Tutkitko kuolleen vanhemman puhelimen ja/tai tietokoneen?

Isäni kuollessa ei mitenkään tutkittu, äitini tiesi kaikki kenelle pitää ilmoittaa kuolemasta. Ja isä ei käyttänyt tekstiviestejä/tietokonetta.

Äitini kuollessa etsin hänen puhelimestaan yhteystietoja. Tiesin että kuvia siellä ei ole ja hän tekstasi hyvin harvoin. Mitään yllättävää sieltä ei olisi löytynytkään, puhelin on varmaan vielä jossain tallessa.

Isäni antoi läppärinsä minulle vielä eläessään ilman että sisarukseni tiesivät ja pyysi minua huolehtimaan siitä. Tein niin ja käsittelin kaiken hienotunteisesti - lopuksi vein läppärin kiertoon. Mitään sellaista siellä ei ollut mikä olisi kuulunut sisaruksilleni millään lailla: ei esim. tietoja salaisista tileistä tms...

Kyllä ottaisin kuvat ja muut tiedostot talteen. Luulen, että vanhempani olisivat pikemminkin pöyristyneitä siitä, jos heittäisin kaikki laitteet avaamatta pois. Itse ainakaan en pahastuisi, jos kuolemani jälkeen tiedostoni (erityisesti valokuvat ja videot) jäisivät lapsille. Ei minulla kyllä siellä mitään pervoa tai erityisen salaista edes ole. En tosin lähtisi mitään toisten WhatsApp-keskusteluita tai selaushistoriaa penkomaan.

En tutkisi. Tulisi rosvo olo, jos tutkisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tutkin, kun isä kuoli viime vuonna.

Kadun aika paljon, koska sain tietää asioita, joita en olisi halunnut tietää.

Miksi menit tutkimaan toisen yksityisasioita? 

Uteliaisuuttani. En voi sanoa tähän mitään muuta.

Ja kuten sanoin, kadun että tutkin. Kun äidistäni aika jättää, tuhoan kaikki laitteet.

Eikö tullut likainen olo uteliaisuudesta? Itse en tuota tekisi, koska se jäisi takaraivoon ikuisiksi ajoiksi painamaan. 

Sanotaanko, että 50 % tuosta likaisuudentunteesta tuli uteliaisuudestani, ja toinen 50 % siitä mitä löysin.

Päätin kuitenkin, että isä on aina isä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tutkin, kun isä kuoli viime vuonna.

Kadun aika paljon, koska sain tietää asioita, joita en olisi halunnut tietää.

Miksi menit tutkimaan toisen yksityisasioita? 

Uteliaisuuttani. En voi sanoa tähän mitään muuta.

Ja kuten sanoin, kadun että tutkin. Kun äidistäni aika jättää, tuhoan kaikki laitteet.

Eikö tullut likainen olo uteliaisuudesta? Itse en tuota tekisi, koska se jäisi takaraivoon ikuisiksi ajoiksi painamaan. 

Sanotaanko, että 50 % tuosta likaisuudentunteesta tuli uteliaisuudestani, ja toinen 50 % siitä mitä löysin.

Päätin kuitenkin, että isä on aina isä.

Itse en tuollaista edes ajatellut vaan halusin kunnioittaa vainajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tutkin, kun isä kuoli viime vuonna.

Kadun aika paljon, koska sain tietää asioita, joita en olisi halunnut tietää.

Miksi menit tutkimaan toisen yksityisasioita? 

Uteliaisuuttani. En voi sanoa tähän mitään muuta.

Ja kuten sanoin, kadun että tutkin. Kun äidistäni aika jättää, tuhoan kaikki laitteet.

Eikö tullut likainen olo uteliaisuudesta? Itse en tuota tekisi, koska se jäisi takaraivoon ikuisiksi ajoiksi painamaan. 

Sanotaanko, että 50 % tuosta likaisuudentunteesta tuli uteliaisuudestani, ja toinen 50 % siitä mitä löysin.

Päätin kuitenkin, että isä on aina isä.

Itse en tuollaista edes ajatellut vaan halusin kunnioittaa vainajaa. 

Hyvin ajateltu.

Kaffepulla kirjoitti:

Itse haluaisin, että voisin ilmoittaa vanhempien ystäville vanhemman kuolleen, sitten kun se on edessä. Muuten ystävät viestittelevät huolissaan, eikä kukaan vastaa. Eli se puhelimen PIN-koodi olisi hyvä jättää perillisen tiedoksi, samoin sähköposti. Kaikkien laskujen ym. hoitamisen kannalta on hyvä, että kuoleman jälkeen joku pääsee niihin ja asiat tulevat hoidettua.

Vainajan pankkitileihin ei pidä puuttua ilman jo ollutta valtuutusta. Laskut ym vainajan tililtä otettavat hoituvat viemällä ne pankkiin.

Kuvat katsoisin, onko siellä mitään talteenotettavaa. Viestit eivät kiinnostaisi pätkääkään, kuolettavan tylsää, ellei sitten pitäisi sieltä selvittää kenelle pitää ilmoittaa kuolemasta. Isällä saattaisi olla jotain "muistelmat" tai vastaavaa, jos esimerkiksi kuolema olisi tapahtunut niin äkkiä että ei ehtinyt hoitaa asioita.

Sisarusten laitteita en viitsisi tutkia lainkaan. He kuitenkin ovat diginatiiveja, kun taas vanhemmat olivat sen verran vanhoja Internetin tullessa, että kännykkääkin käytetään lähinnä lankapuhelimen ja kameran korvikkeena, ei ajanviettopaikkana.

En tutkisi ellen tietäisi/olisi ollut puhetta, että siellä on jotain valokuvatiedostoja tms. muistoksi ja vainne tiedostot menisin tutkimaan.

Totta kai tutkisin. Moni ei tule ajatelleeksi, mutta sieltä voi oppia uusia asioita vainajasta.

Riippuu mitä vainaja on halunnut. Isoisäni tilejä lakkautin vaikka kuinka monta, jotka oli listannut ja jotka oli halunnut hävitettävän. Myös sukulaisten kuvia otin talteen hänen google drivesta ja laitoin sukulaisille.

Toivoisin kaikilta läheisiltäni, että listaavat kaikkien palveluiden käyttäjätunnukset ja salasanat jonnekin lapulle, mikäli haluavat, että ne poistetaan äkillisen kuoleman koittaessa. Mitään viestejä en lue, ellei viestin saaja/lähettäjä niin erikseen pyydä, koska heillä on valtuus siihen lupa antaa ollessaan keskustelun osapuoli. Jos muuta ei pyydetä, tuhoan tlit ja tiedot niiden mukana. Alustan laitteet ja tietokoneille suoritan ylikirjoituksia vähintäänkin kolme.

Isoisäni kuolema sai minutkin heräämään siihen, että tilini voivat jäädä kummittelemaan. Niinpä kokosin kaikki olemassa olevat tunnukseni salasanoineen ja palveluosoitteineen keepass sovelluksen tietokantaan ja kirjoitin salasanan ylös saatesanoilla, että tahdon kaikki mahdolliset tilit, joihin vain mahdollisuus löytyy, poistettavan. Tunnuksia oli kaikkinensa kymmeniä. Omissa laitteissani säilytän todella henkilökohtaiset tiedostot ja kuvat, joita en halua muiden lukevan ja katselevan salatussa säilössä veracryptin avulla. Näitä ovat muunmuassa digitaaliset päiväkirjani. Puhelinnumerot minun pitäisi vielä siirtää lapulle, joihin haluan ilmoitettavan kuolemastani. En halua, että ystäviäni jää miettimään, miksi lakkasin pitämästä yhteyttä.

Lähtökohtaisesti luotan isäni pitävän huolen oikeudestani yksityisyyteen kuolemani jälkeen. Äidistäni en voi valitettavasti sanoa samaa, mutta hän ei onneksi osaa laitteita käyttää. Paperiset versiot päiväkirjoistani luultavasti tuhoan jossain vaiheessa, ettei niitä kukaan uteliaisuuttaan lue, sillä niissä on todella raskasta tekstiä masennukseni ajoilta.