Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Todella vaikea kaamosmasennus
12.12.2014 |
Tai en tiedä mitä tämä on. Tuntuu että joskus marraskuussa elämä lähtee jyrkkään luisuun. Mieliala laskee laskemistaan, töissä en saa mitään aikaiseksi ja teen ihan käsittämättömiä asioita (joita sitten keväällä ihmettelen että kuka nää teki). Masennusta on jonkinlaista ympäri vuoden ja lääkitys. Mutta tää marras-tammikuu, sitä en kestä. Haluaisin vain paeta jonnekin kauas pois. Onko muilla tällaista?
Kommentit (11)
Jos ei ole D vitamiini isoina annoksina käytössä, suosittelen siitä. Varmistaisin myös muut vitamiinit ja kivenaineet kuten b12.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkasvalolamppua voi kokeilla ja todella kuten neuvottiin D- ja B-vitamiinia.
Sama täällä, vuosi vuodelta vaan pahenee. Odotan eläkeikää (vielä n. 17 vuotta :( ) ja sitten olen toivottavasti auringossa tän pimeän ajan .
Ottakaa käyttöön KIRKASVALOLAMPPU. Minulla myös ollut teini-iästä saakka joka jumalan vuosi kaamosmasennus, jota yritetty hoitaa vaikka miten. Laitoin lampun keittiön pöydälle ja lamppu aamulla ensimmäisenä päälle. Meikkaan ja syön lampun ääressä, näin saan puoli tuntia vietettyä lampun edessä. Eikä masennuksesta tietoakaan. Ihan mieletöntä.
Voi kun mää niin tykkään tästä pimeästä.
Oikein suren kun tammikuu alkaa.
Tuntuu siltä että on turvassa näin syksyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilin kirkasvalolamppua, aiheutti ihan järkyttävän päänsäryn.
T. 5, tuo itse ankeus
Tää pimeys ja sade on perseestä! Kun saan lapset maailmalle häivyn talviksi aurinkoon, täällä ihmiset on kaikki vihasen näkösiä näillä keleillä ja syystäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, minulla on. Lasken jo päiviä siihen, kun aurinko alkaa kurkkimaan taas. Tieto siitä, että tämä menee ohi, helpottaa. Viime talvesta ei ole mitään muistikuvia, mutta tänä vuonna ei tämä kaamosmasennus ole niin pahaksi mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä, mikään ei kiinnosta mitään ei jaksa tehdä. Pienetkin asiat esim ruuanlaitto vaatii hirveää ponnistelua. Kaikki tuntuu vastenmieliseltä tuntuu etten pääse koskaan jaloilleni tulevaisuus ahdistaa vaikka oikeasti kaikki asiat ovat hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä. Ahdistun jo syksyllä kun alkaa harmaus, pimeys, koleus, sateet, maahan tippuvat kuolleet lehdet.. Haluaisin vain paeta, lähteä pois. Vihaan yli kaiken märästä asvaltista pimeällä heijastuvia valoja ja "syksyn soundia" ilmassa.
Talvi menee usvassa, en halua liikkua ulkona, ihmisten ilmoilla. Vihaan kylmyyttä ja pimeyttä ja kelmeää päivänvaloa. Huhti-toukokuussa herään eloon, nautin lämmöstä, valosta, luonnon väreistä. Kesä menee nauttien, elokuun lopulla ahdistus alkaa taas.
Miksi helvetissä olen syntynyt Suomeen?