulkonäköni, mikä oli siis ainoa syy, miksi hän heittäytyi aina tilaisuuden tullen juttusille.

En todellakaan kokenut enkä koe, että minun olisi pitänyt antaa hänelle mahdollisuus, vaikka small talk sujuikin.

Ei kai kenelläkään ole mitään velvollisuutta mahdollisuuden antoon kenellekään. Siitä huolimatta, toisilla niitä mahdollisuuksia on enemmän kuin toisilla. Tämä on se universaali nallekarkki-teoria. Miten olisi ollut, jos se puheille pyrkyröivä bussikuski olisikin ollut tunnettu entinen NHL-pelaaja, tai yliopiston arvostettu tohtorismies? Joka-tytön-ihanne rocktähti? Tunnettu media-alan kasvo? Olisiko mahdollisuuksia ollut tarjolla enemmän kuin bussikuski-Petterille?