Opettaja. Arvotatko lapsia/nuoria heidän sosioekonomisen asemansa mukaan?

Mitä tarkoittaa arvottaa? Kohdella eriarvoisesti?

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana oon 9v ajan pitänyt huolen ettei peruskoulua käyvien lasteni opettajat esim tiedä että olen työkyvytön yh. Lapsilla on siistimmät vaatteet kuin minulla (koululla käydessäni pukeudun toisin kuin arkena) ja vaikka olen tulojen puolesta köyhä, lapsilla on vaatteet ja varusteet jotka eivät ole pröystäileviä tai mitään somehittejä (Molot ja Gugguut kuuluu rikkaille moloille) mutta toimivat joka säässä ja seurassa, ja kertovat tarvittaessa yksinkertaisellekin opettajalle että lapsilla on kaikki hyvin ja heistä huolehditaan.

Ei se ole vaatteista kiinni. Akateemisissa perheissä lapsiin tarttuu tietynlainen puhetapa, jonka harjaantunut korva havaitsee.

Päivän huumoripläjäys! 😂😂

Olen akateemisesta perheestä ja kainuun murre on vähän tarttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vassarikoulussa heitä dissataan. Siis mitä paremmin vanhemmat voi taloudellisesti sitä helpommin perhe lasketaan elostelijoiksi. Ja opethan tykkää niistä lapsista keiden vanhemmista tykkää, pelkkää suhdepeliä.

Meillä on satoja oppilaita, miten ihmeessä kuvittelet, että me oikeasti tiedämme, ketä ne vanhemmat ovat?

Oikeasti meillä ei ole mitään käsitystä.

Et tunne ala-asteen luokkas lapsia. Hah. Jo pelkkä lasten keskinäinen puhe ja harrasteet paljastaa. Ala-asteikäiset tekevät ihan huomaamattaan elämänsä puitteet selviksi. Opettajat tietää tasan tarkasti.

Yksikään oppilaani ei ole kylläkään alakoulussa. Ja vaikka oppilas kertoisi kotitaustastaan vaikka mitä, ei se vaikuta suhteeseeni oppilaaseen. Miksi vaikuttaisi? Taidat vain projisoida omia arvojasi opettajiin.

Aikoinaan yhdestä oppilaasta tiesin, että isänsä joutui väkivaltarikoksesta vankilaan, ja äidin elämä oli levotonta alkoholielämää. Ja oppilas on vuosien jälkeenkin mielessäni mukavana oppilaana, josta haluaisin ehdottomasti tietää, miten voi nykyään.

Mitä opettaja hyötyisi siitä, että suosisi menestyjien lapsia? En oikeasti keksi.

Vierailija kirjoitti:

En arvota oppilaita, mutta hämmennystä aiheuttaa nämä kelmit, joilla on periaatteessa kaikki kotona kunnossa. Merkkivaatteet, matkat, eheä perhe, vahemmat koulutettuja jne. Sitten nuori on ihan häiriintynyt ja sekopää, välinpitämätön ja epärehelline. Ne jaksaa ihmetyttää. Sen sijaan koen empatiaa vähävaraisia yksinhuoltajia kohtaan. Koen empatiaa sitä äitiä kohtaan, joka ei vaan kykene syystä tai toisesta. Koen myös empatiaa lapsia kohtaan, joille on jaettu heikot kortit elämään. On rikkonaisuutta taustassa, katkenneita ihmissuhteita jne. On helppo ymmärtää, miksi lapsi oireilee.

Mutta ovatko perheet sittenkään eheitä.

Vierailija kirjoitti:

Omissa kouluissani ei ole ollut kuin vasta korkeakoulussa. Siellä alalla menestyneiden ihmisten lapset saivat tehdä mitä heitä huvitti, meiltä muilta vaadittiin enemmän.

Oman lapseni koulussa oli yläkoulussa henkilökuntaa, jotka todellakin jakoivat lapset menestyjiin ja luusereihin perhetaustojen mukaan. Yrittäjien ja lääkäreiden lapset kuuluivat menestyjiin, yksinhuoltajien ja sossuperheiden lapset luusereihin. Luokkajaotkin tehtiin tältä pohjalta. Homma sekosi täysin kun lapset touhusivatkin vapaalla keiden kanssa huvitti, ja kun luusereiksi tuomitut lapset menestyivätkin reilujen opettajien tunneilla ja epäonnistuvat vain näiden arvottajien tunneilla. Ongelmaa yritettiin korjata poispotkimalla reiluja opettajia ja rankaisemalla luuserilapsia mm. jälki-istunnoilla ja lasuilla.

Yllättäen samaa ongelmaa ei ollut enää jatko-opinnoissa. Siellä osaava henkilökunta tuki parhaansa mukaan oppilaita. Näitä yläkoulussa päähänpotkittuja joutuivat jopa tukemaan erityisen paljon, mutta mistä olen kiitollinen koko loppuelämäni.

No nyt on kyllä melkoiset tulkinnat tehty! Mistähän nämä kaikki tiedot mahtavat olla peräisin? Paikkakunnan Puskaradio-ryhmästä Facebookissa? Tekstisi on hyvä esimerkki siitä, miten täysin ulkopuoliset kuvittelevat ilman mitään itsekritiikkiä tuntevansa koulun toiminnan läpikotaisin. Luokat muodostettu perhetaustan perusteella? Mitä järkeä tässä edes olisi? Et voi mitenkään ilman pääsyä koulun arviointikirjoihin tehdä sellaisia yleistyksiä arvioinnista, kuin viestissäsi teet, etkä tiedä opettajien eroamisten tai erottamisten taustoja. Myöskään lasuista ja jälki-istunnoista sinulla ei voi olla kuulopuheita parempaa tietoa.

Esittämäsi syytökset ovat ylipäätään absurdeja. Toimimalla kuvaamallasi tavalla rehtori ja opettajat vain hankaloittaisivat omaa työtään. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tehdä työstään mahdollisimman vaikeaa ja saada mahdollisimman paljon kielteistä palautetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

No ei se sitten ole ihme miksei minustakaan pidetty ja opettajat välillä vähän ikäviäkin joissakin tilanteissa. Olin tunneilla jännittynyt ja surullinen muutenkin siellä koulussa ja aina melkein yksin. En silloin osannut vaan miettiä sitä etten miellytä jotain opettajaa vaan uskoin, että opettaja jotenkin arvostaa kaikkia. Jotkut tekivät niin, mutta joillekin en varmaan kelvannut. Ehkä sekin surullinen ajatus, että jos ei kelpaa muiden porukkaan ja on yksin niin ei samalla ole opettajallekaan se mieluinen. Nyt sen ehkä tajuaa paremmin ja ymmärtää sen. En vaan ollut tahallani se hiljainen ja pelokas vaan minulla oli syy siihen kaikkeen. Samalla tietysti ujojakin pitäisi arvostaa. Samalla en todellakaan halua arvostella, mutta ehkä nuori ei osaa ajatella niin, että pitäisi opettaja ottaa huomioon jos oma elämä jo hyvin raskasta. Ei minuakaan otettu porukkaan joten jäin yksin. Silloin ei tule mietittyä miltä opettajasta tuntuu se jos olen hiljainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

No ei se sitten ole ihme miksei minustakaan pidetty ja opettajat välillä vähän ikäviäkin joissakin tilanteissa. Olin tunneilla jännittynyt ja surullinen muutenkin siellä koulussa ja aina melkein yksin. En silloin osannut vaan miettiä sitä etten miellytä jotain opettajaa vaan uskoin, että opettaja jotenkin arvostaa kaikkia. Jotkut tekivät niin, mutta joillekin en varmaan kelvannut. Ehkä sekin surullinen ajatus, että jos ei kelpaa muiden porukkaan ja on yksin niin ei samalla ole opettajallekaan se mieluinen. Nyt sen ehkä tajuaa paremmin ja ymmärtää sen. En vaan ollut tahallani se hiljainen ja pelokas vaan minulla oli syy siihen kaikkeen. Samalla tietysti ujojakin pitäisi arvostaa. Samalla en todellakaan halua arvostella, mutta ehkä nuori ei osaa ajatella niin, että pitäisi opettaja ottaa huomioon jos oma elämä jo hyvin raskasta. Ei minuakaan otettu porukkaan joten jäin yksin. Silloin ei tule mietittyä miltä opettajasta tuntuu se jos olen hiljainen.

Samaistun sun ajatuksiin ❤️💜❤️

Tosi hienosti sait kuvailtua munkin ajatuksia kirjoituksessasi. Toisaalta ymmärrän senkin, että musta on vaikea pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

No ei se sitten ole ihme miksei minustakaan pidetty ja opettajat välillä vähän ikäviäkin joissakin tilanteissa. Olin tunneilla jännittynyt ja surullinen muutenkin siellä koulussa ja aina melkein yksin. En silloin osannut vaan miettiä sitä etten miellytä jotain opettajaa vaan uskoin, että opettaja jotenkin arvostaa kaikkia. Jotkut tekivät niin, mutta joillekin en varmaan kelvannut. Ehkä sekin surullinen ajatus, että jos ei kelpaa muiden porukkaan ja on yksin niin ei samalla ole opettajallekaan se mieluinen. Nyt sen ehkä tajuaa paremmin ja ymmärtää sen. En vaan ollut tahallani se hiljainen ja pelokas vaan minulla oli syy siihen kaikkeen. Samalla tietysti ujojakin pitäisi arvostaa. Samalla en todellakaan halua arvostella, mutta ehkä nuori ei osaa ajatella niin, että pitäisi opettaja ottaa huomioon jos oma elämä jo hyvin raskasta. Ei minuakaan otettu porukkaan joten jäin yksin. Silloin ei tule mietittyä miltä opettajasta tuntuu se jos olen hiljainen.

Kyse ei ole arvostuksesta. Toki kaikkia ihmisiä pitää arvostaa. Mutta opettajat ovat ihmisiä, ja miksi opettaja ei saisi hyvällä muistella oppilaita, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta opetusta kohtaan? Jos nyt rehellisiä vastauksia haluttiin.

? No en tietenkään. Puhutko nyt jostain 50-luvusta? Maailma ja myös koulumaailma on muuttunut sen jälkeen useaan kertaan.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia!

Vierailija kirjoitti:

? No en tietenkään. Puhutko nyt jostain 50-luvusta? Maailma ja myös koulumaailma on muuttunut sen jälkeen useaan kertaan.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia!

Kaikki ovat teoriassa samanarvoisia, mutta eivät sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

No ei se sitten ole ihme miksei minustakaan pidetty ja opettajat välillä vähän ikäviäkin joissakin tilanteissa. Olin tunneilla jännittynyt ja surullinen muutenkin siellä koulussa ja aina melkein yksin. En silloin osannut vaan miettiä sitä etten miellytä jotain opettajaa vaan uskoin, että opettaja jotenkin arvostaa kaikkia. Jotkut tekivät niin, mutta joillekin en varmaan kelvannut. Ehkä sekin surullinen ajatus, että jos ei kelpaa muiden porukkaan ja on yksin niin ei samalla ole opettajallekaan se mieluinen. Nyt sen ehkä tajuaa paremmin ja ymmärtää sen. En vaan ollut tahallani se hiljainen ja pelokas vaan minulla oli syy siihen kaikkeen. Samalla tietysti ujojakin pitäisi arvostaa. Samalla en todellakaan halua arvostella, mutta ehkä nuori ei osaa ajatella niin, että pitäisi opettaja ottaa huomioon jos oma elämä jo hyvin raskasta. Ei minuakaan otettu porukkaan joten jäin yksin. Silloin ei tule mietittyä miltä opettajasta tuntuu se jos olen hiljainen.

Kyse ei ole arvostuksesta. Toki kaikkia ihmisiä pitää arvostaa. Mutta opettajat ovat ihmisiä, ja miksi opettaja ei saisi hyvällä muistella oppilaita, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta opetusta kohtaan? Jos nyt rehellisiä vastauksia haluttiin.

En tiedä sitten riittääkö se osoituksena kiinnostuksesta opetukseen jos tekee kaikki tehtävät, muistiinpanot ja lukee kokeisiin ja pärjää niissä ainakin melko hyvin. Ja yrittää tehdä ne ryhmätyöt mikäli johonkin ryhmään pääsee ja jos ei pääse niin tekee yksin esitelmän yms. Ja ei häiritse koskaan tunneilla ja tulee ajoissa ja on kaikki kirjat ja muut välineet mukana. Minusta sekin on jo suuri kiinnostus opetukseen jos itse ajattelen. Samalla jos opettaja kysyi minulta jotain niin vastasin kyllä ja en nyt mikään täysin tuppisuu ollut kuitenkaan. Kirjoitan nyt vielä tämän viestin.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään, miksi arvottaisin? Mutta rehellisesti eniten pidän oppilaista, jotka ovat avoimia, mukavia, huumorintajuisia ja kiinnostuneita asioista.

Yläkoulun ope.

Eli ujot, hiljaiset ja kiltit jäävät muiden varjoon. Ei tosin yllätä. Itseä kiusattiin yläkoulussa joten sekin vaikutti siihen millainen olin. En uskaltanut olla tunneilla äänessä. Niinpä olin se hiljainen tyyppi.

Valitettavasti kyllä. Opettajana yritän toki ottaa kaikki huomioon, mutta jos toisesta suunnasta ei tule mitään vastaan (ja oppilaita meillä on tosiaan satoja), niin toki vastavuoroinen keskustelu on opettajastakin mukavampaa kuin hiljaisuus tai yksisanaiset vastaukset. Kiltteys tietysti on ihan hyvä ominaisuus, eikä se estä open kanssa juttelua. Moni kiltti ja muuten hiljainen juttelee kyllä opelle. Ja jos ei puhu, niin esim kirjoittaa.

No ei se sitten ole ihme miksei minustakaan pidetty ja opettajat välillä vähän ikäviäkin joissakin tilanteissa. Olin tunneilla jännittynyt ja surullinen muutenkin siellä koulussa ja aina melkein yksin. En silloin osannut vaan miettiä sitä etten miellytä jotain opettajaa vaan uskoin, että opettaja jotenkin arvostaa kaikkia. Jotkut tekivät niin, mutta joillekin en varmaan kelvannut. Ehkä sekin surullinen ajatus, että jos ei kelpaa muiden porukkaan ja on yksin niin ei samalla ole opettajallekaan se mieluinen. Nyt sen ehkä tajuaa paremmin ja ymmärtää sen. En vaan ollut tahallani se hiljainen ja pelokas vaan minulla oli syy siihen kaikkeen. Samalla tietysti ujojakin pitäisi arvostaa. Samalla en todellakaan halua arvostella, mutta ehkä nuori ei osaa ajatella niin, että pitäisi opettaja ottaa huomioon jos oma elämä jo hyvin raskasta. Ei minuakaan otettu porukkaan joten jäin yksin. Silloin ei tule mietittyä miltä opettajasta tuntuu se jos olen hiljainen.

Kyse ei ole arvostuksesta. Toki kaikkia ihmisiä pitää arvostaa. Mutta opettajat ovat ihmisiä, ja miksi opettaja ei saisi hyvällä muistella oppilaita, jotka ovat osoittaneet kiinnostusta opetusta kohtaan? Jos nyt rehellisiä vastauksia haluttiin.

En tiedä sitten riittääkö se osoituksena kiinnostuksesta opetukseen jos tekee kaikki tehtävät, muistiinpanot ja lukee kokeisiin ja pärjää niissä ainakin melko hyvin. Ja yrittää tehdä ne ryhmätyöt mikäli johonkin ryhmään pääsee ja jos ei pääse niin tekee yksin esitelmän yms. Ja ei häiritse koskaan tunneilla ja tulee ajoissa ja on kaikki kirjat ja muut välineet mukana. Minusta sekin on jo suuri kiinnostus opetukseen jos itse ajattelen. Samalla jos opettaja kysyi minulta jotain niin vastasin kyllä ja en nyt mikään täysin tuppisuu ollut kuitenkaan. Kirjoitan nyt vielä tämän viestin.

Niinpä. Tuota minäkin olen pohtinut. Ehkä olisi pitänyt olla kiinnostuneempi opettajasta ja oikealla tavalla mieleen.

Up

Arvottaa. Ainahan ne ovat arvottaneet. Mieluisimpia ovat vielä ne oppilaat, joiden vanhemmat ostava kalliita lahjoja jouluna ja keväällä.

Onneksi pääsi lukioon ja yliopistoon, jossa kodin statuksella ei ollut enää väliä ja sai vihdoinkin niitä arvosanoja, joita oli ansainnutkin.

Duunarin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun opettajana minulla ei useimmiten ole aavistustakaan minkälaisista perheistä oppilaat tulevat tai mitä heidän vanhempansa tekevät työkseen. Ihan hyvä niin. Oman valvontaluokan oppilaiden asioista tietää vähän enemmän muttei heistäkään ollenkaan niin paljon kuin mitä jotkut täällä kuvittelee

Sehän kirjoitetaan siihen lomakkeeseen, joka täytetään kun lapsi aloittaa peruskoulun. Me emme kertoneet koulutustamme emmekä työpaikkojamme ihan periaatteellisista syistä johtuen. Ei voi nimittäin lapsen saama opetus olla kiinni vanhempien titteleistä. Ei ainakaan pitäsi olla.