Poiminta toisesta ketjusta; VAISTORUOKAILU
Voisiko tässä oikeasti olla perää? Ainesta ruokatrendiksi etenkin lasten ja nuorten kanssa?
On varmaan :D Mielestäni lapset himoitsevat juuri sitä milloinkin tarvitsevat, eli vauvoina pehmeää ja hiilihydraattipitoista, kun kuluttavat paljon ja nopeasti kasvuun. MIeto maku muistuttaa äidinmaidostaja ohjaa makuaistia oikeaan suuntaan. Leikki-iässä sama jatkuu, kun touhu lisääntyy, mutta kun hampaita alkaa olla, maistuu jo lihakin. Kasvikset eivät niinkään, koska ovat kasvavalle aika energiaköyhää ruokaa. Sen verran vain, että saavat vitamiininsa.
Kun lapset alkavat tulla teini-ikään, maku muuttuu aika radikaalisti. Pojilla menee pihvejä ja lihaa ihan loputtomasti lihasten kasvattamiseen, mutta toisesta päästä alkaa jo salaattikin maistua. Tytöt aloittavat salaatin syömisen aiemmin, koska kasvu loppuu poikia aiemmin. Silloin on luontaista jo alkaa vähentää energiansaantia ja tarkkailla laatua: tarvitaan vitamiinit, rauta ja kalsium, että luut pysyvät kunnossa ja menkat pyörivät raskautta ajatellen. - Mausteet tulevat voimakkaammin kuvioihin, se ohjaa syömään aika uskaliaastikin ihan mitä luonnosta voisi löytyä. On pakko saada ravintoa jostakin.
Vanhukset eivät enää ole kovin nälkäisiä, koska keho vaatii niin vähän pysyäkseen yllä. Ei oleraskauksia, ei kovaa työtä, ei urheilua. Makuaistikin on yhtä hentoinen kuin ruoka, joka riittää. Tekee mieli mustikkasoppaa ja muita superfoodeja, joilla taistella leimahtavia syöpiä vastaan.
Joo. Tämäkään ei ole kurttuostainen totuuden ääni :D Sen verran tässä aatteessani on todellisuuspohjaa, etten ole pakottanut lapsiani syömään mitään, en edes pakolla maistaman mitään. Mielestäni mieliteot kertovat ihan oikeasti siitä mitä tarvitaan, jos niitä kuuntelee. (Itse kuulun niihin 70-luvun lapsiin, joilla pakottaminen aiheutti paljon ongelmia syömisiin. Karsastan, nirsoilen, voin pahoin, valikoin ja sitten ahmin)
Tällä opilla meillä on kasvanut/ kasvamassa 7 poikaa, joilla kaikilla on terveys hyvä ja paino normaali tai hiukkasen alakantissa, kuten vanhemmillaankin nuorina. Kaikki ruuat ovat tulleet iän myötä mieluisiksi aika tavalla tuossa edellä kuvatussa järjestyksessä. Mihinkään ei synny "pakko saada!!!!" -himoa, kun kaikkea saa.
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
Kommentit (14)
Hyvä idea, ja jos tästä tulee muotia, niin muistakaa, että tämä keksittiin av-palstalla!
MItenkäs tämä sopii joulupöytiinne? Saako ihminen syödä sitä mikä maistuu, vai onko pakko kulttuurin ja perinteiden takia syödä vastentahtoisesti jotakin?
En tiedä meneekö tää nyt kuin kauas aloituksesta, mutta mulla on kyllä kans toiminut hyvin just se että kuuntelee milloin on nälkä ja milloin ei. Mulla ei ilmeisesti ihan luontaisesti iske ruuanhimo ku vasta iltapäivän lopuilla, joten en syö aamulla enkä päivällä mitään. Lukioon saakka mätin koulussa pakolla sen lounaan ja ties mitä kun pakkohan nuoren on syödä että hengissä selviää, ja siitä tuli aina ihan kamalan huono olo ja olin lihava kun sain siitä liikaa turhaa energiaa. Nyt onneksi saan olla mässyttämättä päivän ja fiilis on hyvä, ja normaalipainon alemmalla puoliskolla mennään :)
Mä olen vaistoruokaillut itseni 85 kiloiseksi
Kyllä. Vaistoruokailulla laihdutin 47kg!
Mitenkähän tuo voisi toimia aikuisella/ keski-ikäisellä, joka on jo syönyt itseensä sairaaksi? Laihaksi, lihavaksi, ortorektiseksi tms? Pystyykö sen jälkeen enää kuuntelemaan mitä oikeasti tarvitsee ja minkä verran? Lapsilla tuo taito tutkitustikin on.
Ohjaako elimistö ja mieliteot aikuistain syömään vaikkapa kasvispainotteisesti tai himoitsemaan vaikka jotain ihan älyttömästi aikakausittain, jotta se voisi taistella taudinaiheuttajia vastaan... Enne menkkoja ainakin tekee mieli ahmia enemmän, mutta onhan se järkeenkäypää. Tarvitaan varastoja, että selvitään vuodon rasituksesta ja kerätään taas uudet reservit energiaa.
Ainakin ruoka-ajoissa ja annosmäärissä voisi kuunnella sitä kehoaan eikä tuijottaa kelloa. Mä en koskaan syö aamupalaa (no ok, joskus yrittämällä yritin, mutta ei siitä mitään tullut), ja helposti voin vapaapäivinä elellä iltapäivän puolelle saakka syömättä mitään. Täysin terve, hoikka ja energinen ihminen silti olen.
Vois varmaan kehittyä myös se makuaisti ja kyky kuunnella, mitä elimistö oikeesti tarvitsee, jos antais tilaisuuden.
Arvasin, että joku tekee tästä aloituksen :D
Itse olen jo mm. nuoruuden pitkäaikaisella syömishäiriöllä hävittänyt sen vaiston, lyhyesti sanottuna yhdessä vaiheessa en syönyt mitään tai söin kaiken. Silti luotan kehooni mielitekojen suhteen, esimerkiksi aloin vuosien tauon jälkeen himoitsemaan maitoa ja kalaa. Olisin halunnut juoda litroittain maitoa, kilotolkulla rasvaista lämminsavulohta. Otin kalan, maidon ja kalsium/d-vit. tabletit osaksi ruokavaliota ja järjettömät himot katosivat. Olen edelleen vakuuttunut että kehoni vain kertoi joidenkin ravintoaineiden puutteesta. :)
Uskon että vaistojen mukaan syöminen lapsesta saakka voi ainakin edesauttaa tervettä suhdetta ruokaan.
Tuleeko tähän lisää mielipiteitä?