Muistotilaisuus ravintolassa
Pieni porukka. Söisimme a la carte -listalta. Onko noloa vai mitä mieltä? Olen hirvittävän epävarma.
Kommentit (37)
Apn suunnitelma kuulostaa hyvältä.
Surijoiden ei tarvitse huolehtia ruuasta tai muustakaan.
Tärkeintä ovat läheiset koolla, ei seinät ympärillä.
No juurikin on kyseessä 10v hoitokodissa asunut lun eräs vastaaja niin pohdiskeli. Ap
On ihan tavallista pitää pieni muistotilaisuus ravintolan kabinetista, kunhan kellonaika ja ravintola ovat sellaisia, että seinän takaa ei kuulu äänekästä musiikkia tai muuta meteliä. Se ei oikein sopisi hautajaistunnelmaan (paitsi ehkä silloin, jos kysymys on vainajan kantapaikasta).
Nykyaikana kaikki on sallittua, mutta ravintola ei mielestäni ihan sopivin valinta.
Meillä oli vuosi sitten isän muistotilaisuus ravintolassa. Hän ei kuulunut kirkkoon, joten kokoonnuimme ravintolaan suoraa muistotilaisuuteen.
Minä ja veljeni oltiin käyty hyvästelemässä isä arkkuunlaiton yhteydessä ennen tuhkausta. Tuhkat sitten ripoteltiin muistotilaisuuden päätteeksi mereen.
Meistä siinä ei ollut mitään sopimatonta. Jos joku on toista mieltä, ei juuri kiinnosta, pakko ei kenenkään ollut osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan vainajasta. Oliko ravintola hänelle tärkeä?
Seurakuntasalissako ei saa pitää, jos seurakuntasali ei ollut vainajalle tärkeä?
Miksi varata iso seurakuntasali, jos saattajia vain muutama ihminen?
Ja sinne seurakantasaliinhan pitäisi viedä omat ruuat ja kahvit mukana, ei kai sitä nyt muutamalle saattajalle mitään pitopalveluja tilata.
Vanhoilla sukulaisilla on vain vähän saattajia, yleenäs 2-6 ihmistä. Ei heille mitään hautajaispitoja järjestetä.
Vain ne kaikkein läheisimmät käyvät siunaustilaisuudessa, ja viettävät pienen muistohetken yhdessä.
Tässä oli vain kyse siitä, että muistotilaisuus pitäisi kommentoijan mielestä pitää paikassa, joka olisi hänelle tärkeä ja josta olisi jotain muistoja. Ei väkimäärästä ollut mitään puhetta. Seurakunnassakin on kyllä tiloja pienemmillekin porukoille.
Vähän vanha ketju, mutta nostan. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että muistotilaisuuden korvaaminen ravintolalounaalla tuntuu hieman kummalliselta. Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia aiheesta.
Mieheni, joka ei toivottavasti kuole vielä vuosikymmeniin, oma toive on, että siunaustilaisuudessa ei ole kukkia, ei lauleta virsiä, eikä pukeuduta mustiin pukuihin, eikä myöskään muistotilaisuutta pidetä. Keskustelkaa ihmiset etukäteen itse kunkin toiveista etukäteen, sitten se on myöhäistä, kun makaa jo kuolleena arkussa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni, joka ei toivottavasti kuole vielä vuosikymmeniin, oma toive on, että siunaustilaisuudessa ei ole kukkia, ei lauleta virsiä, eikä pukeuduta mustiin pukuihin, eikä myöskään muistotilaisuutta pidetä. Keskustelkaa ihmiset etukäteen itse kunkin toiveista etukäteen, sitten se on myöhäistä, kun makaa jo kuolleena arkussa.
Entä jos sukulaiset silti järjestävät täysin erilaisen muistotilaisuuden kuin mitä vainaja olisi halunnut? Tiedän tapauksen, jossa jälkikasvu ei välitä perinteistä lainkaan. Vanhempansa taas olivat täysin perinteisiä. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun vanhempien toiveet eivät täyty.
Vierailija kirjoitti:
Vähän vanha ketju, mutta nostan. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että muistotilaisuuden korvaaminen ravintolalounaalla tuntuu hieman kummalliselta. Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia aiheesta.
Ap tässä, itse avaamani ketju pisti silmääni. Kyseessä oli ruokaravintola, jossa ei musiikki soinut. Meillä oli hyvä muistotilaisuus. Mukanani oli vanhoja albumeita ja katselimme niistä kuvia ja muistelimme. Söimme ja joimme kahvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vanha ketju, mutta nostan. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että muistotilaisuuden korvaaminen ravintolalounaalla tuntuu hieman kummalliselta. Kuulisin mielelläni lisää kokemuksia aiheesta.
Ap tässä, itse avaamani ketju pisti silmääni. Kyseessä oli ruokaravintola, jossa ei musiikki soinut. Meillä oli hyvä muistotilaisuus. Mukanani oli vanhoja albumeita ja katselimme niistä kuvia ja muistelimme. Söimme ja joimme kahvit.
Tuollainen kuulostaa hyvältä!
Isäni muistotilaisuus pidettiin ravintolassa. Vieraita oli noin 50. Yksityistilaisuus kesti klo 19 asti, jolloin ravintola avattiin muille asiakkaille, koska tilaisuutemme oli päättynyt. Meistä lähiomaisista tämä oli hyvä ratkaisu: miellyttävämpi ympäristö kuin joku kolho ja kaikuva seurakuntasali, ravintolassa oli hyvä ruoka ja viini, miellyttävä ja lämminhenkinen tilaisuus, kiittelivät vieraatkin.
Meidän suvun hautajaiset - ja häät - pidetään Jehovan todistajien valtakunnansalissa.
Miksi ei ravintolan kabinetti käy? Ravintola kyllä laittaa muistopöydän sinne ja meidän suvussa ainakin pidetty ruokahautajaiset aina .
Kysyimme ravintolasta, siellä tila olisi ollut maksuton liinoineen, kukat ois pitänyt itse tuoda mutta siihen sisältyvät ruokavaihtoehdot olivat hintavia.
Otimme seurakuntasalin ja pitopalvelun. Seurakunta veloitti tilasta 150 euroa.
"Vainajalle tuttu tila"? Tuota ihmettelen. Omaisethan sinne kokoontuu mistä järkevin tila löytyy.
Joku 3-10 henkeä ravintolalounas hyvä ja kyllä sinne pappikin tulee. Kotonakin tietysti voi olla pieni tilaisuus, veljeni omaiset teki niin. Meitä kymmenkunta lähiomaista.
Karuin muistotilaisuus oli naispuolisen tuttavan. Aakkosilla alkavaan baariin kahville.
Eieieiei....
Tiedän, että minun jälkeeni lähimmäiseni kokoontuvat hyvään ravintolaan joko rauhalliseen sivummalla olevaan pöytään tai kabinettiin ja syövät hyvän kolmen ruokalajin juomineen.
Voivat siinä muistella, että tällaisesta hyvästä ruuasta se vainajakin nautti. Juopotteluun ei seurue kuitenkaan sorru.
Kuolinpesän varoista eli minun rahoistani tämän muistotilaisuuden heille mielelläni tatjoan.
Missä kohtaa aloitusviestissä puhuttiin 10 vuotta hoitokodissa asuneesta vanhuksesta?