Lue keskustelun säännöt.
Käsi sydämelle: pelkäätkö kuolemaa?
Kommentit (51)
En, vaan oikeastaan odotan sitä. En ole ikinä ymmärtänyt että mitä järkeä koko elämässä on. Raadetaan viikot töissä jotta viikonloppuisin voidaan rentoutua, ja ostetaan palkalla turhaa romua. Ihmissuhteet ovat mitä ovat, välillä on kivaa, mutta useimmiten hankalaa. Sairastutaan johonkin syöpään tms., ja lääketieteen avulla yritetään saada muutama ylimääräinen kuukausi tai vuosi. Sitten kuollaan pois niin kuin jotkut rikkaruohot. En vaan jotenkin näe ihmiselämää mitenkään ihmeellisenä tai arvokkaana. N46.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan odotan sitä. Olen liian pelkuri itsariin, mutta toivottavasti viikatemies korjaa pian.
M44
En kuolemaa, mutta kuolemista kyllä. 60 v.
Oli outo neuvo. Siinä se sydän nyt kädellä sykkii, ainakin hetken, oli hankala avata rintakehä.
En pelkää, sillä universumin mittakaavassa jokainen meistä on täysin yhdentekevä. Kun kuolen, niin muutama perheenjäsen ja ystävä jää kaipaamaan, mutta siinä kohtaa kun heistäkin aika jättää, ei kukaan enää muista että olen edes ollut olemassa. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan, ainoastaan sitä, miten se tapahtuu. Pelkään kovasti esimerkiksi ajatusta lento-onnettomuudesta tai hukkumisesta. Kivointa varmasti olisi kuolla rauhallisesti nukkuessaan.
Kuolema on osa elämää samalla lailla kuin syntymäkin, ja se tapahtuu jokaiselle ennemmin tai myöhemmin aivan täysin riippumatta siitä, haluaako sitä vai ei. Ateistina en näe mitään syytä olettaa, että kuoleman jälkeen tapahtuisi muuta kuin mätänemistä.
Ikää on 30 vuoden edestä.
Uskossa olevani, en pelkää kuolla, tosin itse tapahtuma on varmasti silti jotenkin "järkky" ainakin jos sen tietää olevan oven edessä.
Osa ihmisestä on jokatapuksessa ikuinen, eli emme me "kuole", vaan "heräämme" uudessa elämässä uuteen olomuotoon.
Itse uskon Jeesuksen ottaneen pois kuolemaan liittyvän rangaistuksen. Sovittaneen syntini jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aktiivisesti, mutta en missään nimessä haluaisi kuolla lasten ollessa alaikäisiä. Tai senkään jälkeen :)
Vierailija kirjoitti:
En, vaan oikeastaan odotan sitä. En ole ikinä ymmärtänyt että mitä järkeä koko elämässä on. Raadetaan viikot töissä jotta viikonloppuisin voidaan rentoutua, ja ostetaan palkalla turhaa romua. Ihmissuhteet ovat mitä ovat, välillä on kivaa, mutta useimmiten hankalaa. Sairastutaan johonkin syöpään tms., ja lääketieteen avulla yritetään saada muutama ylimääräinen kuukausi tai vuosi. Sitten kuollaan pois niin kuin jotkut rikkaruohot. En vaan jotenkin näe ihmiselämää mitenkään ihmeellisenä tai arvokkaana. N46.
Tästä syystä olenkin nykyään ehkä hieman itsekäs ja teen asioita jotka tuottavat itselleni mielihyvää, nautintoa ja helpottavat elämää mahdollisimman paljon. Onhan sillä toki kääntöpuolensa, joskus saattaa joku loukkaantua tai odottaa minulta enemmän, mutta olen ajatellut, että kun pidän huolen perheestäni, parista lähimmästä ystävästä ja hoidan välttämättömät velvollisuudet, esim. työt ja laskujen maksut, ja olen asiallinen tuntemattomille, enkä tee kenellekään tarkoituksella pahaa, niin se saa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän pelkään edelleen.
Olen asiaa miettinyt paljon, kun on sydänsairaus ja sydän pysähtynyt 3 kertaa.
N44
En haluaisi elämän loppuvan, haluan elää!! Elämä on hyvää 😊
En pelkää. Olen 50 vuotias, akateeminen ja velaton uranainen. Joutaisi jo pois tästä suorittamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun taas on vaikea käsittää, että kaikki ihmiset ei halua kuolla ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pelkään. En haluaisi kuolla koskaan. Nainen 46v
En pelkää. Ikuista elämää kyllä pelkään ja paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lainkaan. Uskon karmaan ja jälleensyntymään ja uskon myös, että ihminen voi syntyä maapallon ohella muihin ulottuvuuksiin/eri planeetoille. Mielenkiinnolla odotan millaiseen maailmaan synnyn seuraavaksi, ehkäpä synnyn keijukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pelkään. Vaikkakin toisaalta toivon sitä itselleni koko ajan.
toivon myös mutta olen niin pupupöksy etten uskalla tarttua toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän pelkään edelleen.
Olen asiaa miettinyt paljon, kun on sydänsairaus ja sydän pysähtynyt 3 kertaa.
N44
En haluaisi elämän loppuvan, haluan elää!! Elämä on hyvää 😊
sydän pysähtyy vain yhden kerran, lapsellista valehdella tuollaisia.
En pelkää enää, mutta en olisi vielä valmis lähtemään. Kuolema on helpompi hänelle, joka kuolee kuin heille, jotka jäävät jälkeen.
En. Rehellisesti itse kuolemista en yhtään. Nykyään en pelkää edes sitä kipua, mikä edeltää. Se voi hyvinkin olla sietämätöntä ja kestää kauankin, mutta loppuuhan se sitten kuitenkin kuolemaan. Ja jos hyvin käy, niin joku armelias ihminen antaa kipulääkettä tai edes lyö tajuttomaksi.
Olen kuitenkin kevalapsen äiti, jtn häntä ajatellen en voi oikein kuolla, oikeastaan ollenkaan. Mutta olen hänen pärjäämisestään huolissani, olisin kuolemassa tai en. Kun en voi korjata maailmaa ja varsinkaan ihmisiä siinä. Parasta olisi, jos saisi elää juuri sen minuutin kauemmin, että voisi jotenkin olla aina auttamassa. Enemmänkin pelkään sitä, että olisin olemassa, mutta kyvyttömänä auttamaan. Mieluummin olisin kuollut. Se olisi itselle helpompi vaihtoehto, tieto lapseni kärsimisestä olisi paljon pahempaa.
Pelkään todella paljon. Minua ahdistaa ajatus että kuolen ja maailma vain jatkaa radallaan. Kaikki tulevaisuuden keksinnöt jäävät näkemättä, lapsenlapsenlapset näkemättä. Muutaman sukupolven päästä kukaan ei enää muista minua tai nimeäni ja olen vain nimi muistolaatassa hautausmaalla.
Vähän joo. Helpottaa se että minulla ei ole täällä mitään mikä pidättelee, muuta kuin ehkä joku kiva videopelijulkaisu, mutta olen minä jo niitä ihan tarpeeksi pelannut yhdelle ihmiselle. Helpottaa myös kun katsoo vaikkapa luonto- tai tiededokumentteja, tai vaikkapa tuota tulivuorenpurkausta. Se antaa asioille hieman perspektiiviä. Joku päivä me kaikki täältä lähdetään ja tomuahan tässä vaan ollaan. 36V