Kun tapasit ”sen oikean”

Se tuntui siltä että tämän henkilön kanssa oli ihan valtavan helppo ja hyvä olla. Ei tarvinnut esittää tai teeskennellä mitään vaan saattoi olla ihan oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui siltä että tämän henkilön kanssa oli ihan valtavan helppo ja hyvä olla. Ei tarvinnut esittää tai teeskennellä mitään vaan saattoi olla ihan oma itsensä.

Lisäksi ensimmäinen kerta sisäkkäin kruunasi lopun.

Se tuntui siltä kuin oltais tunnettu aina. Oli helppo olla ja paljon yhteistä. Ihan erilaista kuin kenenkään aikaisemman kanssa. Tiesin heti, et tämän kanssa perustan perheen ja niin tein.

No ensikatseesta lähtien molemmilla oli se tunne, että wow mikä tyyppi ja molemmat pystyivät aistimaan sen toisistaan. Illan aikana tunne vaan vahvistui ja sovittiin seuraavaksi päiväksi treffit. Tokien treffien jälkeen sovittiin, että seurustellaan ja varmaan alle kuukaudessa sanottiin, että rakastetaan. Nyt ollaan oltu yhdessä kymmenen vuotta ja todella ihanasti kemiat pelaa vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui siltä että tämän henkilön kanssa oli ihan valtavan helppo ja hyvä olla. Ei tarvinnut esittää tai teeskennellä mitään vaan saattoi olla ihan oma itsensä.

Yleensä se on tätä. Skorpionimiehillä poikkeuksena 'sen oikean' kohtaaminen aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Poikkeaa täysin edeltävistä seurustelusuhteista.

https://scorpiomansecrets.com/blog/the-hot-and-cold-scorpio-man/

Mies tuntui heti jo ensitapaamisella tutulta ja turvalliselta. Oli helppo jutella. Lisäksi hänen ominaistuoksunsa oli hyvin houkutteleva.

Lapsuuden ystäviä. Oltiin siis tunnettu aina. Yks kesä vietettiin enemmän aikaa yhdessä ja yks katse, se oli siinä. Siinä oli planeetat oikeassa kohdalla. Aika ja paikka. Me. Ei muita.

Helppo olla, halu pitää toisesta huolta, olla rinnalla ja tehdä asioita yhdessä. Niitä hulluimpiakin ideoita!

Kuten tuolla joku sanoikin, se helppous olla toisen seurassa. Sitä juuri. Ja kyllä, vuosien jälkeen edelleen puoliso saa mahaan perhosia.

Ei tullut tuollaista tunnetta aluksi ollenkaan. Tavattiin työkavereina, eikä kumpikaan tuntenut aluksi mitään sen enempää vetoa. Kumpikaan ei ollut ulkonäkömielessä toisen tyyppiä. Mutta kun avokonttorissa vierekkäin istuttiin, tuli paljon juteltua tietysti.

Minä ihastuin ensin, hänen älykkääseen kuivaan huumorintajuunsa ja tietynlaiseen hillittyyn tyylikkyyteen. Ei tullut kuitenkaan mieleenkään ilmaista ihastustani mitenkään, ei ollut minusta asiallista työpaikalla varsinkin kun hän ei osoittanut mitään merkkejä että olisi molemminpuoleista. Joten itsekseni fantasioin hänestä ja juttelin kaverina kuten ennenkin. Noin vuoden päästä ihastumisestani hän kuitenkin firman juhlissa lähestyi muussa kuin kaverimielessä ja siitä se alkoi. Humalassa petiin ja hän aamulla vähän yllättyi että aha, näin kävi, ja pahoitteli. Kerroin ettei todellakaan tarvi pahoitella, että minun puolesta voisi vaikka uusia. Siitä se sitten lähti, meidän yhdessäolo. Vähitellen yhä enemmän ja enemmän ymmärretty miten onnekkaita me olimme, että kohtasimme toisemme. Eli se rakkaus ja kiintymys on tullut hitaasti. Seksi oli ensi kerrasta taas todella hyvää, mikä edesauttoi varmasti miehen ihastumista.

Tutustuttiin netissä, kaveripohjalta, mutta kumpikin tiesi, että jotain muutakin tässä on.

Ekalla tapaamisella piti hetki tutustua toiseen, mutta samanlainenhan se oli kuin täällä netissäkin. Ensimmäisestä suudelmasta lähtien kaikki on ollut täysin selvää.

No eikö jokaisen kanssa ole hyvä ja helppo olla, tuntuu turvalliselta yms. jos ekoja treffejä pidemmälle jatkuu. Mitä sitä suotta muuten jatkamaan. Mutta tyyppi voi olla hyvin se väärä siltikin.

Juttu luisti, loppua ei tullut, ekalla tapaamisella juteltiin 18 tuntia putkeen. Siitä asti oltu yhdessä. Juttu luistaa ja on hauskaa edelleen joka päivä. Sama huumorintaju ja arvot yhdistää.

20 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

No eikö jokaisen kanssa ole hyvä ja helppo olla, tuntuu turvalliselta yms. jos ekoja treffejä pidemmälle jatkuu. Mitä sitä suotta muuten jatkamaan. Mutta tyyppi voi olla hyvin se väärä siltikin.

Kyllä se väärä tyyppi on aina yllätyksenä tullut, kun olen alkanut vaikean tyypin kanssa suhteeseen jonka kanssa ei oltu yhtään samalla sivulla ja sai pelätä kokoajan.

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui siltä että tämän henkilön kanssa oli ihan valtavan helppo ja hyvä olla. Ei tarvinnut esittää tai teeskennellä mitään vaan saattoi olla ihan oma itsensä.

Entä jos mies paljastuisi persuksi?

Kivoja kommentteja. Yksikään ei liity vain ulkonäköön, mitä taas muissa ketjuissa aina jankataan ihan loputtomiin.

Sen ihmisen seurassahan pitää viihtyä! Ei sitä ihmistä päin koko ajan katso! Automatkalla, sohvalla vierekkäin jne. pitää tulla hyvin juttuun, kyllä se niin vain on. Kun tapasin kumppanini, hän ei ollut ulkoisesti ns . tyyppiäni, mutta kemiat kohtasivat, hän sai minut nauramaan, tuli valtava turvallisuuden tunne, tuttuuden tunne ja meni ns. jalat alta. Tästä on aikaa nyt 23 vuotta ja olen edelleen niin onnellinen hänen kanssaan. Älkää tuijottako ulkonäköön! Se ei kanna pitkälle.

Olemisen helppous oli hyvä merkki. Mulla ei yleensä ole kovin helppoa olla kenenkään kanssa, kun olen sisäänpäinkääntynyt ja epävarma itsestäni. Hänen kanssaan kuitenkin kaikki on mennyt aika helposti.  

Kuin leffassa. Näin sen kymmenien juhlijoiden joukossa huoneen toisella puolella. Tiiättekö, ihan kuin olisi sieltä hehkunut jotain magneettista valoa minua varten. En koskaan mee juttelemaan tuntemattomille mutta nyt oli pakko kävellä huoneen poikki ja raivata tilaa hänen viereensä. Juttu lähti luistamaan saman tien niin kuin olis jo ikuisuus oltu samalla levelillä. Fiilis oli sellanen että vielkin tuntuu sydämessä, vaikka siitä on jo yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tuntui siltä että tämän henkilön kanssa oli ihan valtavan helppo ja hyvä olla. Ei tarvinnut esittää tai teeskennellä mitään vaan saattoi olla ihan oma itsensä.

Entä jos mies paljastuisi persuksi?

Niin iso arvoristiriita ei vaan toimisi.

Sen vaan tietää! 😀 Se ihmeellinen tunne rintäkehällä, se on sellainen lämmin. Ihan kun joku samalla halaa ja silmät ei muuta näe.

Jo pelkkä ääni saa laittamaan silmät kiinni. Yöllä nukutaan kädestä kiinni pitäen, vieläkin 30vuoden jälkeen.

Asiat joita tehtiin ja tehdään, tuntuu kun olisi parasyatävä siinä vierellä, toinen puolikas.

Välillä ei tarvitse sanoja, ollaan vaan ja silti olemme läsnä hymyillen. Oletko sinä löytänyt sellaisen ihmisen joka tuntuu ainutlaatuiselta?

En nyt sanoisi, että nykyinen miesystäväni on se oikea minulle. Se oikea elelee mahdollisesti Olymposvuoristossa. Mutta nykyinen pitkäaikainen miesystäväni veti minua heti puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Äly, huumorintaju, ulkonäkö. Ja vähitellen tutustuttua selvisi, että hän on myös todella hyvä ihminen. Ja tärkeää yhteenkuuluvuuden tunteelle oli, että hänkin oli täysillä kiinnostunut minusta. Minulle se tunne ei ole sitä, että olo on kuin oltaisiin tunnettu aina, tai että hänen kanssaan olisi heti ollut jotenkin luontevan helppoa. Olin aika hermona aina kun nähtiin ja epävarma, onko hän oikeasti kiinnostunut minusta. Häntä voin katsoa ylöspäin ja heikoimmillaankin samalle tasolle.

Oikeastaan tapasin netissä mutta tuntui heti siltä että oli helppo keskustella ja odotin innolla seuraavaa keskustelu tuokiotamme.