Häät puolen vuoden päästä ja ero mielessä

Peru häät. Nimimerkillä samat fiilikset, en uskaltanut perua ja ero vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:20"]

Jos suurin ongelma on oma paha olosi, ehdotan keskusteluterapiaa. Saisit ulkouolisen avulla selvittää mikä kivi on kengässä ja mitä oikeasti elämältä haluat. Avioliitto on iso elämänmuutos ( ainakn henkisellä tasolla) ja ne aiheuttaa miettimistä. Onko kyseessä kuitenkin se, että haluat olla (myös) sinkku/ vapaa? Tekee yleensä aika kipeää havaita että kaikkea ei voi saada, lähes aina jotain unelmista jää saavuttamatta. Ja kyse ei välttämättä riipu siitä miehestä, vaan sinusta itsestäsi ja omista ajatuksistasi.

[/quote]

Totta on, että haaveilen tällä hetkellä myös siitä sinkkuelämästä. Niin olen kuitenkin tehnyt aina silloin, kun meillä on ollut vaikeita kausia. Silloin, kun on mennyt hyvin, en ole haikaillut sinkkuelämän perään.

Tuntuu, että minulla on tällä hetkellä itselläni kriisi monen muunkin asian suhteen. Haluanko lapsia? Haluanko opiskella vielä? Riitänkö mieheni silmissä tämän näköisenä ja tällä koulutustasolla? Itsetuntoni tuntui riekaloituvan sairausloman aikana ja siitä tämä tuntui lähtevän...

-Ap

Vielä neuvoja?

-Ap

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:50"]

Riippuu varmaan siitä, minkä tyyppiset asiat teillä aiheuttavat ristiriitoja. Koeta miettiä, ovatko sinua ärsyttävät asiat pysyviä, esimerkiksi kumppanin luonteeseen kuuluvia vai ovatko enemmän sellaisia, joihin voi saada muutosta aikaan. Jos näkisit, että mies vaan on tietynlainen (mustasukkainen, laiska, sisäänpäinkääntynyt, ilkeä tms) niin näihin tuskin pystyy saamaan muutosta. Mieti, haluatko todella elää sellaisen ihmisen kanssa lopun elämääsi. Jos taas on kyse enemmänkin elämäntilanteesta tai toimintatavoista, esim. kotityöt, raha, yhdessä vietetty aika, stressaava työ, vastoinkäymiset ym... Mieti, miten voisitte yhdessä tehdä asioista parempia tai sopia yhteiset pelisäännöt.

[/quote]

Ei ole kyse mistään miehen luonteenpiirteistä. Mies on luonteeltaan lähes täydellinen ja rakastan ja arvostan häntä paljon, nyt kun mietin asiaa...

Meillä vaan tulee tällä hetkellä riitoja mitä pienimmistäkin asioista, en muista, milloin olen viimeksi sanonut miehelleni rakastavani häntä tarkoittaen sitä todella, eikä vain tavan vuoksi, en muista, milloin meillä oli viimeksi semmoinen hyvä, yhteenkuuluvuuden tunne. Nyt vaan tiuskitaan toisillemme. Tämä kaikki alkoi ehkä noin kuukausi sitten, kun muutaman viikon sairaslomalle työtapaturman vuoksi. Tuntuu, että olen itse tällä hetkellä jotenkin masentunut, kun ei ole päässyt käymään töissä, toteuttamaan itseään ja tuntemaan itseään tärkeäksi. Sairasloman ajan jouduin suurimmaksi osaksi lepäilemään sängyssä ja olemaan miehen passattavana. Välillä, kun olemme pystyneet keskustelemaan, olen nämä ajatukset hänelle kertonutkin, mutta kun niitä hetkiä on tällä hetkellä niin vähän, kun pystytään keskustelemaan riitelemättä... =(

-Ap
[/quote]

Eli onko sulla itselläsi paha olla tällä hetkellä ja siirrät ärsytyksen itsesi sijasta mieheen/suhteeseenne?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:57"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 20:50"] Riippuu varmaan siitä, minkä tyyppiset asiat teillä aiheuttavat ristiriitoja. Koeta miettiä, ovatko sinua ärsyttävät asiat pysyviä, esimerkiksi kumppanin luonteeseen kuuluvia vai ovatko enemmän sellaisia, joihin voi saada muutosta aikaan. Jos näkisit, että mies vaan on tietynlainen (mustasukkainen, laiska, sisäänpäinkääntynyt, ilkeä tms) niin näihin tuskin pystyy saamaan muutosta. Mieti, haluatko todella elää sellaisen ihmisen kanssa lopun elämääsi. Jos taas on kyse enemmänkin elämäntilanteesta tai toimintatavoista, esim. kotityöt, raha, yhdessä vietetty aika, stressaava työ, vastoinkäymiset ym... Mieti, miten voisitte yhdessä tehdä asioista parempia tai sopia yhteiset pelisäännöt. [/quote]   Ei ole kyse mistään miehen luonteenpiirteistä. Mies on luonteeltaan lähes täydellinen ja rakastan ja arvostan häntä paljon, nyt kun mietin asiaa...   Meillä vaan tulee tällä hetkellä riitoja mitä pienimmistäkin asioista, en muista, milloin olen viimeksi sanonut miehelleni rakastavani häntä tarkoittaen sitä todella, eikä vain tavan vuoksi, en muista, milloin meillä oli viimeksi semmoinen hyvä, yhteenkuuluvuuden tunne. Nyt vaan tiuskitaan toisillemme. Tämä kaikki alkoi ehkä noin kuukausi sitten, kun muutaman viikon sairaslomalle työtapaturman vuoksi. Tuntuu, että olen itse tällä hetkellä jotenkin masentunut, kun ei ole päässyt käymään töissä, toteuttamaan itseään ja tuntemaan itseään tärkeäksi. Sairasloman ajan jouduin suurimmaksi osaksi lepäilemään sängyssä ja olemaan miehen passattavana. Välillä, kun olemme pystyneet keskustelemaan, olen nämä ajatukset hänelle kertonutkin, mutta kun niitä hetkiä on tällä hetkellä niin vähän, kun pystytään keskustelemaan riitelemättä... =(   -Ap [/quote] Eli onko sulla itselläsi paha olla tällä hetkellä ja siirrät ärsytyksen itsesi sijasta mieheen/suhteeseenne?

[/quote]

No niinhän se taitaa olla. Mikä avuksi? Onko jotain konkreettista, millä tämän riitelykierteen voisi katkaista ja parantaa omaa oloa ja sitä kautta parisuhdetta? =(

-Ap

Up

Up

Vaikea paikka. Olennaistahan on toki, että onko huono olo itsestänvai suhteesta johtuvaa. Itse opin terapiassa, ettei minua kukaan toinen ihminen korjaa. Eli ei tule sellaista miestä vastaan, jonka kanssa kaikki olisi täydellistä ja minä olisin ok itseni kanssa. Suosittelen juttelemaan ulkopuoliselle. Oman aviomiehen kanssa käytiin läpi se vaihe, että melkein erottiin ( tämä noin 1,5 v. Ennen naimisiinmenoa). Mutta emme sitten kuitenkaan halunneet erota. Eli piti sekin keskustelu käydä. 

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 23:03"]

Vaikea paikka. Olennaistahan on toki, että onko huono olo itsestänvai suhteesta johtuvaa. Itse opin terapiassa, ettei minua kukaan toinen ihminen korjaa. Eli ei tule sellaista miestä vastaan, jonka kanssa kaikki olisi täydellistä ja minä olisin ok itseni kanssa. Suosittelen juttelemaan ulkopuoliselle. Oman aviomiehen kanssa käytiin läpi se vaihe, että melkein erottiin ( tämä noin 1,5 v. Ennen naimisiinmenoa). Mutta emme sitten kuitenkaan halunneet erota. Eli piti sekin keskustelu käydä. 

[/quote]

Viimeistään tämän itse aloittamani keskustelun johdosta ymmärrän nyt sen, ettei meillä miehen kanssa ole muita ongelmia kuin minun oma huono olo itsestäni. Kaipaisin siis konkreettisia neuvoja, kuinka nousta tästä ojasta, parantaa omaa itsetuntoa, oloa, kyetä tuntea itsensä taas itsenäiseksi, pärjääväksi ihmiseksi ja sitä kautta saada parisuhde taas toimimaan.

-Ap

Tämä ei ole mikään pikaratkaisu, mutta terapia. Omalla kohdalla se oli parhaimpia päätöksiä ikinä. Kävin itse pari vuotta ja se avasi niin monta asiaa. Voimia sinulle, ymmärrän mitä käyt läpi. Asiat voivat silti kohentua. T. 29

Väkivaltaisuus, aiheeton mustasukkaisuus tai yletön itsekkyys, näitä jos on, niin kantsii miettiä kahdesti, sitooko itsensä. Ellei ole, ja jos on onnellisia jaksojakin, niin sitähän se loppuelämäkin on: yhdessä elämisen opettelua, tasapainoilua, oppimista, toisen huomioimista, itsensä ja toisen tuntemisessa kehittymistä, ... Eli mielenkiintoinen seikkailu yhdessä! Ei muuta kuin eteenpäin vaan! Voin näin 40 vuoden yhteiselon jälkeen sanoa, että luja päätös sitoutua puolin ja toisin, päätös pysyä päätöksessä, vaikka vähän myrskyää välillä, ja päätös toimia puolison hyväksi, näistä voi alkaa! Haaveet sinkkuelämästä eivät tarkoita, että olisit sinkkuna yhtään onnellisempi, NYT vaan saattaa hetkellisesti tuntua siltä, mutta entä viikkojen päästä, kaipaisitko takaisin? Parisuhteisiin tulee erimielisyyksiä, riitoja ym ongelmia, mutta NE OVAT VAIN HAASTEITA JA RATKAISEMISTA VARTEN! Ratkaiskaa yhteiseksi hyväksi, ei omaksi.