Miksiköhän niin monessa YH-perheessä
- on työssäkäynnistä ja useammasta kuin yhdestä lapsesta huolimatta lähes aina siistiä, ja vaikkapa kahvin kanssa saa muutakin oman ylähuulensa
- lapset tottelevat vanhempaansa, vanhemman ja lapsen välillä on hieno yhteys ja kunnioitus
- lapset ovat terveesti itsenäisiä ja omaavat yhtälailla tervettä maalaisjärkeä toisten huomioonottamisessa ja yleensäkin melkein kaikessa
*ihmettelee, ihan tosissaan*
Kommentit (17)
Vierailija:
- on työssäkäynnistä ja useammasta kuin yhdestä lapsesta huolimatta lähes aina siistiä, ja vaikkapa kahvin kanssa saa muutakin oman ylähuulensa
- lapset tottelevat vanhempaansa, vanhemman ja lapsen välillä on hieno yhteys ja kunnioitus
- lapset ovat terveesti itsenäisiä ja omaavat yhtälailla tervettä maalaisjärkeä toisten huomioonottamisessa ja yleensäkin melkein kaikessa*ihmettelee, ihan tosissaan*
-siistiä, meilläkö??!! aika harvoin!! :) lähes aina kahvin kanssa saa muutakin kuin ylähuulen, mutta sen en koe olevan yhteydessä yksinuoltajuuteeni
-lapset tottelee..?? voi, se olisi ihanaa! no joo, kaksi uhmaikäistä, että liene ihan normaalia, ettei aina mun sanomiset mene perille. ihan keskiverto tottelevaisia mun mielestä.
-no itsenäisyyttä heidän on ollut pakko oppia. se jää nähtäväksi onko se tervettä sellaista. toivon todella! toisten huomioon-ottaminen on tärkeää ja sitä olen opettanut lapsilleni, mutta olisin tehnyt niin isänkin ollessa elämässä.
näin siis meillä. :)
Olen itse ollut yh useamman vuoden ja nyt kyllä parisuhteessa, mutta ehdin oikeasti aiemmin keskittyä paljon enemmän lapsiin kun ei ollut miestä.
Toisaalat ei ehkä ole oikein, että keksittää aikansa niin paljon lapsiin..nää on monipiippusia juttuja..
Uskallan rakastaa. :) Olen kieltämättä paljon itsenäisempi kuin useimmat tuntemani naiset, mutten tiedä voiko sitä yhdistää äitini yksinhuoltajuuteen.
En silti väitä että mikään muu muoto olisi jotenkin huonompi, minusta vaan oikea perhe on juuri tuollainen. Ikävää jos otat sen negatiivisesti.
On se kiva kun on kulissit kunnossa?
Vierailija:
En silti väitä että mikään muu muoto olisi jotenkin huonompi, minusta vaan oikea perhe on juuri tuollainen. Ikävää jos otat sen negatiivisesti.
enemmän aikaa keskittyä lapsiin...tosin ei se kyllä kaikilla näin mene. ja itse en ole tuollaista ap:n tekemää päätelmää havainnut, musta niin yh-perheissä kun kahden vanhmman perheissäkin löytyy kaikenlaista porukkaa... itse olen kahden lapsen yh ja noi kyllä sopii suht hyvin meijän perheeseen...
on sanonut, että mun muksuni tykkäävät musta ja viihtyvät hyvin kotona, koska meillä ei ole aikuisten välisiä skismoja, ei ole ikinä negatiivinen ilmapiiri jne. vaan lapset kokevat kodin rauhalliseksi paikaksi, jossa ovat tasa-arvoisia asukkaita, eivätkä jotakin aikuisten välisten asioiden sivustaseuraajia, altavastaajia. Lapseni kuulemma arvostavat minua ja meillä on mukava ilmapiiri, nimenomaan siksi koska miestä ei ole paikalla viemässä huomiota ja mahdollisesti riitelemässä tms. Ja olen siis yh;).
Itse olen huomannut itseni ikäisissä miehissä, että monet yh:n kasvattamat arvostavat naisia ja äitejä ihan eri tavalla kuin ne, joilla oli tilaisuus ihailla sohvalla makaavaa ja liikaa töissä viihtyvää isää.
Sen naisen kanssa on opittu keskustelemaan ja ottamaan hänet huomioon, toisin kuin isien pojat.
on aikuinen, joka rakastaa.
Olkoon sitte pelkkä äiti, pelkkä isä, isä sekä äiti taikka jopa hirjimmissa visioissa kaksi äitiä tai kaksi isää ;D
ja etenkin, jos se kohdistuu kodin ulkopuolelle. Ja jos ero tulee, ei auta itkeä enää siinä vaiheessa, että miksi edes mentiin yhteen. Kun ei lapsia saa tekemättömäksi, elämä jatkuu ja vastoinkäymisten kanssa pystyy tulemaan toimeen.
jos perheessä kunnollinen isä ja äiti(jotka rakastavat toisiaan)on se " parempi" kuin yh-äidin tai isän perhe. Toki yh-perhe on aina " parempi" kuin perhe, missä isä ja äiti riitelee koko ajan tai on ongelmia.
ja arkeen saisi tukea. Harmi vain, ettei ideaali on harvoin todellisuus.
Tokihan. Aivan varmasti jokanen (ainakin melkein?) meistä toivoisi, että voisi olla se ydinperhe, jossa vanhemmat rakastaa toisiaan ja kaikki on ihanaa ja mahtavaa.
Sääli, ettei näin aina ole. Ja kun ei ole, niin ei auta itkeä, vaan koittaa tehdä arjesta ja elämästä mahdollisimman mukana, vaikka sitten tälleen vähän " vaillinaisena" yh-perheenäkin... :)
16
Suurin osa mieheni tutuista on eronneita, noin 28-40-vuotiaita pienten lasten isiä. Mun naisystävistä taas suurin osa ei ole mennyt naimisiin.
joukosta kukaan. Mutta onhan avioero nykyisin yleinen, melkein puolet päättyy eroon.
ihmissuhteissa, ei puhu tunteista, ei tunnista omia tunteitaan. Halveksii automaattisesti miehiä, harrastaa lähinnä tunnekylmiä, mahdollisimman etäisiä " fuckbuddy" -suhteita. Inhoaa kaikkea " romantiikkaa ja läheisyyttä" .
Siis mulla on useampi näitä täysyhärin kasvattamia tyttökavereita ja jokaisella vähän samaa vaivaa.
Joskin kaikki ovat kyllä todella älykkäitä, tarkkoja, itsenäisiä ja hyvin kouluttautuneita, pärjääviä naisia. Mutta ei MITÄÄN kosketusta omiin tunteisiin, mikä on jopa siis ihan kaverisuhteessa äärimmäisyyteen vietynä rasittavaa.
Jos toisen näkemys vielä 30-vuotiaana parisuhteesta on tasoa " yöks jos sen exä käytti 80-luvun donitsia niin varmaan en anna pildeä" , niin yritä nyt siinä sitten keskustella...
P.S. Itsekin yh ja siksipä miettinyt asiaa. Että miten voisin välittää kuitenkin sellaisen kuvan, että ihmissuhdekin voi olla kiva ja mukava, eikä läheisyydessä ole mitään vastenmielistä - vaikka äiti onkin ns itsellinen nainen.