Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

AAARGH kerroin yliopistosuunnitelmista-äiti väheksyi!

Vierailija
09.12.2014 |

Päälle parikymppinen tyttö olen. En ole lukenut lukiossa vaan amiksessa. Nyt kiinnostaa eräs ala yliopistosta. Kerroin äidilleni puhelimessa suunnitemmistani lukea tämä talvi töiden ohessa ja YRITTÄÄ päästä sisään toukokuun hauissa. Hän vähätteli ja kertoi kuinka vaikea sinne on päästä. (Sanoin että tiedän kyllä itsekin ja siksi aion tosissani lukea) Ei suoranaisesti sanonut että et tule pääsemään, mutta vaikutti kyllä siltä että varmasti uskoo etten pääse. Tuli kauhea kapina näyttää että kyllä minä sinne vielä pääsen! Onko muita joilla vanhemmat yrittäneet "latistaa" opintopäätöksissä tms?

Kommentit (62)

Vierailija
61/62 |
10.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 21:18"]Mihin tiedekuntaan aiot hakea? Ei yliopisto-opiskelu ole oikeasti niin kamalaa, mitä usein annetaan ymmärtää. Töitä se vain vaatii ja ehkä opettelua ensi alkuun jos ei ole aiempaa kokemusta muusta vastaavanlaisesta opiskelusta. Itsekin opiskelen yliopistossa amispohjalta, ja hyvin on mennyt. Tsemppiä pääsykokeisiin!
[/quote]

Logopediasta olisin kiinnostunut.
[/quote]

No eipä sulla kovin vaikea tavoite ole..
[/quote] mikä v..n kommentti taas?

Vierailija
62/62 |
10.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa ap, että sisuunnuit, etkä lannistunut!

Hiukan kumminkin nyt yritän ymmärtää äitiäsi, sinäkin voisit yrittää... Monasti tuollainen pessimismi on halua varjella lasta ikäviltä pettymyksiltä. Oma äitini suhtautui aikoinaan aivan samalla lailla kirjoituksiini (kirjoitin kumminkin kuusi laudaturia) ja yritykseeni päästä lukemaan Tampereelle tiedotusoppia (todella pieni prosenttiosuus pääsi, minä kumminkin heti ekalla yrityksellä). 

Se on ainakin hänen kohdallaan nimenomaan sitä, että hän pelkää olla optimistinen, koska siten "pettyy enemmän, jos ei onnistukaan". Ei hän toki kiellä/kieltänyt yrittämästä, mutta aina tuollainen " sinne on kauhean vaikea päästä, älä sitten pety, jos/kun et onnistukaan."

Välttämättä siis kyse ei ole kateudesta tai häijyydestä, vaan kasvatuksesta ja omalaatuisesta yrityksestä suojella ja suojautua itsekin.

Olen tietoisesti pyrkinyt tuosta itse eroon, koska se on latistavaa ja turhaa energian hukkaamista aina pelätä ja stressta huonointa vaihtoehtoa. Huomaan itse onnistuvani parhaiten, jos lähden yrittämään avoimin mielin, liikoja miettimättä, miten käy. Syteen tai saveen, epäonnistumista odottamalla epäonnistuu herkemmin.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yhdeksän seitsemän