Sinä joka juot alkoholia "nollataksesi", mitä nollaat?
Mistä kaikesta haluat eroon? Meneekö sinulta muisti kännissä lopullisesti niiden nollattujen asioiden osalta vai palautuvatko nollattu asiat taas kännin poistuttua?
Kommentit (27)
Nollaan huonon, epäonnistuneen elämäni. Tai surkean työn. Tai molemmat.
Auttaako? Työahdistukseen ainakin joksikin aikaa. Muuhun ei niinkään.
Nollaan sen ärsytyksen kun on joutunut viikon sietämään työtä ja ihmisiä joista en pidä ja tekemään asioita joita en itse haluaisi tehdä. Humaltuminen on sentään ihan oma päätökseni ja pidän siitä. Töissä käyn vain sen takia että se tuntuu olevan joku ihmisarvon mittari.
Työviikon asiat tekee mieli nollata.
Muija pitää juoda kauniiksi, ennen yhdyntää. Eräänlainen nollaus.
En juo nollatakseni tai unohtaakseni. Jos minulla on selvinpäin ongelma, johon ei tunnu olevan ratkaisua, muutaman lasillisen jälkeen olen varma, että asiat ratkeavat. Ja niin ne aina tavalla tai toisella ratkeavatkin. Joskus jopa hutikassa keksin, että miten. Ajatukset eivät enää samaa kehää.
Juu työviikko ja pari tympeää työkaveria jotka saavat tuntemaan mitättömäksi sillä nenänvartta pitkin tiirailulla. Pelkkää muiden haukkumista ja muuta negailua. Onko ihmekään ettei jaksa? Nyt olen vähän vähentänyt viikonloppujuomista ja huomaan että joutuu ihan kohtaamaan ne ikävät fiilikset joita ei saa pois ilman humalaa.
En tiedä olenko oikeutettu vastaamaan, sillä minä nollaan aka juon humalahakuisesti korkeintaan 3 kertaa vuodessa, tänä vuonna saattaa jäädä yhteen kertaan. Minä pakenen vastuuta ja muiden ihmisten tarpeita. Teen työtä, jossa olen vastuussa muiden ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista ja teen työtäni olosuhteissa, joissa joudun tekemään itse kaikki päätökset miten rajaan loputonta työtäni ja sisään tulvivia asiakkaita. Työpaikkani on siis tällainen matalan kynnyksen paikka. Teen parhaani tietäen jatkuvasti, että se ei riitä. Monelle asiakkaalle olen pitkään aikaan ainoa, joka kohtaa ja kuuntelee. Kysymysten, avun ja tarpeiden määrä on loputon.
Kotona odottavat lapseni, joista toinen on erityislapsi. Kuntoutusta, palaveria, hoitosuunnitelmaa.. Mikä tahansa kuormittuminen aiheuttaa lapsella jumittumisen, milloin jo saavutetut taidot katoavat. En tule elämään yhtään päivää, jolloin olisin pystynyt vastaamaan lapseni jokaiseen tarpeeseen, en vaikka tekisin mitä.
Ja sitten nämä ikääntyvät seniorit. Ollaan yksinäisiä, digi ei onnistu, tule katsomaan mikä tätä laitetta taas riivaa, halutaan että tullaan kylään mutta erityistä lasta ei silti jaksettaisi, nyt on rokotteet hommattu tulkaa käymään koko kahden vuoden edestä, Maire oli taas käyttäytynyt kummasti mitähän se sillä meinaa, tarvitaan kyytiä, pitää uusia reseptiä.
Humalat ovat ainoa hetki elämässäni, jolloin en mieti tätä kaikkea. Mun ainoa loma. Ehkä on hyvä, että omaa aikaa on niin vähän, että ei ole mahdollista nollailla tuon useammin.
Muisti menee, mutta ne nollattavat asiat palaavat taas kännin jälkeen. Tätä on jatkunut jo 20 vuotta.
En ehkä nollaa, mutta pikemminkin tuon väriä tylsään, harmaaseen elämääni. Joskus tuntuu, että vain nousuhumalassa elämä on kivaa. :/
Uppoudun sen verran syvällisesti työhöni, että aivoja on joskus vaikea pysäyttää muuten.
Sen lisäksi pidän alkoholista.
En juo runsaasti mutta esimerkiksi stressaavan työpäivän jälkeen yksi viinilasi jo hävittää ahdistuksen kokokaan. Ei toimi mikään muu, urheilua kokeiltu yms. No yksi viinilask arkisin viikossa on minusta sen hyödyn arvoinen että työstressi katoaa kun sitä tulee
T. Just niissä vaativissa asiantuntijatöissä oleva
En nollaa vaan poistun hetkeksi arjesta ongelmineen. Hyvässä sihneessä epämieluisat ajatukset ei tunge päälimmäiseski ja voi rauhoittua.
Rahaongelmat, miesongelmat, työvitutuksen. Joka sunnuntaina päätän, että ens viikonloppuna en ota mitään mutta jo keskiviikkona tuntuu että olispa viiniä. Tissuttelen perjantai-illan, johan helpottaa
Saan jotenkin rauhoituttua stressistä, jos stressi on tosi kova. Olen muutenkin herkkä ja kun töissä on stressaavaa, asiat vaan kiertävät päässä, olen ahdistunut, en saa nukuttua.
Kännien juominen tulee tuohon väliin ja saan edes pariksi tunniksi etäisyyttä siihen todellisuuteen. En juo välttämättä paljon, 4-7 annosta. Ja sekin on hyvä, kun krapulassa en jaksa oikein mitään, tekee hyvää se lepo.
Nykyajan työelämä <3
Vierailija kirjoitti:
Rahaongelmat, miesongelmat, työvitutuksen. Joka sunnuntaina päätän, että ens viikonloppuna en ota mitään mutta jo keskiviikkona tuntuu että olispa viiniä. Tissuttelen perjantai-illan, johan helpottaa
En minä sillä tavalla nollaa mitään. Joskus vain on kiva olla kunnon hutikassa. Silloin myös ajattelee eri tavalla ja saattaapi keksiä jotain aika nerokastakin. Muutaman ongelman olen elämässäni ratkaissut humalan aikana saamallani ahaa-elämyksellä.
Mitä hittoa se edes tarkoittaa? Ei päätä voi resetoida.
Ihmissuhdeongelmat, rahatilanne ja työväsymys, sekä yksinäisyys, ajaa mut juomaan. Helpottaa hetkeksi, vaikka aina saan morkkiksen, kun ei mulla olisi edes varaa ryypätä.
Nollaan koska elän jotain roolileikkiä omassa elämässäni. En ole oma itseni ja häpeän sitä todellista heikkoa minääni. Häpeän oikeastaan itseäni niin paljon, että voimani ovat rajalliset ja olen lannistunut miltein koko ajan. Joku epämääräinen sisäinen ahdistus ja pelko.
No juuri vedin vapailla kaksi päivää putkeen ja nyt ahdistaa aivan saatanasti enemmän ja pelottaa. Olihan se rentouttavaa ja unohdin häpeän hetkeksi ja sain jotain elinvoimaa ja nautintoa alkoholista mutta taas ahdistaa niin etten tiedä miten päin olisin.