Onko täällä joku luopunut kokonaan alkoholin käytöstä?

15 vuotta kuivilla. Lopetin siksi, että halusin sitä itse ja olin vieläpä raskaana, enkä halunnut lapsen elämää pilata. Uskoisin, että on parantanut elämänlaatuani. Voisi olla niin, että jos en olisi tullut raskaaksi silloin ja olisin vain jatkanut juopottelua, en enää olisi tässä tai olisin ainakin erittäin huonossa kunnossa. Siinä oli tavallaan kaksi käännekohtaa elämässä samaan aikaan, luopuminen ja uuden elämän alku niin symbolisesti kuin konkreettisestikin.

Raskauden, synnytyksen ja imetyksen jälkeen olinkin tienhaarassa. Lapsi ei enää ollut minusta täysin riippuvainen ja olisi ollut helppoa laittaa lapsi hoitoon johonkin ja lähteä ryyppäämään. Silloin jouduin todella pohtimaan, että miten jatkan. Otanko vaikka saunaoluen ja katson mihin se johtaa vai johtaako mihinkään? Entä jos en voi lopettaa vaikka haluan? Tulin siihen tulokseen, että jatketaan tällä tiellä kun hyvin kerta menee ja mietitään sitten taas uudestaan, kun siltä tuntuu. Näitä välietappeja on ollut aina välillä, että jatkanko selvänä vai kokeilenko maistiaisia. Aina olen tullut siihen tulokseen, että miksi ihmeessä kokeilisin?

Kohta 12 vuotta alkoholittomana. Ei sovi mulle ja tunsin itseni kännissä typeräksi ja tein kaikki noloimmat jutut silloin.

Mä oon lopettanut vähän kerrallaan tai oikeastaan keralla, muttapäätöstä tekemättä. Asuin ulkomailla yksin, eikä seillä tullut käytetyksi ja sitten kun palasin suomeen mieheni luo, ei vaan tullut aloitettua uudelleen. Mitään erityistä syytä ei ole, alkoholi tuntuu vaan jotekin monimutkaiselta ja hankalalta, kun sen kanssa ei voi ajaa autoa jne.

Ei mun elämänlaatu sinänsä tunnu muuttuneen mihinkään suuntaan. Ehkä en koskaan juonut niin paljon, että muutos olisi kovin iso. Sanovat, että ilman alkoa on jotenkin pirteämpi ja jaksavampi, mutta en mä muista olleeni kovin väsynyt ennen ja olen sitä kyllä välillä nykyäänkin

6v sitten. Vedin niin jäätävät överikännit,että moraalikrapula kesti viikon. Siinä miettiessä uskaltaako enää näyttäytyä kotiovea pidemmällä tulin siihen tulokseen ettei se alko ole minun juttuni kun en sitä kerran osaa käyttää. Kaksi kertaa tuon jälkeen olen maistanut HUOM MAISTANUT alkoholia. Molemmat kerrat oli tervetuliais-\onnittelumalja juhlissa,josta ei kehdannut kieltäytyä. Muussa tapauksessa olen joutunut selittelemään ratkaisuani. Kaikki ystävät käänsivät selkänsä heti päätökseni jälkeen,kun minua ei enää saanut baariin. Tai olisi kuskiksi saanut,mutta sellaisenaan en kelvannut. Olin kaiketi liian hauskaa katseltavaa kännissäpäin.. No eipä tuo ole muutoin elämääni juuri muuttanut,lapsillakin on varmasti kivempaa kun eivät koskaan ole äitiä pöhnässä nähneet.

Pari-kolme vuotta ilman. Elämänlaatu on parantunut. Masennus alkaa taittua  pikkuhiljaa. Olen käynyt juttelemassa ja erilaisissa ryhmissä.

Kyllästyin  juomiseen ja säätämiseen. Tykkään freesistä olosta. Energiaani ei vaan enää riittänyt viinalle.

kyllä on parantunut elämänlaatu.

jaksan ja voin hurjilla milloin haluan..ei tarvi miettiä olenko krapulassa.

Voin sopia asioita, jos haluan...ei tarvi miettiä,,",entä jos olenkin kaljaa juonut...niin sit en olekaan skarppikunnossa".

tää mun mielestä menee koko ajan avarampaan suuntaan. 

Itsesyytökset alkaa vaimentua...se on ihana tunne. On enempi silmät ja sielu auki maailmaan. Kajos i ole, niin syy ei ole ainakaan alkoholi.

elämänlaatu on parantunut puuromaisesta selkeämmäksi.

Puoli vuotta juomatta. Sitä ennen joinkin vuosia ja paljon. Sain tarpeekseni ja koska en kohtuukäyttöä osaa, niin lopetin kokonaan. Juominen tuli nähtyä, nyt on aika katsastella selvä elämä. Hyvältä vaiktuttaa tähän mennessä..=)

Niin ja elämänlaatu..Se nyt on aivan toista kuin puoli vuotta sitten; olen iloinen, energinen ja ennenkaikkea onnellinen.

En ole lopettanut. Pidän viineistä. Juon lasillisen aina joskus. Vuoden aikana yhteensä ehkä 5 pulloa viiniä. Enempää en kaipaa enää.

Lopetin dokaamisen 19 vuotiaana. Sen jälkeen en ole vetäny yksiäkää kännejä, enkä vedä.
Elämänlaatuni toisaalta parani, mutta myös toisaalta huononi. Kaverit ei enää pyytele baariin mukaan, mutta kuskiks kelpaisin joka kerta. Aina saan kuulla lauseen "Ku sä et kerran dokaa ni sähän voit sit olla kuskina!". En voi olla, koska en halua! Mäki haluisin joskus lähtee baariin, ottaa sen pari ja tulla kotiin. Mut ehei! Ku mähän oon siis kavereiden mielest mielelläni kuski, ku en vedä känniä päälle.
Nykyisin nappaan sen yhen kaks alkopitost juomaa ja sanon suoraa etten voi enää ajamaa lähteä. Vaikka totuushan on, et pystyisin toisaalt aivan hyvin ajamaa, mut ei kiinnosta. Ja kaverit on jo monesti suuttuneet mulle kun en olekaa heille kuskiks lähteny ilomielin.

Joo, oon. Paino tippui muuten 10 kiloa parissa vuodessa. Joun ehkä kaksi kertaa kuukaudessa ja silloin myös söin aivan hirmusti. Tulee vuodessa iso energiamäärä jos laskee 20 x 6-8 annosta, ihan järkyttävä itseasiassa. Enkä mielestäni edes juonut oaljon, 2-3 ennen baaria, 2-3 baarissa. Järkyttävää näin jälkikäteen, hävettää. Mikään ei ole niin rumaa kuin nainen kännissä, hirveimpänä riitaa haastavat hirviöt. Vika reissu olu, kun turtu poika hyppäsi leikillä reppariin ja kaaduin lyöden pääni pahasti. Alkottomana nautin elämästä enemmän. Pääsen autolla, en häpäise itseäni, hallitsen käyttäytymiseni, en sössötä tsi hengaa grillijonossa. Olin ennen vielä juntimpi kuin nykyään:D

Itse en ole koskaan juonut alkoholia humalahakuisesti (firman bileet ilmaisine tarjoiluineen ovat poikkeus), mutta olen lopettanut sen vähänkin käytön (pari kertaa vuodessa; koskaan en ole esimerkiksi sammunut tai oksennellut) raskauksien ja lasten syntymien myötä käytännössä lopullisesti. Suomessa nimittäin on todella hankalaa käyttää alkoholia, jos perheessä on lapsia, sillä vanhemmat demonisoidaan jo ruoan kanssa nautittavan viinilasillisenkin perusteella. Niinpä olen ollut ilman alkoholia jo useamman vuoden. Sinänsä tosiaan pidän ruoan kanssa hyvistä viineistä, joskus hyvästä konjakki- tai viskipaukusta sekä muutamista ulkomaisista oluistakin, mutta ne ovat nyt pannassa lasten syntymän myötä. Minulla on onnekseni erittäin hyvä itsekuri melkeinpä synnyinlahjana. Ruokaviinit ja vappushampanjat voivat palata käyttöön sitten, kun lapset täyttävät 18 vuotta.

En ole nauttinut alkoholia reiluun 16 vuoteen. En sitä ennenkään ollut mikään juoppo, sillä elimistöni ei koskaan ottanut vastaan paria kolmea annosta enempää, vaan tuli stoppi, vaikka muki olisi ollut täynnä, niin ei mennyt alas. Tulin siihen tulokseen, että en tarvitse niitä pariakaan annosta. Eräässä ammattini kannalta merkittävässä juhlassa join onnittelumaljan ja sen jälkeen se oli loppu. Ehtoollisviiniä ei tässä yhteydessä laskettane. Sitäkään en ole mota kertaa nauttinut.

1 saunakalja viikossa. Iän myötä turnauskestävyys on huonontunut. Kahdesta oluesta tulee jo hillitön hedari ja seuraava päivä menee hukkaan krapuloissa. Pidän itseäni käytännössä jo raittiina. Elämänlaatu on parantunut siten että kapakoiden sijaan urheilen, mikä näkyy kropassakin. Sosiaalinen elämä ehkä kaventunut baariporukan jäätyä sivuun.

Kohta 2 vuotta raittiina, sitä ennen parin kolmen päivän rännit joka viikko.
Elämänlaatu kohentunut huomattavasti.Ei enää morkiksia, tärinää ym.
(Ryyppy) kaverit jäi kyllä sille tielle. .

Nyt taisi perjantaina tulla juotua viimeisen kerran. Olen juonut tänä vuonna kolmeen kertaan. Nyt kaksi siideriä ja vajaa lasi viiniä pikkujouluissa. Tuli kipeä olo. Edellisellä kerralla elokuussa sain juotua puoli lasia viiniä, josta siitäkin suurin osa väkisin. Aikaisemmin ei ole ongelmaa ollut, en ole usein juonut, mutta jokunen olut tai lasi viiniä on mennyt hyvin.

Ihan hyvä syy lopettaa, kun alkoholi ei vaan maistu.

Lopetin koska en halunnut olla stereotyyppinen suomalainen jolle juopottelu on kunnia-asia. Tiedän päätökseni olevan hyväksi kansantaloudelle ja sitä myötä päätökseni on myös isänmaallinen.

10 v käytin, nyt 15 v ilman. En suostuisi enää aloittamaan uudelleen.

Hienoa että löytyy vastaajia :) Itselläni myös suunnitelmissa lopettaa. Alkoholi ei ole tuonut ikinä mitään hyvää elämääni, päinvastoin.
Tuntuu ettei se sovi minulle lainkaan, edes pienissä määrin.

Upeaa lukea, että ihmiset osaavat lopettaa, jos huomaavat, etteivät hallitse alkoholin käyttöä :). Liian harva sen päätöksen tekee, vaikka alkoholi ei selkeästi heille sovi. Viina on todellakin viisasten juoma. Itse juon, olen joskus humalassakin, mutta en ördaa, en käyttäydy typerästi. Osaan hallita käytökseni harvinaisen hyvin, mutta tähän kykeneviä on oikeasti vähän. Enimmäkseen nautiskelen vaan hyviä viinejä lasi silloin tällöin ruoan tai juustojen kanssa.

Itse on ole ikinä pitänyt pahemmin alkoholin mausta, joten en ole sitä juurikaan käyttänyt. Noin 9 vuotta sitten sairastuin epilepsiaan vähän yli 20-vuotiaana ja silloin lopetin kokonaan. Elämääni ei absolutismi ole vaikuttanut mitenkään, ei varsinkaan enää, kun kukaan ei yritä tuputtaa alkoholia,

Minä en ole lopettanut, minä olen vain juomatta päivän kerrallaan. Viides vuosi menossa ja elämänlaatu ihan toista kuin juoppona ollessa. Dokasin parikymmentä vuotta liian paljon, loppuaikoina joka päivä perseet olalle.