Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin että raskain elämänvaihe on
09.12.2014 |
se kun itsellä on vielä pienet lapset ja samaan aikaan ikääntyvät vanhemmat. Siis kaikkihan ikääntyvät mutta tarkoitan jo vanhoja, sairastavia eläkeläisiä.
Juuri olen selvinnyt vauva-aikojen valvomisista, töissä melkoista turbulenssia ja YT-neuvotteluja toisensa perään. Nyt sitten omat ja miehen vanhemmat huonokuntoisia vakavine sairauksineen. Sydän syrjällään saa pelätä milloin kukakin on sairaalassa, elvytetty, miten toipuu sytostaateista jne.
Huoli on ihan hirveä. Me olemme ainoat lapset ja tukea vanhusten hoitamiseen ei tule muualta. Mietin tässä taloa rakentaessa (sekin nyt) että pitää olla huoneita riittävästi jos joku isovanhemmista pitää ottaa meille asumaan joskus jne.
Pikkulapsiarki nuorten ja terveiden isovanhempien kanssa sujuu jos välit ovat hyvät, mutta tuplahuoli ja tuplahuolehtiminen nuoremmasta ja vanhemmasta sukupolvesta on aika raskasta.
Kommentit (57)
Aika usein ne vanhukset valittavat, ettei kukaan käy. Ehkä jotain dementiaa pukkaa tai päivät tuntuvat pitkiltä. Samaa valitusta tuli omilta isovanhemmiltanikin, kun se 70 pirahti lasiin. Kuitenkin samalla paikkakunnalla asuvat lapset kävivät ihan viikottain, kauempana asuvat lapset kaksi kertaa kuussa ja lastenlapset joitakin kertoja vuodessa. Mikä sitten on tarpeeksi, jotta vanhus ei koe yksinäisyyttä? Ei työelmässä oleva ja perheellinen ihminen voi mitenkään nököttää sen vanhuksen vierellä päivittäin ilman, että se vakavasti uhkaa jo monen muun osa-alueen säilymistä. Ne lapset ja lastenlapset elävät sitä omaakin elämää.
Äitini kertoi, että kerran istuessaan oman äitinsä kanssa juttelemassa, vanhuksen puhelin soi ja siellä joku tuttu kyseli kuulumisia. Vanhus oli sitten todennut, että ei täällä koskaan kukaan käy ja kun äitini oli protestoinut, toteisi sitten vastahakoisesti, että nyt juuri on tytär käymässä mutta käy tosi harvoin. Kun äitini oli sitten todennut, että eilen täällä oli ollut toinen tytär ja edellisenä viikonloppuna kaikki lastenlapsetkin mummia tapaamassa, niin vanhus oli vain todennut, että ehkä tämä viikko on sitten ollut vilkkaampi. Aika moni vanhus ei tajua ja ymmärrä, että muilla on elämää ja että eivät hekään aikanaan ole istuneet sen vanhuksen vieressä 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:02"]
"Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta"
Juu, mutta miten on isoäidin jaksamisen laita? Mummot ovat jaksamisen äärirahoille, kun omat lapset tarvitsevat lasten- ja kodinhoitoapua ja mummon hoidettavana on vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, mahdollisesti myös puolison ja oma terveysreistailee ja työelämä vaatii veronsa. Siinä ei paljon mummoja naurata, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla.
[/quote]
Jos kaikki tekee lapset tasaisen nuoren, ei tuollaist tilannetta synny. Siinä vaiheessa kun omat lapset on sellaisessa pikkulapsi-iässä että omien vanhempien apu on tervetullutta, on heudänkin vanhempansa vielä ok kunnossa. Mummoni sai äitini 22 vuotiaana, äitini minut 24vuotiaana ja minä esikoiseni 24 vuotiaana. Äitini tuli siis mummoksi 48 vuotiaana ja mummoni isomummoksi 70 vuotiaana. Harva 70vuotias on vielä kovin hoidettavassa kunnossa. Kun sitten aikanaan mummoani tarvitsee hoitaa, niin omat lapseni on jo pikkulapsi-iän ylittäneitä ja pahin vaihe ohi.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:02"]
"Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta"
Juu, mutta miten on isoäidin jaksamisen laita? Mummot ovat jaksamisen äärirahoille, kun omat lapset tarvitsevat lasten- ja kodinhoitoapua ja mummon hoidettavana on vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, mahdollisesti myös puolison ja oma terveysreistailee ja työelämä vaatii veronsa. Siinä ei paljon mummoja naurata, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla.
[/quote]
Jos kaikki tekee lapset tasaisen nuoren, ei tuollaist tilannetta synny. Siinä vaiheessa kun omat lapset on sellaisessa pikkulapsi-iässä että omien vanhempien apu on tervetullutta, on heudänkin vanhempansa vielä ok kunnossa. Mummoni sai äitini 22 vuotiaana, äitini minut 24vuotiaana ja minä esikoiseni 24 vuotiaana. Äitini tuli siis mummoksi 48 vuotiaana ja mummoni isomummoksi 70 vuotiaana. Harva 70vuotias on vielä kovin hoidettavassa kunnossa. Kun sitten aikanaan mummoani tarvitsee hoitaa, niin omat lapseni on jo pikkulapsi-iän ylittäneitä ja pahin vaihe ohi.
[/quote]
Kun syöpä, MS-tauti, ALS, parkinson, alzheimer tms. iskee, siinä ei paljon kysytä ikää, aikaa eikä paikkaa. Mutta hyvä heille, joiden perheeseen ei iske mitään ylimääräistä ennen kuin vanhuus yli 80 vuoden iässä tuo väistämättä vaivansa.
"Hei! Kyllä kotihoitoa vanhuksille saa ja lapsillekkin tietysti! Kotihoidon hinta määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Itse olen kotihoidossa töissä. Eräskin asiakas kenen luona käydään päivittäin ½ tunnin ajan maksaa hänelle kuukaudessa vain 100 euroa. Ota yhteyttä Oivaan (Vanhus- ja vammaispalvelujen neuvonta ja palveluohjaus uusien asiakkaiden osalta on keskitetty OIVA-keskukseen)"
Tuo ei nyt pidä paikkaansa, ellei ole pitk.aik. paikka vuodeosastolla, jolloin hän ei enää ole edes tässä ajassa tai ympäristössä.
Kunnat järjestävät vanhusten palv. osoittamalla ostopaikan usein yksityiseltä esim. ateriapalvelu n. 9.50 euroa/ateria, lääkeannostus 15 e/20min. siivous ja kyljetus 25-30 e/h jne. jolloin kustannukset ovat vähint. 1500-2000 euroa/kk. Jos palveluihin ei ole varaa, vanhus on lähiomaisten armoilla, kun keskieläke on. 1300 e/kk
Jos olet kotihoidossa töissä, niin varmaan tiedät mihin lakiin asiakkaasi hoitokatto perustuu?
Niinpä.. Pikkulapsivaiheen ja sairaiden isovanhempien (ainoana omaisena olen minä) myös mieheni sairastui vakavaan syöpään. Hän on kovissa hoidoissa eikä voi hoitaa kotia ja lapsia. Onneksi olen itse terve ja lapset myös. Helpoo ei todellakaan ole, toivo helpommasta tulevaisuudesta on kuitenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:02"]
"Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta"
Juu, mutta miten on isoäidin jaksamisen laita? Mummot ovat jaksamisen äärirahoille, kun omat lapset tarvitsevat lasten- ja kodinhoitoapua ja mummon hoidettavana on vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, mahdollisesti myös puolison ja oma terveysreistailee ja työelämä vaatii veronsa. Siinä ei paljon mummoja naurata, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla.
[/quote]
Jos kaikki tekee lapset tasaisen nuoren, ei tuollaist tilannetta synny. Siinä vaiheessa kun omat lapset on sellaisessa pikkulapsi-iässä että omien vanhempien apu on tervetullutta, on heudänkin vanhempansa vielä ok kunnossa. Mummoni sai äitini 22 vuotiaana, äitini minut 24vuotiaana ja minä esikoiseni 24 vuotiaana. Äitini tuli siis mummoksi 48 vuotiaana ja mummoni isomummoksi 70 vuotiaana. Harva 70vuotias on vielä kovin hoidettavassa kunnossa. Kun sitten aikanaan mummoani tarvitsee hoitaa, niin omat lapseni on jo pikkulapsi-iän ylittäneitä ja pahin vaihe ohi.
[/quote]
Kun syöpä, MS-tauti, ALS, parkinson, alzheimer tms. iskee, siinä ei paljon kysytä ikää, aikaa eikä paikkaa. Mutta hyvä heille, joiden perheeseen ei iske mitään ylimääräistä ennen kuin vanhuus yli 80 vuoden iässä tuo väistämättä vaivansa.
[/quote]
No en minä nyt tätä tarkoittanut, mutta esim. syöpä voi iskeä vaikka lapseen. Voihan ihan mitä tahansa tapahtua, vaikka koko suku voi kuolla ebolaan. Mutta jos nyt pysytään sellaisessa "keskivertovanhuksessa" niin kyllä sellainen varsinainen omaishoidon tarve yleensä alkaa vasta jossain 80 korvilla. Moni 70vuotias on vielä ihan viriili, eihän siloin olla kuin vasta muutamia vuosia oltu eläkkelläkään.
Minä ja mieheni olemme siis n. 30-vuotiaita, vanhempanne ovat n. 60-vuotiaita ja isovanhempamme ovat 80-90-vuotiaita. Kun vanhuksista haluaa huolehtia kunnolla se vie todella paljon aikaa ja voimia.
Ei mitenkään poikkeuksellinen tilanne. Jaksamista sinulle ja miehellesi. Vastaavia tilanteita tiedän monta, jossa on omat ja appivanhemmat ja lisäksi vielä isovanhemmat eli huolehdittavia 4-8 vanhusta.
Pienten lasten hoito ja valvomiset ovat vanhusten hoitoon verrattuna leikkiä, eikä huonokuntoisen vanhuksen kanssa lähdetä edes kauppaan, toisin kuin lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:11"]
"Hei! Kyllä kotihoitoa vanhuksille saa ja lapsillekkin tietysti! Kotihoidon hinta määräytyy asiakkaan tulojen mukaan. Itse olen kotihoidossa töissä. Eräskin asiakas kenen luona käydään päivittäin ½ tunnin ajan maksaa hänelle kuukaudessa vain 100 euroa. Ota yhteyttä Oivaan (Vanhus- ja vammaispalvelujen neuvonta ja palveluohjaus uusien asiakkaiden osalta on keskitetty OIVA-keskukseen)"
Tuo ei nyt pidä paikkaansa, ellei ole pitk.aik. paikka vuodeosastolla, jolloin hän ei enää ole edes tässä ajassa tai ympäristössä.
Kunnat järjestävät vanhusten palv. osoittamalla ostopaikan usein yksityiseltä esim. ateriapalvelu n. 9.50 euroa/ateria, lääkeannostus 15 e/20min. siivous ja kyljetus 25-30 e/h jne. jolloin kustannukset ovat vähint. 1500-2000 euroa/kk. Jos palveluihin ei ole varaa, vanhus on lähiomaisten armoilla, kun keskieläke on. 1300 e/kk
Jos olet kotihoidossa töissä, niin varmaan tiedät mihin lakiin asiakkaasi hoitokatto perustuu?
[/quote]
Jos vanhus ei kykene itse peseytymään, kääntämään kylkyä, valmistamaan ruokaa, syömään jne. Eikä hänellä ole varaa palkata yksityistä hoitoapua niin:
a. sosiaalitoimi järjestää hänelle avun
b. hän muttaa asumaan laitokseen
Ei täällä oikeasti kukaan mätäne omaan sänkyynsä, jos vaan ottaa selvää. Omaisia se toki vaatii siinä määrin, että omaiset voivat selvittää näitä asioita kun vanhus tuossa kunnossa tuskin itse osaa/jaksaa/tajuaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:17"]
Minä ja mieheni olemme siis n. 30-vuotiaita, vanhempanne ovat n. 60-vuotiaita ja isovanhempamme ovat 80-90-vuotiaita. Kun vanhuksista haluaa huolehtia kunnolla se vie todella paljon aikaa ja voimia.
Ei mitenkään poikkeuksellinen tilanne. Jaksamista sinulle ja miehellesi. Vastaavia tilanteita tiedän monta, jossa on omat ja appivanhemmat ja lisäksi vielä isovanhemmat eli huolehdittavia 4-8 vanhusta.
Pienten lasten hoito ja valvomiset ovat vanhusten hoitoon verrattuna leikkiä, eikä huonokuntoisen vanhuksen kanssa lähdetä edes kauppaan, toisin kuin lasten.
[/quote]
MUTTA MUISTUTTAISIN, että omista lapsista on velvollisuus huolehtia toisin kuin vanhuksista. Enkä nyt sano, että huonokuntoinen vanhus pitäisi jättää ihan heitteille, mutta oikeasti kyllä vanhusten hoitoon saa apua ja koko hoidon voi ulkoistaa muille jos se vie liikaa resursseja itseltä. Ei ole tarkoitus, että omat lapset, parisuhde, työ, talous, mielenterveys, kaikki kärsii siitä että on vanhus omaishoidettavana. Ei siitä kukaan mitään kruunua saa.
Uskomattoman raskasta oli homemuutto pienten lasten kanssa! KAIKKI tekstiili ym tavarat roskiin, vain osa kovista huonekaluista, astiat ja muutama kova tavara muistoksi kovan puhdistuksen jälkeen. Lapset oli todella sairastuneita ja lääkärit eivät usko, itseäni en viitsinyt edes lääkärillä käyttää. Veen homevuokratalo vei terveydet, omaisuuden, järjen ja tulevaisuuden! Mistään ei korvauksia, pikkurahalla tärkeimmät tavarat piti sairaiden lasten kanssa haalia - peitot, vaatetta, ruokaa ym. kirpputorit sai heti unohtaa, samaten lahjoitukset, nekin monet haisi homeille. Muistan itkeneeni varmaan kuukauden ja lapset onnettomia ja nälkäisiä kun ei varaa mihinkään, edes piirrustuspaperiin... Nyt ollaan todella vahvoja, moni ei oikeasti tuosta selviä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta"
Juu, mutta miten on isoäidin jaksamisen laita? Mummot ovat jaksamisen äärirahoille, kun omat lapset tarvitsevat lasten- ja kodinhoitoapua ja mummon hoidettavana on vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, mahdollisesti myös puolison ja oma terveysreistailee ja työelämä vaatii veronsa. Siinä ei paljon mummoja naurata, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla.
[/quote]
Jos kaikki tekee lapset tasaisen nuoren, ei tuollaist tilannetta synny. Siinä vaiheessa kun omat lapset on sellaisessa pikkulapsi-iässä että omien vanhempien apu on tervetullutta, on heudänkin vanhempansa vielä ok kunnossa. Mummoni sai äitini 22 vuotiaana, äitini minut 24vuotiaana ja minä esikoiseni 24 vuotiaana. Äitini tuli siis mummoksi 48 vuotiaana ja mummoni isomummoksi 70 vuotiaana. Harva 70vuotias on vielä kovin hoidettavassa kunnossa. Kun sitten aikanaan mummoani tarvitsee hoitaa, niin omat lapseni on jo pikkulapsi-iän ylittäneitä ja pahin vaihe ohi.
Sinulla on nyt helppo tilanne, mutta mitä on 20-25-vuoden päästä, jolloin isomummosi on 90-95-vuotias ja äitisi 70-80-vuotias ja lisäksi on puolisosi vanhemmat ja isovanhemmat ja omasi ja puolison terveyskin alkaa reistailla 50-50 vuoden iässä ja lapsenlapsesi kaipaavat hoitoapua. Puhumattakaan, jos elämä tuo iän mukana heikkenemisen lisäksi myös muita sairauksia.
No, eiköhän suurimmalla pienten lasten vanhempia ole ihan hyväkuntoiset vanhemmat vielä. Ei kannata nyt tällä perustella teinivanhemmuutta. Itse olen esimerkiksi saanut esikoiseni 28-vuotiaana ja äitini taas minut, esikoisen, 27-vuotiaana. Äitini oli siis oman esikoiseni syntyessä 65-vuotias ja juuri eläköitynyt, joten energiaa ja aikaa oli mummuilla paljon enemmän kuin hiukan nuoremman, joka on vielä työelämässä. Nyt lapset on 10 ja 8. Äiti 75 ja reissaa ympäri maailmaa. Isä on 77 ja ajelee autoa päivittäin. Ei tuon ikäiset yleensä ole mitään sairaita vielä, elleivät ole sitten kuolleet johonkin syöpään jo nuorempana. Itseasiassa en tiedä yhtään hoidettavaa/avustettavaa tuttavapiiristä tai suvusta tuossa iässä. Jotkut on kuolleet, mutta jo 10-20 vuotta sitten ja syöpiin yms. Yksi sukulaisnainen tarvii vähän apua, mutta ikää on jo 87 ja lapsenlapsetkin ovat jo useimmat saaneet lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:51"]
No, eiköhän suurimmalla pienten lasten vanhempia ole ihan hyväkuntoiset vanhemmat vielä. Ei kannata nyt tällä perustella teinivanhemmuutta. Itse olen esimerkiksi saanut esikoiseni 28-vuotiaana ja äitini taas minut, esikoisen, 27-vuotiaana. Äitini oli siis oman esikoiseni syntyessä 65-vuotias ja juuri eläköitynyt, joten energiaa ja aikaa oli mummuilla paljon enemmän kuin hiukan nuoremman, joka on vielä työelämässä. Nyt lapset on 10 ja 8. Äiti 75 ja reissaa ympäri maailmaa. Isä on 77 ja ajelee autoa päivittäin. Ei tuon ikäiset yleensä ole mitään sairaita vielä, elleivät ole sitten kuolleet johonkin syöpään jo nuorempana. Itseasiassa en tiedä yhtään hoidettavaa/avustettavaa tuttavapiiristä tai suvusta tuossa iässä. Jotkut on kuolleet, mutta jo 10-20 vuotta sitten ja syöpiin yms. Yksi sukulaisnainen tarvii vähän apua, mutta ikää on jo 87 ja lapsenlapsetkin ovat jo useimmat saaneet lapsia.
[/quote]
Teinivanhemmuus ja "nuorena lasten tekeminen" on kaksi ihan eri asiaa. Ei teinivanhemmuutta varmaan kukaan järkevä ihminen puolustelekaan.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 13:51"]
No, eiköhän suurimmalla pienten lasten vanhempia ole ihan hyväkuntoiset vanhemmat vielä. Ei kannata nyt tällä perustella teinivanhemmuutta. Itse olen esimerkiksi saanut esikoiseni 28-vuotiaana ja äitini taas minut, esikoisen, 27-vuotiaana. Äitini oli siis oman esikoiseni syntyessä 65-vuotias ja juuri eläköitynyt, joten energiaa ja aikaa oli mummuilla paljon enemmän kuin hiukan nuoremman, joka on vielä työelämässä. Nyt lapset on 10 ja 8. Äiti 75 ja reissaa ympäri maailmaa. Isä on 77 ja ajelee autoa päivittäin. Ei tuon ikäiset yleensä ole mitään sairaita vielä, elleivät ole sitten kuolleet johonkin syöpään jo nuorempana. Itseasiassa en tiedä yhtään hoidettavaa/avustettavaa tuttavapiiristä tai suvusta tuossa iässä. Jotkut on kuolleet, mutta jo 10-20 vuotta sitten ja syöpiin yms. Yksi sukulaisnainen tarvii vähän apua, mutta ikää on jo 87 ja lapsenlapsetkin ovat jo useimmat saaneet lapsia.
[/quote]
Kyllä se syöpäpotilaskin usein tarvitsee hoitoa. Tosin ei vuosikymmeniä, mutta kuukausia tai vuosia kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta.
[/quote]
Totta puhut. Mutta mitä jos nuorena eli +20v ei edes ajattele lapsia? Elää elämäänsä eikä ole puolisoa. Sitten kun -30v haluaisi perhettä niin sitä ei tule kuin vasta kymmenen vuoden päästä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:57"]
Olet kyllä oikeassa, jos omat vanhemmat iäkkäitä ja omat lapset vielä pieniä.
Monella isovanhemmilla on sama tilanne, jos lapset on tehty nuorena ja iäkkäät vanhemmat elävät. Itse kuvittelin aikoinaan pienten lasten äitinä, että elämä helpottuu kun lapset aikuistuivat, mutta toisin kävi. Isoäitinä aikuiet lapset pyytävät milloin lasten- tai kotihoitoapua, kun haluavat omaa aikaa ja samaan aikaan pitäisi auttaa omia ja appivanhempia arkisissa askareissa ja käyttää lääkärissä. Lisäksi oma ja puolison terveys reistailee ja työelämä vaatii veronsa. Ja aina saa sydän olla syrjällään, mistä päin nyt tulee, eikä omaa aikaa juuri ole ja voimat iän myötä vähenevät.
Ja ymmärrän sua oikein hyvin. Jaksamista, jopa vuosikymmenien kestävässä juoksussa.
[/quote]
No ei niitä lapselapsia ole pakko yökylään ottaa jos ne rasittaa. Lastenlapsissa on yleensä se hyvä puoli, että ne tuovat iloa siihen synkkään vanhustenhoitoon ja arkeen. Lastenlasten kanssa on ihana olla, mutta on myös ihana tietää että ne voi palauttaa vanhemmilleen eikä niistä tarvitse olla kokoajan vastuussa. Omaishoidossa rankkaa on se jatkuva vastuu. Kysyisinkin siis, että miksi et rohkeasti ota ulkopuolista apua vanhustenhoitoon jos omat voimat ei riitä? Käyt toki vanhuksia katsomassa ja auttelemassa, mutta että se varsinainen hoidon vastuu olisi muualla kuin sinulla?