Muita joiden lapsilla ei yhtään serkkua?
Meillä ei siis lapsilla yhtään serkkua, eikä todennäköisesti myöskään tule. Edes pikkuserkku ja ei ole samaa ikäluokkaa kuin muutama ja hekin etäisiä aivan toisella puolella Suomea. En voi sille, että tavallaan harmittaa. Vaikka itselle serkut lapsena eivät olleet kovin läheisiä, heitä silti oli paljon ja olen tavallaan sukurakas. Tuntuu orvolta, kun omilla lapsilla ei tule koskaan olemaan serkkuja joiden kanssa leikkiä tai edeas aikuisena pitää yhteyttä. Tai edes olla olemassa, vaikkei olisi erityisesti yhteyksissä.
Miten te muut koetteli, jos lapsillanne ei ole serkkuja ollenkaan? Tai itse olette serkuttomia?
Kommentit (20)
Mitä iloa niistä on jos ei ole missään tekemisissä? En tiedä montako serkkua lapsillani on, ovat aivan eri ikäluokkaakin.
Meillä on muutamat pikkuserkut, joihin pidetään yhteyttä. Omassa lapsuudessani meillä oli yksi serkkuperhe, jossa käytiin joka joulu ja erinäisissä juhlissa. En ole kokenut sitä merkitykselliseksi ihmissuhteeksi, nuo pikkuserkut ovat meille paljon läheisempiä. Mieheni puolelta siis ovat.
Lisäksi miehen puolelta on etäisempiä serkkuja iso kasa, heitä nähdään sukujuhlissa. On heillä useimmilla lapsiakin, mutta minä en tunnista edes kaikkia niitä serkkuja...
Jos ei esimerkiksi ap:n sisaruksilla ole lapsia/tai ei voi saada niitä. Tai isän puolelta. Ei minullakaan ole yhtään serkkua, edellä mainituista syistä. :)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 23:59"]
Miten voi olla että ei ole serkkuja? :o
[/quote]
No ihan silleen yksinkertaisesti, että vanhempien mahdollisilla sisaruksilla ei ole lapsia??
Oletko kuullut termejä sinkku tai vapaaehtoinen lapsettomuus? Iso ikäero? Ainokainen?
Mä ja mies ollaan ainoita lapsia joten meidän lapsilla ei ole serkkuja. Onneksi on sisarus.
Ei ole tuot pulmaa. Lapsillani on yli 60 serkkua, joista osa hyvin läheisiä kavereita.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 00:02"]
Ei ole tuot pulmaa. Lapsillani on yli 60 serkkua, joista osa hyvin läheisiä kavereita.
[/quote]
Ja olet tässä ketjussa, koska..?
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 00:00"]Meillä on muutamat pikkuserkut, joihin pidetään yhteyttä. Omassa lapsuudessani meillä oli yksi serkkuperhe, jossa käytiin joka joulu ja erinäisissä juhlissa. En ole kokenut sitä merkitykselliseksi ihmissuhteeksi, nuo pikkuserkut ovat meille paljon läheisempiä. Mieheni puolelta siis ovat.
Lisäksi miehen puolelta on etäisempiä serkkuja iso kasa, heitä nähdään sukujuhlissa. On heillä useimmilla lapsiakin, mutta minä en tunnista edes kaikkia niitä serkkuja...
[/quote]
En minäkään ajatellut, että sillä olisi hirveästi väliä, kun itselläkään lukuisista serkuista ei pahemmin ollut läheisiä. Mutta harvemminkin tavattavien serkkujensa merkityksen tajuan vasta nyt, kun omilla lapsilla ei ole edes niitä. Sitä osaa arvostaa vasta nyt, kun kokee sen, kun ei olekaan yhtään ainutta. En voi sille mitään, mutta olen alkanut tuntemaan asiasta jonkinlaista surua.
Olen 20-vuotias ja mulla on 20 serkkua joista nuorin on minua 9 vuotta vanhempi, ja loput 35-50-vuotiaita. Suurimmalla osalla on minun ikäisiä, tai vanhempia lapsia. Olen periaatteessa sukupolven jäljessä, sillä isäni, jonka puolelta suurin osa serkuista on, oli suhteellisen vanha(46-vuotias) kun synnyin. Siksi tuntuu, että serkkuja ei edes ole, koska ison ikäeron takia he ovat tosi etäisiä, ja ei meillä mikään todella tiivis suku ole muutenkaan koskaan ollut. En ole koskaan kokenut että jäisin jostain paitsi. Sisaruksiakaan minulla ei ole, josta olen vähän katkera mutta hyvin olen elämässäni pärjännyt!:) ei semmosta osaa kaivata, mitä ei koskaan ole ollut! Mikäli joskus saamme mieheni kanssa lapsia, ei meidänkään lapsille tule serkkuja, ja en näe sitä ongelmana.
Minä en ole edes tavannut kuin ehkä puolet serkuistani (heitä on noin 30) ja kenenkään kanssa en ole sen kummemmin tekemisissä.
Ei ole eikä tule.
Pikkuserkkuja taitaa olla yhteensä kuusi, niitä voi tulla lisääkin joskus, mutta alkavat olla täysin eri ikäluokkaa. Onneksi kaksi pikuserkkua on vähän samaa ikää ja asuu lähistöllä.
Mun tädillä on 101 lastenlasta :D
Serkkujakin on mulla ihan kivasti
Mulla ei ole serkkuja ja pikkuserkutkin ovat joko yli kymmenen vuotta vanhempia tai nuorempia. Eipä se missään tunnu, onhan mulla sisaruksia kaksi. Varsinkaan lapsena ei edes osannut kaivata jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan ollut. Ainut mikä häiritsi oli se, että sain tietää/muistin vasta melkein kymmenen vuotiaana mikä on serkku, täti, setä ja eno. Minulla ei ole yhtäkään noista eikä kukaan oikein koskaan selittänyt, mitä ne ovat.
Joo. Meen lapsilla on kaks serkkua. Kaksoset. Eikä enempää tule. Ei ole pappaa, ei yhtään tätiä. Ei ainuttakaan setää. Ainoastaan kaksi mummua joista toinen on kusipää ja toinen juoppo, että sulla on ihan hyvin asiat vielä ap..
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 00:02"]
Ei ole tuot pulmaa. Lapsillani on yli 60 serkkua, joista osa hyvin läheisiä kavereita.
[/quote]
Ja uskonnollinen vakaumus on helppo arvata.
Olen ainokainen, ja minulla on mieheni kanssa lapsi. Miehelläni on kaksi sisarusta joista toisella on kaksi lasta. Siinä on siis kaksi serkkua. Lisäksi kahdella omista serkuistani on yksi lapsi kummallakin, eli siinähän on pikkuserkkuja. Miehen yhdellä serkulla on kaksi lasta, joten siitä tulee vielä kolmas ja neljäskin pikkuserkku. Miehellä on kaksi veljeä, joten lapsella on kaksi setää. Minun puoleltani on siis vain kaksi pikkuserkkua.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla että ei ole serkkuja? :o
Ainut lapsi, sisaruksilla ei ole lapsia tai muuta vastaavaa.
Ei ole lapsilla serkkuja, eikä tule. Ovat joskus kyselleet, miksi näin, mutta vanhempien sisaruksilla ei lapsia ole. Pikkuserkkuja löytyy sitten jo enemmän. Mutta harvemmin heitäkään nähdään.
Miten voi olla että ei ole serkkuja? :o