Lue keskustelun säännöt.
Jotenkin huvittavia tämä nykyajan arkuus monissa lapsissa ja nuorissa!
11.10.2021 |
Kun minä olin 10-vuotias 1980-luvun puolivälissä, menin kesällä polkupyörällä hiekkaisia maaseututeitä pitkin isovanhempieni luokse 30 kilometrin päähän. Nykyään on älykännykät käytössä, mutta silti ei tuttavieni 13-vuotias esiteini uskaltanut lähteä ajamaan viime kesänä polkupyörällä omien isovanhempiensa luokse, jonne on matkaa vajaat 10 kilometriä. Hänet piti viedä sinne autolla. Naurettavaa!
Kommentit (55)
Voitteko jo lopettaa tämän vihapuheen puolin jos toisin. Historia ollut aikoinaan erilainen kuin nykyään. Sille kukaan ei näköjään voi tehdä mitään, muuta kuin syyttää vanhempaa sukupolvea tai nuorisoa. Mikä ratkaisu tähän maailman menoon sitten olisi se oikea ratkaisu? Muu kuin se toisten syyttäminen ja syyllistäminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 ja 80-luvuilla lapset tosiaan pyöräilivät paljon.
Oman kahden kilometrin koulumatkani kävelin usein korvalappustereot päässä. Välillä myös menin fillarilla. Se oli aina joko kävely tai pyöräily, kahdeksan vuotta. Päivämatka siis yhteensä neljä kilometriä.
4kmx200x8=kävelin ja pyöräilin koulumatkoja lapsena siis noin 6400km.
Muita jotka eivät halua palata etätöistä? Joka päivä pitäisi tuhlata aikaa kilometrien työmatkaan toimistolle, kun voisi vain hypätä sängystä suoraan näyttöpäätteen ääreen. Eiku sori, modernit kakarat eivät osaa tehdä muuta kuin räplätä älylaitetta ja pulskistua!!!
Vierailija kirjoitti:
Voitteko jo lopettaa tämän vihapuheen puolin jos toisin. Historia ollut aikoinaan erilainen kuin nykyään. Sille kukaan ei näköjään voi tehdä mitään, muuta kuin syyttää vanhempaa sukupolvea tai nuorisoa. Mikä ratkaisu tähän maailman menoon sitten olisi se oikea ratkaisu? Muu kuin se toisten syyttäminen ja syyllistäminen?
Vihapuheen? Kultaseni, tämä on valistusta.
Nuoriso oli pilalla jo 90-luvulla. Ite olin siihen aikaan teini ja kun piti kylille päästä (eli siis asuinkuntani pikkuruiseen taajamaan), niin mutsin piti kuskata, koska en tosiaankaan viitsinyt pyörällä mennä, kun olin tottunut siihen, että joka paikkaan mentiin autolla. En muista että kukaan kaverini olisi kylille tullut fillarilla, jos ei ihan siinä lähellä asunut. Jos ei vanhemmt kuskanneet, niin sitten pummittiin kyyti jostakin, hankittiin mopo tai tultiin traktorilla (KYLLÄ! maalaiselämän ihanuuttahan oli ajella korttelirallia Valmetilla. Matkaa minulla siis taajamaan oli vähän yli 10 kilsaa.
Nykyään aikuisena, kaupungissa asuvana ei 10 km pyöräilymatka ei ole homma eikä mikään ja omat teinini esim. frisbeegolf-radalle polkasee 12 km ihan iisisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muita jotka eivät halua palata etätöistä? Joka päivä pitäisi tuhlata aikaa kilometrien työmatkaan toimistolle, kun voisi vain hypätä sängystä suoraan näyttöpäätteen ääreen. Eiku sori, modernit kakarat eivät osaa tehdä muuta kuin räplätä älylaitetta ja pulskistua!!!
Työmatkat vs. vapaa-ajan matkat (lue: liikkuminen).
Vierailija kirjoitti:
Siinä olisi palstalaisille sitten 'jälkiruokaa'. Mars, mars, pyörän selkään! Ai, mutta, hei, täytyy mennä someen, se on hyötyliikuntaa tärkeämpää.
https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/perheille-ja-kasvattajille/ravits…
Pidä huoli omista liikkumisistasi. Minä liikun ihan tarpeeksi: käyn kaksi-kolme kertaa viikossa salilla ja sen päälle vielä harrastejalkapalloa ja käyn myös pyörällä tai kävelemällä kaupassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 1980- ja 1990-lukujen lapsi ja teini enkä ikimaailmassa vaihtaisi sitä aikaa tämän päivän lapsuuteen ja nuoruuteen. Se ei ollut täydellistä aikaa, mutta paljon, paljon autenttisempaa ja vähemmän teennäistä aikaa elää nuoruuttaan. n1973
Tämä oli hyvin kirjoitettu. Jotain tuosta nykyajan lasten elämästä tuntuu puuttuvan, kun möllötetään niin paljon neljän seinän sisällä ja kaikki tieto on käden ulottuvilla, jos vain viitsitään etsiä. Sellainen spontaani löytämisen tai oivaltamisen riemu tai jokin tuntuu puuttuvan, en osaa selittää.
Jotenkin huvittavaa, että tällaiset ap:n kaltaiset itseään jalustalle nostavat aikuiset ihmiset eivät itse osaa edes suomen kielioppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No silloin oli vanhemmille ihan sama, missä lapset olivat, kunhan eivät pyörineet jaloissa.
Ja te lihavuudesta lässyttävät, miksi niin moni aikuinen on lihava, vaikka pyöräilivät joka paikkaan ja hiihtivät 30 km kouluun sudet perässä?
Vierailija kirjoitti:
Muita jotka eivät halua palata etätöistä? Joka päivä pitäisi tuhlata aikaa kilometrien työmatkaan toimistolle, kun voisi vain hypätä sängystä suoraan näyttöpäätteen ääreen. Eiku sori, modernit kakarat eivät osaa tehdä muuta kuin räplätä älylaitetta ja pulskistua!!!
Liikun etätyöaikana enemmän kuin koskaan ennen :D. Olen laihtunut 12 kg, enkä enää joudu tuhlaamaan 2h päivässä joukkoliikennevälineissä istumiseen (työpaikalleni ei voi kävellä, eikä pyöräily ole realistinen vaihtoehto koska työpaikalla eikä kotona ei ole mitään paikkaa pyörän säilyttämiseen - en asu Suomessa). Sen sijaan käyn joka aamu 45 min kävelyllä sekä joka ilta koneen sulkeuduttua teen kotitreenin painoilla tai hikilenkin ulkona.
Ja ps. tämä jatkuu tulevaisuudessakin, koska etätyöstä tuli meille pysyvää - onneksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin huvittavaa, että tällaiset ap:n kaltaiset itseään jalustalle nostavat aikuiset ihmiset eivät itse osaa edes suomen kielioppia.
Se saattoi olla lyöntivirhe.
Silloin kun itse olin nuori, pyörän pystyi jättämään lukittuna mihin vaan ja se oli siellä kun tuli takaisin. Nykyään joku narkki on ”löytänyt” sen ja takaisin et saa. Silloin kun olin nuori, ihmiset olivat ystävällisempiä, autoja ei ollut yhtä paljon ja kuljettajilla oli yleensä tietämys luikennesäännöistä. Pyöräily oli turvallisempaa. Nykyään et tiedä mikä kävelysauvalla huitoja, sähköpotkulaudalla kaahailija tai ajokortiton tyyppi on samaan aikaan liikenteessä. Kaikki eivät asu idyllisesti maaseudulla hiekkateiden varsilla.
Ja lapsieni luokilla ei ole yhtäkään ylipainoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun itse olin nuori, pyörän pystyi jättämään lukittuna mihin vaan ja se oli siellä kun tuli takaisin. Nykyään joku narkki on ”löytänyt” sen ja takaisin et saa. Silloin kun olin nuori, ihmiset olivat ystävällisempiä, autoja ei ollut yhtä paljon ja kuljettajilla oli yleensä tietämys luikennesäännöistä. Pyöräily oli turvallisempaa. Nykyään et tiedä mikä kävelysauvalla huitoja, sähköpotkulaudalla kaahailija tai ajokortiton tyyppi on samaan aikaan liikenteessä. Kaikki eivät asu idyllisesti maaseudulla hiekkateiden varsilla.
Ja lapsieni luokilla ei ole yhtäkään ylipainoista.
Ressun peruskoulu ja/tai lukio?
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja, ne tahtoisin mä elää uudelleen.