millä saada mies ymmärtämään että olen ihan loppu.

ei ole rahaa palkata. perhetyöntekijä käy kerran tai kaksi viikossa mutta ei auta riittävästi.

Hei Jorma! Nyt om niim, että oon ihan loppu.

Eli kökötät riippana kotona liian tiuhaan suolletun lapsilauman kanssa. Ihan on kuule oma moka.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:14"]

Eli kökötät riippana kotona liian tiuhaan suolletun lapsilauman kanssa. Ihan on kuule oma moka.

[/quote]

2 lasta, 3,5v ja 1v.

ap

Ja silti et jaksa? Ja mies muuttui avuliaasta ja rikkaasta kusipääksi vasta nyt?

Oletteko jutelleet asiasta? Esitätkö reippaampaa ja jaksavampaa kuin olet?

Mistä päin olet? Voisimme kenties autella toisiamme?

Kauheita vastauksia! Ap:llä varmasti oikeasti uupumus :/ noin pienet lapset vaatii vielä tosi paljon.. Entäpä jos haet ap lapsillesi päivähoitopaikan? Ja alat hakemaan töitä. tai katso kansalaisopiston kursseja? Joku harrastus, pois kotoa pari kertaa viikossa muutamaks tunniks.. Miehet ei oikeesti ymmärrä tuota että voi sitä väsyä ja uupua, varsinkin kun kotona hoitaa muksuja päivät pitkät :/

Hei osa vastauksista on ala-arvoisia! Miettikää ihmiset vähän!! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä välitä tuollaisista.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:27"]

Hei osa vastauksista on ala-arvoisia! Miettikää ihmiset vähän!! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Älä välitä tuollaisista.

[/quote]

Jaxuhali<3

Jos on ihan loppu, ei siinä mitkään kurssit auta. Hae sairaslomaa ja palkkaa apua.

Ulkoista lastenhoito päiväkodille ja keksi itsellesi joku kiva harrastus. Mitä miehelle kuuluu. Jaksaako hän elättää perhettä yksin. Sitä, kun on vähän vaikea ulkoistaa...

Mun mies tajusi siinä vaiheessa, kun makasin vaan raatona itkien sängyssä 4 päivää. Silloinkin tosin aluksi se oli vaan vihainen, että miksi en nyt nouse tekemään sitä ja tätä. Lopulta ymmärsi yskän ja osallistui lastenhoitoon vähän aikaa enemmän, kunnes pikkuhiljaa koko väsymys unohtui taas ja nykyään meno on samanlaista kuin lähtöpisteessä.

Jos olet facebookissa, katso jos omalta alueeltasi löytyy se hätäkahvit-ryhmä, sieltä voit pyytää apua tähän hetkeen! Viikonloppuna jätät miehen lasten kanssa ja lähdet lepäämään vaikka ystävän luokse. Ehkä mies ymmärtää millaista se lasten kanssa oleminen oikeasti on ja alkaa ymmärtää ja sinä saat hengähtää.

Tukiverkosto?! Isovanhemmat, sisarukset, ystävät, muu suku.

Miten mies voisi sinua sitten auttaa jaksmaan. Oletko kertonut sen hänelle?! Uupuneelle ei paljon ole apua yhdestä ihmisestä. Saat tukea perhetyöntekijältä, mutta entä onko sinulla keskustelukumppania.

Tiedän ap tunteen! Missä ap asut?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:35"]

Jos olet facebookissa, katso jos omalta alueeltasi löytyy se hätäkahvit-ryhmä, sieltä voit pyytää apua tähän hetkeen! Viikonloppuna jätät miehen lasten kanssa ja lähdet lepäämään vaikka ystävän luokse. Ehkä mies ymmärtää millaista se lasten kanssa oleminen oikeasti on ja alkaa ymmärtää ja sinä saat hengähtää.

[/quote]

Tää on kyllä paska neuvo siinä mielessä, että yleensä nämä miehet on niitä jotka ei vaan osaa. Siis jos jättää lapset miehen kanssa että "kyllä se nyt oppii!" niin siellä kotona lapset on riehuneet ihan miten huvittaa ja mies on nukkunut sohvalla tai pelannut pleikkaria. Sitten onkin helppo sanoa että "miten tässä kotona olossa muka voi uupua?!"... Ja muutenkin hei, yksi iltapäivä yksin lasten kanssa menee vaikka ripulissa päällään seisten, mutta kun sitä jatkuu VUOSIA niin tilanne on vähän eri...

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 14:13"]

Avaa tilannetta vähän enemmän? Millä tavalla olet ihan loppu? Mikä on elämäntilanteesi? Mikä uuvuttaa? On helpompi antaa vinkkejä.

[/quote]

uupumusta ja lievää masennusta, nuoremman lapsen kanssa paljon sairaalassa käyntejä. Ja hän on muutenkin paljon enemmän hoidettava kuin normaalisti tuon ikäinen. Avioliitto resuna kummankin väsymyksen vuoksi. Mies on jatkuvasti kiukkunen ja pahalla päällä.

ap

Täällä samankaltainen tilanne. Johtuu varmaan siitäkin että olen raskaana ja koko ajan vaan nukuttaa ja nukuttaa vaikka nukkuisin kuinka. Tavalliset kotityötkin rasittaa. Pöydät pyyhin tuolin kanssa. Alkaa pyörryttää heti kun seisoskelen tai kävelen. (Matala verenpaine ja Hb.)
Henkisesti rasittaa että koskaan ei saa olla yksin. Koko ajan joku haluaa jotain. Ellei lapset niin sitten mies, tai koira.

Mitäpä minä sairasloma lapulla teen, yhtä lailla minä tämän arjen sitten pyöritän. Mies kyllä jonkun verran osallistuu (saattaa touhuta hetken lasten kanssa jos esim. siivoan) mutta apu tuntuu tällä hetkellä hyvin vähäselle. olen hänelle sanonut, että oon ihan loppu ja haluaisin vaan painaa oven kiinni ja lähteä. Mutta ei hän ymmärrä. on tullut nytkin muutamana iltana minut sohvalta herättämään että mene sänkyyn nukkumaan. (olen nukahtanut sohvalle istualleen) mutta silti ei ymmärrä tai halua nähdä minun väsymystä. Peilistä kun itseä katsoo, kyllä sen näkee jo naamasta.

Sisarukset ja vanhempani asuvat vähän kauempana, anoppi hoitaa isompaa lasta aina kun olen pienemmän kanssa sairaalassa, en kehtaa sitten enään enempää pyytää hoitamaan. Joutuu sen takia jo välillä joustamaan.

Isompi lapsi oli yhdessä vaiheessa päiväkodissa, mutta stressaantu niin valtavasti siitä, että se enemmänkin kuormitti mitä autto meidän perhettä.

Lähtisin töihin heti, mutta kukaan ei ota töihin kun joutuu olla paljon pois pienemmän lapsen sairauden vuoksi. Ei olisi edes pokkaa mennä töihin koska tiedän, että poissaoloja tulisi paljon.