Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin huvittavia tämä nykyajan arkuus monissa lapsissa ja nuorissa!
11.10.2021 |
Kun minä olin 10-vuotias 1980-luvun puolivälissä, menin kesällä polkupyörällä hiekkaisia maaseututeitä pitkin isovanhempieni luokse 30 kilometrin päähän. Nykyään on älykännykät käytössä, mutta silti ei tuttavieni 13-vuotias esiteini uskaltanut lähteä ajamaan viime kesänä polkupyörällä omien isovanhempiensa luokse, jonne on matkaa vajaat 10 kilometriä. Hänet piti viedä sinne autolla. Naurettavaa!
Kommentit (55)
Rippikouluun mentiin kirkonkylälle pyörällä -70 luvun alussa. Matkaa oli 12 km suuntaansa. Se oli aivan luontevaa, ei sitä kyseenalaistettu mitenkään. Nainen vm. 1957
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Modernin" ajan kakarat eivät osaa muuta kuin räplätä kännykkää, kittailla energiajuomia ja pulskistua. Lasten lihavuus (ja liikkumattomuus) on lisääntynyt merkittävästi sitten kasariluvun.
Se ei kyllä lasten oma vika ole, vaan aikuisten, jotka eivät osaa kasvattaa ja jotka tarkoituksella tekevät koukuttavia sovelluksia, jotta saisivat paljon rahaa itselleen. Jokaisen sovelluskapitalistin unelma on tuhota kaikkien maailman lasten elämä, jotta hän yksin saisi muutaman miljardin omaisuuden.
Valitettavasti oon törmännyt samaan ilmiöön... Omat lapset on 12-, 10- ja 3- vuotiaita. Ollaan koko perhe urheilullista sakkia, mutta ennen kaikkea hyötyliikutaan paljon. Lähimpään kauppaan on kotoa noin 4km (yhteen suuntaan). Ihan normaalisti kuljetaan se pyörillä. Autokin taloudessa on, mutta vuorotyötä tekevä isäntä on monesti "vienyt sen mukanaan", eli ollaan totuttukin lasten kanssa liikkumaan ilman autoa.
Varsinkin kaksi vanhinta ihmettelee, kuinka monelle heidän kaverille tuollainen 4km kulkeminen kävellen tai edes pyörällä (!?) on kuulemma silkka mahdottomuus! :O
En tiedä onko tässä niinkään kyse arkuudesta, ehkä laiskuudesta enemmänkin. Ja tottumuksesta. Jos on totuttu, että paria kilsaa pidempää matkaa ei liikuta kuin autolla, ajatuskin 10km pyörölenkistä saa ihan hullut mittasuhteet.
Tässä on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. Onko se ylisuojeluvuutta, että joka paikkaan pitää kyyditä lapset "ettei niille vaan satu mittään!", vai ollaanko itekin niin laiskanpulskeita, ettei koskaan olla tehty lasten kanssa mitään liikkumisaktiviteettteja vapaa-ajalla?
Oikeesti. En ole itsekään mikään ikäloppu (olen v. - 88 syntynyt!), mutta kun vertaan omia luokkakuviani nyt lasteni luokkakuviin, kyllä se ylipainoisten määrä ON noussut hälyttävästi...
N33
1. Aikanaan ei puhuttu niin paljon siitä, että miten turvaton maailma on.
2. Aikanaan ei myöskään vaadittu vanhemmilta läheskään niin paljon kuin nykypäivänä.
3. Vanhempia ei aikanaan myöskään vahdittu läheskään niin paljon kuin nykypäivänä. Jos 10-vuotias lapsi kertoo nykypäivänä koulussa, että hän pyöräili 30 km yksin ilman valvontaa niin mitä arvelet, että tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa naapurissa asuu useitakin 10+ lapsia jotka eivät jakaisi kävellä edes kilometriä. Vanhempansa ovat kuitenkin hoikkia niin että missä oikein mennään.
Vierailija kirjoitti:
1. Aikanaan ei puhuttu niin paljon siitä, että miten turvaton maailma on.
2. Aikanaan ei myöskään vaadittu vanhemmilta läheskään niin paljon kuin nykypäivänä.
3. Vanhempia ei aikanaan myöskään vahdittu läheskään niin paljon kuin nykypäivänä. Jos 10-vuotias lapsi kertoo nykypäivänä koulussa, että hän pyöräili 30 km yksin ilman valvontaa niin mitä arvelet, että tapahtuu?
Taitaisi tulla lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin minäkin hiihtänyt 30km kouluun jokapäivä mutta ei ollut lunta ja koulu oli lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko kivoja kyläkauppoja matkan varrella?
Oli kyllä: kaksi osuuskaupan maaseutumyymälää ja yksi T-kauppa. Mehutetran kävin ostamassa sieltä T-kaupasta matkaeväiden (vettä, eväsleipä ja banaani) lisäksi. Yksikään niistä kaupoista ei valitettavasti ole enää toiminnassa. Näin siis kesällä 1986. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Aikanaan ei puhuttu niin paljon siitä, että miten turvaton maailma on.
2. Aikanaan ei myöskään vaadittu vanhemmilta läheskään niin paljon kuin nykypäivänä.
3. Vanhempia ei aikanaan myöskään vahdittu läheskään niin paljon kuin nykypäivänä. Jos 10-vuotias lapsi kertoo nykypäivänä koulussa, että hän pyöräili 30 km yksin ilman valvontaa niin mitä arvelet, että tapahtuu?
Taitaisi tulla lasu.
Miksi ihmeessä siitä tulisi lasu?! 🙄 Kesällä pyöräilin juurikin 10v poikani kanssa 30 km enkä näe mitään syytä, miksei hän olisi voinut ajaa kyseistä reittiä myös yksin.
Olen 1980- ja 1990-lukujen lapsi ja teini enkä ikimaailmassa vaihtaisi sitä aikaa tämän päivän lapsuuteen ja nuoruuteen. Se ei ollut täydellistä aikaa, mutta paljon, paljon autenttisempaa ja vähemmän teennäistä aikaa elää nuoruuttaan. n1973
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 1980- ja 1990-lukujen lapsi ja teini enkä ikimaailmassa vaihtaisi sitä aikaa tämän päivän lapsuuteen ja nuoruuteen. Se ei ollut täydellistä aikaa, mutta paljon, paljon autenttisempaa ja vähemmän teennäistä aikaa elää nuoruuttaan. n1973
Eikä ollut koronaakaan.
Ei, kun nykyään on kiire hommailla tatskoja ja värjäyttää/värjäillä hiuksia. Liikunnasta viis, siis ainakin kehopositiivisten mimmien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin huvittavaa ettei nykyajan aikuiset osaa kirjoittaa, ap tainnut lintsata äidinkielen tunnit aikoinaan. OPtsikko on senverran omituiseen muotoon kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oon törmännyt samaan ilmiöön... Omat lapset on 12-, 10- ja 3- vuotiaita. Ollaan koko perhe urheilullista sakkia, mutta ennen kaikkea hyötyliikutaan paljon. Lähimpään kauppaan on kotoa noin 4km (yhteen suuntaan). Ihan normaalisti kuljetaan se pyörillä. Autokin taloudessa on, mutta vuorotyötä tekevä isäntä on monesti "vienyt sen mukanaan", eli ollaan totuttukin lasten kanssa liikkumaan ilman autoa.
Varsinkin kaksi vanhinta ihmettelee, kuinka monelle heidän kaverille tuollainen 4km kulkeminen kävellen tai edes pyörällä (!?) on kuulemma silkka mahdottomuus! :O
En tiedä onko tässä niinkään kyse arkuudesta, ehkä laiskuudesta enemmänkin. Ja tottumuksesta. Jos on totuttu, että paria kilsaa pidempää matkaa ei liikuta kuin autolla, ajatuskin 10km pyörölenkistä saa ihan hullut mittasuhteet.
Tässä on vanhemmilla peiliin katsomisen paikka. Onko se ylisuojeluvuutta, että joka paikkaan pitää kyyditä lapset "ettei niille vaan satu mittään!", vai ollaanko itekin niin laiskanpulskeita, ettei koskaan olla tehty lasten kanssa mitään liikkumisaktiviteettteja vapaa-ajalla?Oikeesti. En ole itsekään mikään ikäloppu (olen v. - 88 syntynyt!), mutta kun vertaan omia luokkakuviani nyt lasteni luokkakuviin, kyllä se ylipainoisten määrä ON noussut hälyttävästi...
N33
So true.
Sad but true.
Varovaisuus on nykyään identaarista, pelkäämällä ilmaistaan että kuulutaan länteen.
Rohkea omatoimisuus lienee Pietarin trollien agitoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa ettei nykyajan aikuiset osaa kirjoittaa, ap tainnut lintsata äidinkielen tunnit aikoinaan. OPtsikko on senverran omituiseen muotoon kirjoitettu.
No, eipä sinunkaan kirjallisen ilmaisun taidoissasi ole juurikaan kehumisen varaa: aivan järkyttäviä oikeakielisyys- ja kielioppivirheitä! Kas, näin se pitää mennä: "Jotenkin huvittavaa, etteivät nykyajan aikuiset osaa kirjoittaa. Ap on tainnut lintsata äidinkielen tunnit aikoinaan. Otsikko on sen verran omituiseen muotoon kirjoitettu."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Aikanaan ei puhuttu niin paljon siitä, että miten turvaton maailma on.
2. Aikanaan ei myöskään vaadittu vanhemmilta läheskään niin paljon kuin nykypäivänä.
3. Vanhempia ei aikanaan myöskään vahdittu läheskään niin paljon kuin nykypäivänä. Jos 10-vuotias lapsi kertoo nykypäivänä koulussa, että hän pyöräili 30 km yksin ilman valvontaa niin mitä arvelet, että tapahtuu?
Taitaisi tulla lasu.
Miksi ihmeessä siitä tulisi lasu?! 🙄 Kesällä pyöräilin juurikin 10v poikani kanssa 30 km enkä näe mitään syytä, miksei hän olisi voinut ajaa kyseistä reittiä myös yksin.
Hienoa! Täydet pisteet teille molemmille!
Elinaikaodotukset lienevät tätä menoa laskemaan päin.