Onko täällä joku luopunut kokonaan alkoholin käytöstä?

Tipattomana 10 vuotta. En tarvitse humalaa, enkä tykkää viineistä. Elämänlaatu ei ainakaan huonontunut. Selittelemään kyllä joutuu.

Lopetin kaksikymppisenä. Ensikännin olin ottanut 12-vuotiaana. Lukion toka syksy meni joka viikonloppu kännissä kaupungilla. Ystäväpiiri oli hyvin kännäyskeskeinen, joten minun lopettamistani ei katsottu kovin hyvällä. Siksi minun pitikin lopettaa kokonaan, se oli ystäväpiirille helpompi ymmärtää kuin vähentäminen tai harventaminen. Tulin vain itse siihen tulokseen, että kännissä ja krapulassa menee elämä hukkaan. Lopettamisesta on kohta 30 vuotta enkä ole katunut.

Nyt on jo moni ikätoveri kuollut viinaan. Itse olen paljon miettinyt sitä, miten ihmiset turruttavat elämäänsä alkoholilla: sekä niitä huonoja hetkiä että myös parhaita. On paljon jännempää tehdä tuttavuutta uuden ihmisen kanssa selvinpäin, aprikoida oikeaa hetkeä ensisuudelmalle, rakastella ekaa kertaa ja ehkä vielä käydä vihillä - selvinpäin. Kuinka moni muu voi sanoa kokeneensa nuo kaikki selvinpäin?

Mies - kohta 50v.

o/

Koska en osaa ottaa kohtuudella, ja kännissä olen ihan v*unmoinen idiootti ja alan tunaroimaan. Parempi olla ottamatta ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:11"]

o/

Koska en osaa ottaa kohtuudella, ja kännissä olen ihan v*unmoinen idiootti ja alan tunaroimaan. Parempi olla ottamatta ollenkaan.

[/quote]

Niin ja joo. Pari vuotta juomatta, elämänlaatu on muuttunut hurjasti. Vaikkakin elämän tyhjyys rynnii välillä niskaan, siksipä joinkin. Muiden syiden ohessa.

Mutta on kerrassaan ihanaa että ei ole krapulaa eikä morkkista. Muistaa mitä teki eilen.. Jne.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:07"]Viimeisen 8 vuoden aikana olen juonut kaksi kertaa. En ole koskaan 'lopettanut' , mutta liikaa tekemistä elämässä, ei ole aikaa heilua humalassa tai maata krapulassa ; )
Ihan kivaa, elämä maistuu hyvälle ilman viinaksia.
[/quote]

muttavoihan sitä ottaa kohtuudellakin eli mikä neuvoksi tissuttelijalle joka ei koskaan örvellä tai ole krapulassa?

Olen luopunut. Aiemmin join suunnilleen sen saunasiiderin kerran viikossa, nyt en sitäkään. Juomattomuus tulee ilmi lähinnä pikkujouluissa ja kesällä terassikauden aikaan, muuten saan olla ihan rauhassa juomatta ilman, että kukaan mitään huomaisi. Nuorena oon bilettänytkin, mutta nykyisin en käy muutenkaan baareissa, joten en koe luopuneeni juuri mistään. 

Mä en ole lopettanut kun en ole koskaan kunnolla aloittanutkaan. Varmaan joku geenivirhe kun ei alkoholi maistu. yli 40 vuotta tässä on oltu selvänä 

Kohta 5 kk kokonaan ilman alkoholia. Ei aiemminkaan mitään suuria ongelmia alkoholin suhteen, mutta niin monet pahat krapulat, morkkikset ja masikset tuli koettua että mitta tuli täyteen. En vanno että näin mennään "ikuisesti", mut toistaiseksi hyvä näin.

Viikko juomatta ja yritys lopettaa. Syynä se ettei sovi vaan enää minulle. En osaa ottaa kohtuudella ja saan järkyttävän morkkiksen siitä.

Vaikeaa tulee olemaan, kun lähipiirini on enemmän ja vähemmän viinaan menevää.

En kännejä oo juonu 5-10 vuoteen. En muista varmuudella, mutta lievässä kännissä olin muutaman kerran (2-3)exän kanssa seurustellessa. Viime jouluna join yhden ruokasnapsin ja uutenavuotena lasin skumppaa. Eli kysymys... Käytänkö alkoholia? Itse en tiedä. Harvoin en voi sanoa kun niin vastasivat kaikki viikonloppu bilettäjät aina Suoli24 treffit profiileissaan ja käytän ei nyt oikeen tunnu hyvältä, kuulostaa valehtelulta. Jos edessä olisi joku kylmä alkoholi juoma niin voisin siitä nyt maistaa ja juoda toisenkin jos on hyvää. Mutta voin juoda lasin Pepsiä ihan yhtälailla. Baarissa sama homma... Musiikkia hyvä fiilis ja kolaa. Tai yks tai kaks sidukkaa... Mut kännejä? En ymmärrä miksi pitäisi? Onko kohtuus tai itsensä hallinta jotenkin vaikeeta vai painostaako ystävät?

A

Kymmenen vuotta ilman. Oli helppo 'lopettaa', koska alkoholi ei koskaan aiheuttanut ongelmia eikä hallinnut elämääni. Lopetin, koska alkoholi maistuu pahalta ja päihtyneenä oleminen tuntuu hyvin epämiellyttävältä.

Kolmatta vuotta olen ilman alkoholia. Syy lopettamiseen oli alkoholiongelma ja lopettaminen oli helppoa, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Elämänlaatu parani 100 prosenttia eikä selitellä tarvitse (asun ulkomailla, jossa juomattomuus tai sen syyt eivät kiinnosta ketään). Uskon, että juomisen lopettaminen on tupakanpolton lopettamisen ohella sellainen päätös, jota ei koskaan tarvitse katua - oli syyt lopettamiseen sitten mitkä hyvänsä.

[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 21:41"]Lopetin dokaamisen 19 vuotiaana. Sen jälkeen en ole vetäny yksiäkää kännejä, enkä vedä.
Elämänlaatuni toisaalta parani, mutta myös toisaalta huononi. Kaverit ei enää pyytele baariin mukaan, mutta kuskiks kelpaisin joka kerta. Aina saan kuulla lauseen "Ku sä et kerran dokaa ni sähän voit sit olla kuskina!". En voi olla, koska en halua! Mäki haluisin joskus lähtee baariin, ottaa sen pari ja tulla kotiin. Mut ehei! Ku mähän oon siis kavereiden mielest mielelläni kuski, ku en vedä känniä päälle.
Nykyisin nappaan sen yhen kaks alkopitost juomaa ja sanon suoraa etten voi enää ajamaa lähteä. Vaikka totuushan on, et pystyisin toisaalt aivan hyvin ajamaa, mut ei kiinnosta. Ja kaverit on jo monesti suuttuneet mulle kun en olekaa heille kuskiks lähteny ilomielin.
[/quote]

Opettele kirjoittamaan. Ole kiltti.

Kakkone

Mäkin yritän olla ilman. Tissuttelin 8v sellaisen 1-3 sidukkaa päivässä. Kännejä ei oikeastaan koskaan (tai pari krt vuodessa). Nyt yritän lopettaa ja juoda ehkä yhden saunasiiderin viikossa.

Täällä myös yksi vahingossa absolutiskiksi ajautunut. Sain kolme lasta pienillä ikäeroilla ja yhtäkkiä huomasin olleeni ilman alkoholia 3 vuotta eikä tee edes mieli. Miksi suotta joisin, kun limppari tai vissy ajaa saman asian ja terveellisemmin :) Nuorena tuli rilluteltua ihan tarpeeksi, luultavasti vain ahdistuisin, jos joku kärräisi minut baariin. Mies saa käydä kavereidensa kanssa, mutta harvoinpa tuo jaksaa mihinkään lähteä...

19vuotiaana lopetin, ei ole mun juttu. Kehoni on temppelini enkä tahdo sitä myrkyttää alkoholilla tai muillakaan päihteillä.

Nyt olen 25v ja pisaaraakaan en ole ottanut sen jälkeen vaikka teini-ikä meni aikalailla rymytessä. Kehtaan kieltäytyä alku tms maljoista hymyilemällä ja sanomalla etten käytä alkoholia. En koe tarvetta selitellä muille miksi.

Viimeisen 8 vuoden aikana olen juonut kaksi kertaa. En ole koskaan 'lopettanut' , mutta liikaa tekemistä elämässä, ei ole aikaa heilua humalassa tai maata krapulassa ; )
Ihan kivaa, elämä maistuu hyvälle ilman viinaksia.

Join ekan kerran alkoholia 18-vuotiaana, kun pidin kunnia-asiana etten alaikäisenä juo :). Mut eipä se sen alkuhuuman jälkeen kiinnostanut, ja lopetin sitten kokonaan 20-vuotiaana kun aloimme suunnitella mieheni kanssa vauvaa. Nyt on kohta 6 vuotta tästä päätöksestä eikä ole tosiaan tehnyt tiukkaa. Koko loppuelämä mennee samalla lailla. (Sillä asialla lienee merkitystä että äitini on alkoholisti enkä halunnut omaan henkilökohtaiseen elämääni alkoholille virkaa, plus useampi muu syy myös.)