Miten jaksatte jos ei tukiverkostoa?

Palkkaa joku koululaistyttö teille kerran viikossa. Menet sinä aikana esim uimaan, kahville, lenkille...
Voisiko mies kotihommista hoitaa esim kaupassa käynnin. Kirjoitat kaupoalapun ja mies hakee isomman satsin kerralla.

2

Oli pakko pärjätä. Yksin kasvatin neljä lasta kun mies lähti (lapset tuolloin 8, 6, 3 ja 8 kk). Nyt kun enää nuorimmainen asuu kotona niin elämä helpottaa. Hyviä ihmisiä tuli ja olen ylpeä siitä, että pärjäsin. Edelleen olen yksinäinen ja elämä pyörii lasten ympärillä, onneksi heitä on monta.

[quote author="Vierailija" time="07.12.2014 klo 20:10"]Oli pakko pärjätä. Yksin kasvatin neljä lasta kun mies lähti (lapset tuolloin 8, 6, 3 ja 8 kk). Nyt kun enää nuorimmainen asuu kotona niin elämä helpottaa. Hyviä ihmisiä tuli ja olen ylpeä siitä, että pärjäsin. Edelleen olen yksinäinen ja elämä pyörii lasten ympärillä, onneksi heitä on monta.
[/quote]

Jatkan vielä. Vanhempani ja molemmat veljeni ovat kuolleet, ystävät kaikkosivat yksi kerrallaan. Myös kaikki parisuhteet kariutuivat. En varmaan enää uskaltaisi ystävystyä...

Väsymisestä ja köyhyydestä on tullut muoti-ilmiöitä. Tiedän, että oikeasti apua tarvitsevia on, mutta paljon on tapa väsyneitä ja köyhiä. Rahaa riittää viinaa yms ja aikaa ja energiaa baarissa käyntiin.

Sain vanhemmalla iällä lapsen ja oli myös mies. Äitini asui satojen kilometrien päässä samaten appivanhemmat mutta en minä niitä tarvinnut. Ei ollut kummeja mutta sekään ei tahtia haitannut. Hyvin jaksoin lapseni hoitaa ja mies mukana ku n töiltään ehti. Olin saanut tulla ja mennä ja matkustaa. Aika meni nopeesti, kasvatustyö tehty. 

Me asumme ulkomailla, kaksi pientä lasta joista ainakin toisella ADD, toinen vielä niin pieni ettei osaa sanoa vielä, ei mitää perinteisiä tukiverkkoja vaan joskus palkataan hoitaja pariksi tunniksi jotta päästään juhlistamaan vaikka hääpäiväämme. Olemme niin onnellisia lapsistamme ja perheestämme, emme edes kaipaa mitään tukiverkkoja.

Me olemme tasavertaisia vanhempina - molemmat saavat vapaa-aikaa harrastuksille ja ystäville aina kun vaan haluaa. Teillä varmasti perheen suurin ongelma on laiska mies.

Lapsemme ADD ei ole koskaan ollut mikään pettymys, se on osa hänen luonnettaan ja rakastamme häntä juuri sellaisena kuin hän on. Miten joku voi edes olla pettynyt omasta lapsestaan? Toivottavasti ette näytä lapsellenne olevanne pettyneitä häneen.

Kyllä nyt on peiliin katsomisen paikka teillä, Aloittakaa ensin perheen "eheyttämisestä" ja jos sittenkin vielä tuntuu ettei jaksa niin teet vaikka lastensuojeluilmoituksen perheestänne.

Jos ei miestä huvita tehdä kotitöitä, niin tehköön sitten töitä niin rankasti, että pystyy kustantamaan maksullista kotiapua kotiinne.

2

Jos vain rahat riittää, niin maksettua hoitoapua edes silloin tällöin. Eihän täällä av:lla kukaan voi ap:n puuttuvalle tukiverkostolle mitään. Mietin vain, paljonko apua jostain mummin kummin kaimasta edes olisi, jos kyseessä ovat erittäin haastavat teinit? Olisiko noin isoille mahdollista saada jotain aikuiskaveria/tukihenkilöä tmv.?

No hei, hae meidän ohjelmaan, jossa joukko fiksuja ja kokeneita ihmisiä yrittää ratkoa juuri tällaisia ongelmia. Jokainen auttajaryhmä räätälöidään avun tarvitsijan mukaan ja tiedän että hakijoiden joukossa on ADHD:n kanssa elämiseen erikoistuneita: http://naisetjotkasanovatei.fi

Mies voisi kuitata kotitöistäluistamisensa palkkaamalla teille siivoojan, vaikka kahdesti kuussa?

Miksei muuten isoin voisi jo katsoa pienten perään? Ovatko lapset koskaan kavereillaan? Meillä samanikäisten hoito on järjestetty siten että sovitaan että yks perjantai-ilta muksut ovat meillä ja seuraavalla viikolla kaverinsa vanhempien silmien alla. Tuo siis 9-12-vuotiaille. 15-v ei enää kaipaa lapsenvahtia.