Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin että raskain elämänvaihe on
09.12.2014 |
se kun itsellä on vielä pienet lapset ja samaan aikaan ikääntyvät vanhemmat. Siis kaikkihan ikääntyvät mutta tarkoitan jo vanhoja, sairastavia eläkeläisiä.
Juuri olen selvinnyt vauva-aikojen valvomisista, töissä melkoista turbulenssia ja YT-neuvotteluja toisensa perään. Nyt sitten omat ja miehen vanhemmat huonokuntoisia vakavine sairauksineen. Sydän syrjällään saa pelätä milloin kukakin on sairaalassa, elvytetty, miten toipuu sytostaateista jne.
Huoli on ihan hirveä. Me olemme ainoat lapset ja tukea vanhusten hoitamiseen ei tule muualta. Mietin tässä taloa rakentaessa (sekin nyt) että pitää olla huoneita riittävästi jos joku isovanhemmista pitää ottaa meille asumaan joskus jne.
Pikkulapsiarki nuorten ja terveiden isovanhempien kanssa sujuu jos välit ovat hyvät, mutta tuplahuoli ja tuplahuolehtiminen nuoremmasta ja vanhemmasta sukupolvesta on aika raskasta.
Kommentit (57)
Kotihoidon käynnit voi olla maximissaan 4 x pvässä, sekä turvapartio voi käydä öisin. Jos näillä tuilla ei ihminen pärjää kotona niin koti ei ole enää hänen paikkansa. Yleensä silloin etsitään palvelutalo asumista. Jonot on tietysti pitkät mutta jos jotain akuuttia tulee niin pääsee osastolle sitten odottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:14"]
Ei meillä kummatkaan vanhemmat ole ikinä auttaneet. Saajapuolella olleet aina!
[/quote]
Miksi näin? Jos siis vanhemmat on ihan auttokykyisiä? Jos minulla olisi pieniä lapsia ja tarvitsisin joskus apua, mutta auttamaan kykenevät vanhempani eivät silti auttaisi, niin voisivat olla varmoja etten minäkään sitten heitä auttaisi kun se aika joskus koittaisi. Kyllä avun pitää olla molemminpuolista jos molemmilla on siihen tasapuolisesti mahdollisuus... Jos lapset tekee niin vanhana, että omista vanhemmista ei enää ole auttajiksi niin se on sitten eri asia, mutta siitäkin saa tavallaan syyttää itseään. 20-40 vuotiaana haluaa "luoda uraa ja matkustella", kuten yleensä perustellaan, niin kun sitten +nelikymppisenä herää lapsentekoon niin onhan se nyt ymmärrettävä ettei tilanne ole enää sama kuin mitä se olisi ollut 15vuotta sitten.
No jos tekee lapset nuorena voi itse tulla mummoksi nuorena. Sitten on lapsenlapset, työ ja ikääntyvät isovanhemmat kontolla. Aina on jotakin.
16, mutta onneksi sinä voit auttaa!
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]
Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena.
[/quote]
Tai jättää lapset kokonaan tekemättä.
[/quote]
No muuten hyvä, mutta sitten ei ole itsellä ketään auttamassa siinä missä nyt itse auttaa vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]
No jos tekee lapset nuorena voi itse tulla mummoksi nuorena. Sitten on lapsenlapset, työ ja ikääntyvät isovanhemmat kontolla. Aina on jotakin.
[/quote]
Mutta ei lapsenlapsissa ole samanlaista kokonaisvaltaista hoitoa kuin vanhuksissa. Lapselapset tuo yleensä iloa ja päinvastoin auttaa jaksamaan. Omien vanhempien omaishoito on kokonaisvaltaisesti stressaavaa ja kuluttavaa, mutta lapselapsen kanssa se on sellaista "vapaaehtoista touhuilua".
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]
Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena.
[/quote]
Tai jättää lapset kokonaan tekemättä.
[/quote]
No muuten hyvä, mutta sitten ei ole itsellä ketään auttamassa siinä missä nyt itse auttaa vanhempiaan.
[/quote]
Kuinka moni lapsi oikeasti auttaa vanhempiaan, niin että sillä on oikeasti jotain merkitystä? Vanhainkodit on yksinäisiä äitejä ja isiä täynnä. Mulla jää lapsettomana ~200 tonnia enemmän rahaa elämäni aikana, jonka voin sitten vanhuksena sijoittaa hoivapalveluihin. Paljon varmempi apu kuin "ehkä ne lapset sitten auttaisi jossakin joskus, ehkä". Sitäpaitsi ~15-20 vuoden uhraus siihen "ehkä" apuun on aika hiton kova hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun me saatiin kaksoset olin minä 22 ja mies 27. Mun vanhemmat oli tuolloin 47 ja 49 vuotiaat. Miehen vanhemmat oli 65 ja 71. Voin kertoa, että jo tuossa iässä näkyi ihan selvästi se, kuka jaksoi ottaa kaksosia joskus yökylään, kuka jaksoi kyläillä meillä useammin, kuka jaksoi jopa ihan vapaaehtoisesti harrastaa meidän lasten kanssa vaikka mitenkään ei edes pyydetty. Ja siinä samalla oli vielä työssä, vaikka toiset isovanhemmat olivat eläkkeellä ja aikaa olisi ollut, mutta kun jaksamista ei. TOTTAKAI nämä riippuu myös ihmisestä, en mä sitä väitä, mutta kyllä tuossa ainakin oli kunnoissa ihan tosi suuri ero.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]
Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena.
[/quote]
Tai jättää lapset kokonaan tekemättä.
[/quote]
No muuten hyvä, mutta sitten ei ole itsellä ketään auttamassa siinä missä nyt itse auttaa vanhempiaan.
[/quote]
Kuinka moni lapsi oikeasti auttaa vanhempiaan, niin että sillä on oikeasti jotain merkitystä? Vanhainkodit on yksinäisiä äitejä ja isiä täynnä. Mulla jää lapsettomana ~200 tonnia enemmän rahaa elämäni aikana, jonka voin sitten vanhuksena sijoittaa hoivapalveluihin. Paljon varmempi apu kuin "ehkä ne lapset sitten auttaisi jossakin joskus, ehkä". Sitäpaitsi ~15-20 vuoden uhraus siihen "ehkä" apuun on aika hiton kova hinta.
[/quote]
Okei, en jaksa sun kanssa tästä puhua kun sulla on selvästi lapsia ja lapsentekoa vastaan ihan jotain muuta. Mutta sen sanon, että jos lapsen ja vanhempien suhde on ollut ihan normaali niin kyllä ne vaan auttaa. Mä tylskentelen sosiaalialalla ja olen paljon tekemisissä esim. vanhusten ja omaishoitojuttujen kanssa, joten voin kertoa että vanhempien hoitaminen on nykyään todella yleistä. Ei tietenkään silloin, jos on jotain vakavia sairaalahoitoa vaativia sairauksia, mutta muuten. Ja vaikka mitään hoidontarvetta ei olisikaan, niin siinä vaiheessa kun suurin osa ystävistä on kuollut tai laitoksissa, puoliso kuollut tai ainakin ihan tiedoton tästä maailmasta ja itsekään ei oikein enää jaksa ulkona liikkua, niin omien lasten ja lastenlasten vierailut ja tuki on sitä arjen suurinta juhlaa. Et ehkä ymmärrä sitä lapsettomana, mutta omaa lasta ei todellakaan voi verrata missään rahassa, kuten tuossa juuri teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:14"]
Ei meillä kummatkaan vanhemmat ole ikinä auttaneet. Saajapuolella olleet aina!
[/quote]
Miksi näin? Jos siis vanhemmat on ihan auttokykyisiä? Jos minulla olisi pieniä lapsia ja tarvitsisin joskus apua, mutta auttamaan kykenevät vanhempani eivät silti auttaisi, niin voisivat olla varmoja etten minäkään sitten heitä auttaisi kun se aika joskus koittaisi. Kyllä avun pitää olla molemminpuolista jos molemmilla on siihen tasapuolisesti mahdollisuus... Jos lapset tekee niin vanhana, että omista vanhemmista ei enää ole auttajiksi niin se on sitten eri asia, mutta siitäkin saa tavallaan syyttää itseään. 20-40 vuotiaana haluaa "luoda uraa ja matkustella", kuten yleensä perustellaan, niin kun sitten +nelikymppisenä herää lapsentekoon niin onhan se nyt ymmärrettävä ettei tilanne ole enää sama kuin mitä se olisi ollut 15vuotta sitten.
[/quote]
Milläs pakotat hyväkuntoiset appivanhemmat auttamaan, kun he pyynnöistä huolimatta osoittavat aikaansa vain yhden lapsensa saamille lapsille? Omaa isää ja äitiäni olen hoitanut 7 vuotiaasta asti, joten aina ollut tiedossa, ettei sieltä apua tule. Elämä ei ole aivan niin yksinkertaista kuin esität.
Ei ap
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:48"]
Raskas elämänvaihe on myös se, että ei ole miestä eikä lapsia eikä edes niitä vanhempia, joista huolehtia. Jokaisella omat raskautensa.
[/quote]
Totta tuokin ja ymmärrän sen. Voimia. Mutta sinun sydämesi kantaa huolta vain itsestäsi.
Minun sydän halkeaa huolesta noiden kaikkien puolesta. En enää uskalla iloita mistään kun koko ajan pelkään jonkun kuolemaa. Tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni lisäisin vielä että oma pieni lapseni on myös pitkäaikaissairas ja vaatii jatkuvaa erityishoitoa. Ja jos siihen lisään vielä vanhusten omaishoidon en tiedä miten pärjää. Nykyään on hyvin vaikeaa saada vanhuksille laitospaikkaa tai edes kotihoitoa, oli kunto mikä hyvänsä. Yksityisesti tietysti saa, mutta hinta arviolta 5 000 € / hlö / kk, kenellä on varaa sellaiseen?
ap
[/quote]
Typerää kilpailla siitä, kenellä on raskainta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:14"] Ei meillä kummatkaan vanhemmat ole ikinä auttaneet. Saajapuolella olleet aina! [/quote] Miksi näin? Jos siis vanhemmat on ihan auttokykyisiä? Jos minulla olisi pieniä lapsia ja tarvitsisin joskus apua, mutta auttamaan kykenevät vanhempani eivät silti auttaisi, niin voisivat olla varmoja etten minäkään sitten heitä auttaisi kun se aika joskus koittaisi. Kyllä avun pitää olla molemminpuolista jos molemmilla on siihen tasapuolisesti mahdollisuus... Jos lapset tekee niin vanhana, että omista vanhemmista ei enää ole auttajiksi niin se on sitten eri asia, mutta siitäkin saa tavallaan syyttää itseään. 20-40 vuotiaana haluaa "luoda uraa ja matkustella", kuten yleensä perustellaan, niin kun sitten +nelikymppisenä herää lapsentekoon niin onhan se nyt ymmärrettävä ettei tilanne ole enää sama kuin mitä se olisi ollut 15vuotta sitten. [/quote] Milläs pakotat hyväkuntoiset appivanhemmat auttamaan, kun he pyynnöistä huolimatta osoittavat aikaansa vain yhden lapsensa saamille lapsille? Omaa isää ja äitiäni olen hoitanut 7 vuotiaasta asti, joten aina ollut tiedossa, ettei sieltä apua tule. Elämä ei ole aivan niin yksinkertaista kuin esität. Ei ap
[/quote]
Jos olet hoitanut vanhempiasi 7-vuotiaasta asti, he ovat ilmeisesti jotenkin kyvyttömiä lapsenhoitoon. Silloin se on ihan ok, kuten jo sanoin. Jos appivanhempasi ovat ihan kyvykkäitä hoitamaan mutteivät vain viitsi, niin kerro yksikin syy miksi sinun ja miehesi pitäisi heitä joskus auttaa? Itse en keksi yhtään syytä.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:31"]
Okei, en jaksa sun kanssa tästä puhua kun sulla on selvästi lapsia ja lapsentekoa vastaan ihan jotain muuta. Mutta sen sanon, että jos lapsen ja vanhempien suhde on ollut ihan normaali niin kyllä ne vaan auttaa. Mä tylskentelen sosiaalialalla ja olen paljon tekemisissä esim. vanhusten ja omaishoitojuttujen kanssa, joten voin kertoa että vanhempien hoitaminen on nykyään todella yleistä. Ei tietenkään silloin, jos on jotain vakavia sairaalahoitoa vaativia sairauksia, mutta muuten. Ja vaikka mitään hoidontarvetta ei olisikaan, niin siinä vaiheessa kun suurin osa ystävistä on kuollut tai laitoksissa, puoliso kuollut tai ainakin ihan tiedoton tästä maailmasta ja itsekään ei oikein enää jaksa ulkona liikkua, niin omien lasten ja lastenlasten vierailut ja tuki on sitä arjen suurinta juhlaa. Et ehkä ymmärrä sitä lapsettomana, mutta omaa lasta ei todellakaan voi verrata missään rahassa, kuten tuossa juuri teit.
[/quote]
Hieno homma jos auttavat. Jos ehtivät, jaksavat, ja asuvat tarpeeksi lähellä. Ja jos on itse vielä elossa kun on niin vanha. Omassa tuttavapiirissä hyvin harva asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa (varmaan koska olen suht pienestä kaupungista), ja moni asuu eri maassa tai mantereellakin. Ei sieltä mitään auteta.
Ja kyllä minä ymmärrän että ne ehkä tapahtuvat vierailut voi olla kivoja. Mutta kun siinä on se ehkä. Isoäidilläni oli 10 lasta ja 20 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta. Silti hän aina valitti, ettei kukaan käy eikä soita.
Tuotto/panos -suhde on ihan liian alhainen, että sen takia lapsia kannattaisi tehdä. Ehkä saa apua, jos on vielä hengissä - mutta 100% varmasti joutuu sen lapsen/lapset kasvattamaan itse aikuisiksi. Melko epätodennäköinen voitto, varma vuosikymmenten mittainen panostus.
Ap:nkin tilanne olisi huomattavasti helpompi, jos ei olisi niitä omia lapsia lisähuolehdittavana. Hänhän voi itsekin vaikka kuolla viiden vuoden päästä, tai lapset muuttaa aikuisina Kiinaan, jolloin mitään apua ei tulekaan, ja silti on uhrattu oman elämän parhaat vuodet. Ne rahat taasen ovat lähes 100% hoivan lähde, eikä niiden keräämisen puolesta ole tarvinnut uhrata mitään (tai siis sen puolesta, ettei niitä ole joutunut käyttämään lapsiin). Varma tuotto, pieni panos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 11:48"]
Raskas elämänvaihe on myös se, että ei ole miestä eikä lapsia eikä edes niitä vanhempia, joista huolehtia. Jokaisella omat raskautensa.
[/quote]
Totta tuokin ja ymmärrän sen. Voimia. Mutta sinun sydämesi kantaa huolta vain itsestäsi.
Minun sydän halkeaa huolesta noiden kaikkien puolesta. En enää uskalla iloita mistään kun koko ajan pelkään jonkun kuolemaa. Tuohon alkuperäiseen kirjoitukseeni lisäisin vielä että oma pieni lapseni on myös pitkäaikaissairas ja vaatii jatkuvaa erityishoitoa. Ja jos siihen lisään vielä vanhusten omaishoidon en tiedä miten pärjää. Nykyään on hyvin vaikeaa saada vanhuksille laitospaikkaa tai edes kotihoitoa, oli kunto mikä hyvänsä. Yksityisesti tietysti saa, mutta hinta arviolta 5 000 € / hlö / kk, kenellä on varaa sellaiseen?
ap
[/quote]
Typerää kilpailla siitä, kenellä on raskainta.
[/quote]
Niin on. Mutta kyllä se auttaa laittamaan asioita perspektiiviin, kun tajuaa, että muillakin on raskasta ja ihan eri jutuistakin voi olla raskasta.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:31"]
Okei, en jaksa sun kanssa tästä puhua kun sulla on selvästi lapsia ja lapsentekoa vastaan ihan jotain muuta. Mutta sen sanon, että jos lapsen ja vanhempien suhde on ollut ihan normaali niin kyllä ne vaan auttaa. Mä tylskentelen sosiaalialalla ja olen paljon tekemisissä esim. vanhusten ja omaishoitojuttujen kanssa, joten voin kertoa että vanhempien hoitaminen on nykyään todella yleistä. Ei tietenkään silloin, jos on jotain vakavia sairaalahoitoa vaativia sairauksia, mutta muuten. Ja vaikka mitään hoidontarvetta ei olisikaan, niin siinä vaiheessa kun suurin osa ystävistä on kuollut tai laitoksissa, puoliso kuollut tai ainakin ihan tiedoton tästä maailmasta ja itsekään ei oikein enää jaksa ulkona liikkua, niin omien lasten ja lastenlasten vierailut ja tuki on sitä arjen suurinta juhlaa. Et ehkä ymmärrä sitä lapsettomana, mutta omaa lasta ei todellakaan voi verrata missään rahassa, kuten tuossa juuri teit.
[/quote]
Hieno homma jos auttavat. Jos ehtivät, jaksavat, ja asuvat tarpeeksi lähellä. Ja jos on itse vielä elossa kun on niin vanha. Omassa tuttavapiirissä hyvin harva asuu samalla paikkakunnalla vanhempiensa kanssa (varmaan koska olen suht pienestä kaupungista), ja moni asuu eri maassa tai mantereellakin. Ei sieltä mitään auteta.
Ja kyllä minä ymmärrän että ne ehkä tapahtuvat vierailut voi olla kivoja. Mutta kun siinä on se ehkä. Isoäidilläni oli 10 lasta ja 20 lastenlasta ja 5 lastenlastenlasta. Silti hän aina valitti, ettei kukaan käy eikä soita.
Tuotto/panos -suhde on ihan liian alhainen, että sen takia lapsia kannattaisi tehdä. Ehkä saa apua, jos on vielä hengissä - mutta 100% varmasti joutuu sen lapsen/lapset kasvattamaan itse aikuisiksi. Melko epätodennäköinen voitto, varma vuosikymmenten mittainen panostus.
Ap:nkin tilanne olisi huomattavasti helpompi, jos ei olisi niitä omia lapsia lisähuolehdittavana. Hänhän voi itsekin vaikka kuolla viiden vuoden päästä, tai lapset muuttaa aikuisina Kiinaan, jolloin mitään apua ei tulekaan, ja silti on uhrattu oman elämän parhaat vuodet. Ne rahat taasen ovat lähes 100% hoivan lähde, eikä niiden keräämisen puolesta ole tarvinnut uhrata mitään (tai siis sen puolesta, ettei niitä ole joutunut käyttämään lapsiin). Varma tuotto, pieni panos.
[/quote]
Niin, no kun ei niitä lapsia millään tuotto/panos mentaliteetillä tehdäkään. Kyllähän kaikki nyt sen tietää ettei lastenteko ole taloudellisesti kovin kannattavaa, mutta siinä onkin se henkinen pääoma. En mä lapsia tee siksi että ne ehkä hoitaa mua vanhana, vaan siksi että mä haluan saada lapsia, haluan jatkaa sukuani, haluan elää perhe-elämää. Siinä on vaan mukana se bonus, että ne voi sitten auttaa mua vanhana. Sulla ei ole sitä mahdollisuutta ollenkaan kun lapsia ei ole. Voin mäkin säästää rahaa ja ostaa hoivapalveluni vanhana yksityiseltä. Onhan mulla elämässäni n. 20 vuotta sellaista työssäkäyntiaikaa kun kotona ei ole yhtään alaikäistä elätettävää. Mutta kyllä ainakin mun mielestä on kivempi, että sinne hoitokotiinkin oma lapsi voi tulla vierailemaan, kuin että vieraita ei kävisi (mikä on aika yleistä niillä vanhuksilla joilla lapsia ei ole).
Olen työskennellyt vanhusten hoitolaitoksissa ja osastoilla nuorempana, ja muistan sieltä monia sellaisia yksinäisiä vanhuksia jotka katuivat elämässään eniten sitä etteivät tehneet lapsia. Yhtään ainoaa lastentekoa katunutta vanhusta en kuitenkaan ole lähes 30-vuotisen urani aikana tavannut.
Olet kyllä oikeassa, jos omat vanhemmat iäkkäitä ja omat lapset vielä pieniä.
Monella isovanhemmilla on sama tilanne, jos lapset on tehty nuorena ja iäkkäät vanhemmat elävät. Itse kuvittelin aikoinaan pienten lasten äitinä, että elämä helpottuu kun lapset aikuistuivat, mutta toisin kävi. Isoäitinä aikuiet lapset pyytävät milloin lasten- tai kotihoitoapua, kun haluavat omaa aikaa ja samaan aikaan pitäisi auttaa omia ja appivanhempia arkisissa askareissa ja käyttää lääkärissä. Lisäksi oma ja puolison terveys reistailee ja työelämä vaatii veronsa. Ja aina saa sydän olla syrjällään, mistä päin nyt tulee, eikä omaa aikaa juuri ole ja voimat iän myötä vähenevät.
Ja ymmärrän sua oikein hyvin. Jaksamista, jopa vuosikymmenien kestävässä juoksussa.
"Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena. Kun omatkin vanhemmat on vielä nuorehkoja ja jaksavat auttaa meitä lapsiperhearjessa (tarvittaessa), eikä minun suinkaan tarvitse vielä auttaa heitä arjessaan. Ja siis tämä ei nyt ole mitään hähähää huutelua vaan ihan oikeasti pelkkä toteamus, että lasten tekoa nuorempana kannattaa harkita ihan tästäkin näkökulmasta"
Juu, mutta miten on isoäidin jaksamisen laita? Mummot ovat jaksamisen äärirahoille, kun omat lapset tarvitsevat lasten- ja kodinhoitoapua ja mummon hoidettavana on vielä iäkkäät omat ja appivanhemmat, mahdollisesti myös puolison ja oma terveysreistailee ja työelämä vaatii veronsa. Siinä ei paljon mummoja naurata, kun ollaan jaksamisen äärirajoilla.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:31"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 12:02"]
Ja taas yksi hyvä syy tehdä lapset nuorena.
[/quote]
Tai jättää lapset kokonaan tekemättä.
[/quote]
No muuten hyvä, mutta sitten ei ole itsellä ketään auttamassa siinä missä nyt itse auttaa vanhempiaan.
[/quote]
Kuinka moni lapsi oikeasti auttaa vanhempiaan, niin että sillä on oikeasti jotain merkitystä? Vanhainkodit on yksinäisiä äitejä ja isiä täynnä. Mulla jää lapsettomana ~200 tonnia enemmän rahaa elämäni aikana, jonka voin sitten vanhuksena sijoittaa hoivapalveluihin. Paljon varmempi apu kuin "ehkä ne lapset sitten auttaisi jossakin joskus, ehkä". Sitäpaitsi ~15-20 vuoden uhraus siihen "ehkä" apuun on aika hiton kova hinta.
[/quote]
Okei, en jaksa sun kanssa tästä puhua kun sulla on selvästi lapsia ja lapsentekoa vastaan ihan jotain muuta. Mutta sen sanon, että jos lapsen ja vanhempien suhde on ollut ihan normaali niin kyllä ne vaan auttaa. Mä tylskentelen sosiaalialalla ja olen paljon tekemisissä esim. vanhusten ja omaishoitojuttujen kanssa, joten voin kertoa että vanhempien hoitaminen on nykyään todella yleistä. Ei tietenkään silloin, jos on jotain vakavia sairaalahoitoa vaativia sairauksia, mutta muuten. Ja vaikka mitään hoidontarvetta ei olisikaan, niin siinä vaiheessa kun suurin osa ystävistä on kuollut tai laitoksissa, puoliso kuollut tai ainakin ihan tiedoton tästä maailmasta ja itsekään ei oikein enää jaksa ulkona liikkua, niin omien lasten ja lastenlasten vierailut ja tuki on sitä arjen suurinta juhlaa. Et ehkä ymmärrä sitä lapsettomana, mutta omaa lasta ei todellakaan voi verrata missään rahassa, kuten tuossa juuri teit.
[/quote]
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja ymmärrän molempien kirjoittajien pointit! Kyllä minua vaan lapsettomana kylmää ajatus yksinäisestä vanhuudesta ja siitä, että kukaan ei ole huolehtimassa minusta. Mutta kun lapsia en tahdo, en halua elää lapsiperhe-elämää, enkä pystyisi tarjoamaan lapsille sitä mitä he tarvitsevat niin en voi lapsia tehdä pelkästään vanhuuteni turvaksi. Ehkä nautin jonkin sopivan lääkecocktailin ennen kuin olen niin huonossa kunnossa etten pärjää enää yksin.
Alue: Aihe vapaa
Pikkulapsivaiheesta emme olisi selvinneet ilman vanhempien apua. Onneksi olivatkin silloin sekä miehen että minun vanhemmat vasta viisikymppisiä ja jaksavia. Teimme lapset nuorena. Nyt sisaruksemme lähestyvät neljääkymmentä ja lapsia alkaa nyt vasta tulla, omat vanhemmat eivät todellakaan jaksa enää samalla tavalla auttaa kuin meitä silloin aikoinaan.