Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu, että murskaudun paineiden alle. Kohtalotovereita?
13.10.2021 |
Varsinkin työelämän paineet tuntuvat musertavilta, mutta liian usein myös yksityiselämässä on tällaisia fiiliksiä. On sellainen tunne, että mikään, mitä teen, ei riitä kenellekään.
Olen vähitellen karsinut myrkyllisiä ihmisiä pois tuttavapiiristäni. Se on auttanut jonkin verran, mutta ei ole kuitenkaan poistanut tätä uuvuttavaa tunnetta kokonaan. Entä jos omat vanhemmat ovat vaativia ja negatiivisia energiasyöppöjä, pitääkö heidät karsia pois omasta elämästä?
Haluaisin kuulla muiden fiiliksiä, enkä vatvoa omaa elämääni tämän enempää. Avautukaa oikein kunnolla, jos siltä tuntuu. Vertaistuki auttaa jostain syystä todella paljon.
Tuntuuko sinusta samalta? Mitkä kaikki asiat sinulla saa aikaan näitä fiiliksiä? Mitä teet, jotta olosi helpottuisi?
Kommentit (3)
Ymmärrän fiiliksesi. Tärkeintä on nyt ja aina, että a) opit tunnistamaan omat rajasi ja voimavarasi ja b) että pidät niistä kiinni ja toimit niiden pohjalta.
Elämässä tulee kaikenlaisia vaiheita, joskus on enemmän paukkuja esim. työelämään kuin toisinaan. Älä kuitenkaan anna ainakaan kenenkään muun (edes vanhempiesi) määritellä niitä itsesi puolesta. Jos he ovat rajojasi rikkovia ja vievät sinulta voimat vaatimuksillaan, ota asia heidän kanssaan puheeksi. Fiksut vanhemmat ymmärtävät ja muuttavat tapojaan. Jos eivät, ota etäisyyttä heihin.
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ylläpitää läheisiä välejä tai välejä ollenkaan sellaisiin ihmisiin jotka syövät kaiken ilon ja puhdin, ja joiden seurassa tunnet olosi riittämättömäksi. Se oikeasti syö ihmistä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä, AP. Lähden töihin 7:15, palaan kotiin 17:00. Sitten ruuanlaittoa ja kevyt lenkki, jonka jälkeen kello on noin 19:00. Olen niin sumussa ja aivot ui puurossa, etten jaksa tuon jälkeen muuta kuin tuijottaa kattoa tai ehkä selata puhelinta, vauvapalstaa tai jotain frissarimokia. En vastaa soittoihin tai tekstareihin, en vain jaksa. Kerran viikossa on pakko siivota, ja suihkussa on pakko käydä päivittäin joten nuo on mahdutettava iltoihin. Sammun siinä n. 22:00 aikoihin.. Lauantait menevät viikosta toipumiseen (unta, unta, lisää unta, viikon tapahtumien vatvomista, jotain sarjaa tai äänikirjaa..) ja sunnuntainakin haluaisin vain olla rauhassa, en jaksaisi perhettä tai ystäviä. Sunnuntaisin saatan olla niinkin virkeä että menen kirppikselle tai neulon vaikka. Keksin tekosyitä vältelläkseni muita. En tajua miten ihmiset jaksavat lapsiaan, tai miten heillä voi olla harrastuksia. Olen niin uupunut ihan perustyöni ilmapiiriin ja toksisuuteen. Miten kukaan jaksaa mitään, henkisesti tai muuten?
Lääkärissä käyty, kaikki arvot yms. ok. Kehotettiin syömään terveellisemmin ja harrastamaan enemmän liikuntaa. Jaa-a.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä oli samanlaisia tunteita. Pääsin niistä kun ymmärsin, etteivät muut ole sen etevämpiä kuin minäkään. Töissä teen mitä tarvitaan, en yhtään enempää. Ja se riittää oikein hyvin! Saan myös enemmän tehdyksi kun aikaa ja energiaa ei mene sen murehtimiseen, olenko nyt tarpeeksi hyvä ja ahkera. Nimenomaan tuo oman elämän vatvominen kannattaa jättää, se aiheuttaa vain turhaa kuormitusta. Tee älä mieti!