Lapseton nainen ja mies jolla lapsia
Kokemuksia? Menin ja ihastuin mieheen jolla kaksi alle kouluikäistä lasta. Ajattelin aina etten ota miestä jolla on lapsia, mutta nyt tuntuu hankalalta perääntyä kun vaikuttaa muuten niin hyvältä tapaukselta. Mulla ei ole lapsia, mutta olen tehnyt selväksi ehdottomasti haluavani omia ja mies on tästä samaa mieltä. Epäilyttää tosi paljon tällainen kuvio, mutta niin harvoin tulee vastaan ihmistä jonka kanssa kolahtaa, että harmittaisi noin vaan lasten takia lopettaa tämä.
Kommentit (89)
Oletko ap valmis siihen, että sinulle ainutkertainen tilanne, eli vanhemmaksi tulo, on miehellesi jo tuttua huttua? Oletko valmis siihen, että sinä et tee häntä isäksi? Oletko valmis siihen, että hän ei voi suoda kaikkea huomiotaan ja rahaansa sinun lapsellesi, vaan lapsesi on yksi kolmesta? Perheellisen miehen kanssa suhteeseen ryhtyvällä pitää olla keskivertoa parempi itsetunto, sillä miehen edellisestä elämästä on läsnä konkreettiset muistutukset koko ajan.
Jotenkin hassua kun tästä tehdään näin iso numero, uusperheet on koko ajan enemmän yleistymään päin ja ydinperheet harvinaistuvat. Ymmärrän siis kyllä miksi näitä asioita mietitään ja hyvähän se on kun miettiikin etukäteen!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua kun tästä tehdään näin iso numero, uusperheet on koko ajan enemmän yleistymään päin ja ydinperheet harvinaistuvat. Ymmärrän siis kyllä miksi näitä asioita mietitään ja hyvähän se on kun miettiikin etukäteen!
No todellakin pitää miettiä etukäteen. Uusperheitä ei olisi niin paljon, jos ihmiset miettisi erojen seurauksia.
Mielestäni tässä kaikkein olennaisinta on se, miksi mies ja hänen vaimonsa erosivat. Eikö mies osallistunut tarpeeksi perhe-elämään, lastenhoitoon ? Vai onko miehellä elämänhallinnan puutetta, esim. talousasiaat rempallaan ? Luonteessa jotain epäilyttävää ? Mielenterveysongelmia ? Entäs alkoholinkäyttö ? Lasten kanssa arki tulisi teillä uusperheenä olemaan kiireistä mutta varmasti lapset sinuun pian kiintyisivät.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap valmis siihen, että sinulle ainutkertainen tilanne, eli vanhemmaksi tulo, on miehellesi jo tuttua huttua? Oletko valmis siihen, että sinä et tee häntä isäksi? Oletko valmis siihen, että hän ei voi suoda kaikkea huomiotaan ja rahaansa sinun lapsellesi, vaan lapsesi on yksi kolmesta? Perheellisen miehen kanssa suhteeseen ryhtyvällä pitää olla keskivertoa parempi itsetunto, sillä miehen edellisestä elämästä on läsnä konkreettiset muistutukset koko ajan.
Nämä on juuri niitä asioita joita olen miettinyt ja kyllä kaikki tämä mietityttää paljon. Toisaalta olen itse kasvanut uusperheessä ja on erittäin hyvä, se myös osaltaan vaikuttaa lieventävästi. Mutta totta on, että surettaa ajatus siitä etten saa kokea lapsen syntymää ensikertalaisena yhdessä miehen kanssa ja se tuntuu aika pahalta. Mutta toisaalta olen sellainen ihminen, että ihastun tai kiinnostun miehistä äärimmäisen harvoin. Yksikään lapseton mies ei ole tuntunut yhtään kolahtavan pitkään aikaan ja hyvin paljon on myös lapsettomissa tullut vastaan niitä etteivät halua edes vakiintua nyt tai ainakaan pitkiin aikoihin. Minä taas haen nimenomaan nyt miestä jonka kanssa rakentaa perhe-elämää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin hassua kun tästä tehdään näin iso numero, uusperheet on koko ajan enemmän yleistymään päin ja ydinperheet harvinaistuvat. Ymmärrän siis kyllä miksi näitä asioita mietitään ja hyvähän se on kun miettiikin etukäteen!
No todellakin pitää miettiä etukäteen. Uusperheitä ei olisi niin paljon, jos ihmiset miettisi erojen seurauksia.
Ihmiset joka tapauksessa eroavat paljon, eivätkä osaa ajatella etukäteen, mitä tulevat tekemään kymmenen vuoden aikana liitossaan väärin, niin että ero tulee eteen. Siinä vaiheessa on yleensä enää myöhäistä tehdä mitään, eikä edes etukäteen olisi osannut asioita nähdä toisin. Jotkut osaavat, mutta todella moni ei.
Eli uusperhekuviot on monella edessä tavalla tai toisella. Vaikeaa sen sopivan kumppanin löytäminen usein on, eikä yleensä kannata odottaa, että kaikki tulisi olemaan täydellistä jonkun kanssa. Täydellisiä ihmisiä tai suhteita ei ole olemassa.
Aviomiehellä kolme lasta entisen puolisonsa kanssa, minulla ei omia lapsia ole. Lapset viettävät noin puolet ajastaan isänsä ja minun luona. Mielestäni meillä menee aika hyvin. Tykkään miehen lapsista, enkä usko heidän ainakaan inhoavan minua. Miehen entinen puolisokin on ihan fiksu ja mukava nainen. Että ei nämä uusperhekuviot aina pelkkää piinaa ole.
Just toi draama mitä joku mainitsi mikä tulee eksän ja lasten mukana. Ei enää kiitos haluan mielenrauhan :s
Ei kannata tapailla ketään eronnutta jolla alle 16 v lapsia.
Just että se tapailemasi nainen/mies on sidottu lasten alle 16 v aikatauluihin. Eksänkin on helppo kiristää kaikin tavoin myös kun lapset on pieniä. Ne ei välitä lapsistaan silloin jos ovat vihaisia exälleen. Pelaa lapsilla.
Lapselliset eronneet on rasite kun puhutaan treffailusta, tapailusta, seurustelusta, matkustushaaveista
Eihän sitä miestä niin vain "valita". Ei tule joka päivä vastaan miehiä jotka kolahtaa, entäs jos niissä lapsettomissa miehissä on tosi paljon sellaista jotka ei edes halua vakiintua tai eivät muuten vain tunnu oikeilta?