Lue keskustelun säännöt.
Onko sinullakin ollut raskas vuosi tämä vuosi 2014?
Kommentit (60)
On ollut kyllä :( Peliriippuvainen poikaystävä ja 3 lasta huollettavana, ilkeä ex-mies joka tehnyt elämästä kamalaa. paljon surua, tuskaa, ikävää ja pelkoa. Olen jättänyt poikaystävän ja itkenyt itseni uneen. Ehkä ensi vuonna kaikki on paremmin. -Surusilmä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi keskenmenoa ja kirsikkana kakun päällä yt:t. Töissä ahdistaa hitokseen paljon, onneks kotona menee hyvin.
On ollut. Olen menettänyt sekä terveyteni että työpaikkani. Hyvistä ystävistäni olen kiitollinen, heidän tuellaan olen jaksanut.
Ei, päinvastoin. Tämä on ollut ehkäpä elämäni paras vuosi :)
Ehkä yksi rankimmista. Mm ongelmia oman mielenterveyden kanssa. Paljon muuta sen ympärille nivoutuvaa. On kerrankin hyvä syy odottaa uutta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista lukea näitä, kärsimystä riittää.
Itselläni sydän särkynyt, mies jätti toisen naisen takia,
mutta heille eron tullessa halusi palata takaisin - kuten arvelinkin.
En tiedä olenko koskaan kokenut itseäni näin nöyryytetyksi, pahinta
on että nyt ikää on sen verran että lapsihaaveet voi joutua jättämään.
Eipä naurata ei...
Ei, parempi tämä kuin vuosi 2013.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On.
Työttömyys, rahahuolet, parisuhdeongelmat, yksinäisyys... Odotan niin että vuosi vaihtuu <3
Tämä on ollut elämäni paras vuosi! 3 lapsi syntyi ja voitin Lotossa! ja menin naimisiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Mies jäi keväällä kiinni mun todella rajusta haukkumisesta -exälleen ja siskolleen- ja samalla deittiprofiileista. Jotenkin ihmeellisesti jatkettiin yhdessä. Hän oli myös ulkomailla töissä eli ei ikinä kotona, vaikka meillä on pieni vauva.
Saatiin välit neutraaleiksi ja ootin häntä työsuhteen loppumisen jälkeen kotiin. Paria päivää ennen kotiintuloa hän ilmoitti ettei jaksa olla mun kanssa enää. Sitä ennen olin huolehtinut yksin pienokaisesta ja erittäin rankasta adhd-esikoisesta. Romahdin. Kerta kaikkiaan vaan jäin niille sijoilleni ja soitin 112.
Juuri nyt päättyi lastensuojelun osuus meidän perheessä, perhetyöntekijä käy viikottain ja mulla on terapia, kait tästä selviää..
Sanoisin, että alkuvuosi oli astetta parempi. Se oli stressaavaa, mutta palkitsevaa aikaa. Kesä meni myös todella kivasti.
Loppuvuodesta en tiedä. Olen saanut paljon uutta, mutta myös menettänyt paljon vanhaa. Kaikki on uutta ja sopeutuminen ei ole ollut niin helppoa. Yksinäisyys ja epävarmuus ovat piinanneet enemmän kuin pitkään pitkään aikaan.
Kokonaisuutena vuosi on kyllä ollut hyvä, mutta todella stressaava, minkä huomaa kehossakin. Viitenä kuukautena kuukautiset jäänet pois, olleet äärimmäisen niukat tai myöhästyneet monta viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niinkuin viimeiset pari aiempaakin vuotta. Päihdeongelmainen nuori aikuisemme aiheuttaa koko ajan huolta. Aina jotain uutta oikeasti pahaa. Tosi pahoja terveysongelmia päihteiden vuoksi. Työni on sellainen että siellä tiedetään asiasta ja kyselyt nuorestamme loukkaavat kun ihmiset ovat niin ilkeitä että mainitsevat asiasta vaikka luulisi jokaisen ihmisen tajuavan kuinka raskasta on. Olemme puolison ja toisen lapsemme kanssa aivan lohduttoman väsyneitä. Emme toivo lapsemme kuolemaa mutta käsitän nyt täysin mitä joidenkin vanhempien lause kuolema oli helpotus tarkoittaa.
On. Läheinen ihminen kuoli, ja sen takia olen pallotellut puoli vuotta asian setvimisen, töiden ja rankassa vaiheessa olevien opintojen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut raskas. Terveys ja työpuolella erityisesti. Jatkuvaa varpaillaan oloa.
Yksi huonoimmista tavallaan, koska menetin läheisen ihmisen ja olin vieläpä paikalla, kun se tapahtui. Lapsi on sairastelllut paljon ja elämä on ollut kuin sumua, kun on selvitetty, mikä vaivaa. Mies jätti, tuli takaisin ja jätti taas. Ero oli taloudellinen katastrofi myös ja sen vuoksi olen jonkun verran velkaantunut.
Siitä huolimatta tunnen olevani aika lailla voimissani ja luottavainen tulevaisuutta kohtaan. En tiedä mistä se kumpuaa, koska perusluonteeseeni se ei kuulu.
Voimia kaikille raskaan vuoden kanssa painineille!
Elämäni paskin vuosi. Katastrofaaliset rahahuolet saatuani potkut ja jouduin hakemaan sivutoimisen yritykseni konkurssiin. Samaan aikaan syntyi vauva. Mentiin naimisiin. Sitten selvisi että vauva ei ole ihan terve. Aiempi lapsikin on vähän erityislapsi ja koulun nyt alettua koulusta ei tule mitään. Nyt päälle vielä avioero. Ukko päätti että riittää. Vaikka alkuvuodesta naimisiin mennessämme oli ihan eri mieltä. Ei kovin onnistunut vuosi. Kyllä surettaa. Ihan hirveää.
Minullakin on ollut elämäni raskain vuosi.
Mies jäi työttömäksi ekaa kertaa elämässään ja ei ole osannut ottaa sitä kovin hyvin. Viina on alkanut maistua. Uutta työtä ei ole vielä löytynyt. Minun pienyritykseni kannattavuus on heikentynyt samaan aikaan niin paljon, että en pysty maksamaan itselleni minkäänlaista palkkaa. Jos joudumme tästä syystä myymään kotimme, meille jää velkaa vielä jäljelle, koska asuntojen hinnat ovat alueellamme laskeneet reilusti. Ja toki menetämme sitten samalla kaikki säästömme (jotka siis kiinni asunnossa). Miehellä on ollut myös osakesijoituksia, mutta ne ovat kaikki menneet puihin samaan aikaan kuin yleinen osakkeiden arvonnousu on ollut poikkeuksellisen hyvää.. Huonoa tuuria sekin.
Olemme yrittäneet ensimmäistä lastamme jo useita vuosia, tuloksena kolme keskenmenoa joista kaksi kuluvana vuonna. Keskenmenot ovat jo itsessään rankkoja. Nyt kun taloudellinen tilanteemme on heikentynyt näin paljon, alkaa tuntua että voiko tähän enää mitään lasta yrittääkään? Kuitenkin jos nyt lopetamme yrittämisen, emme saa sitä lasta enää koskaan, koska olemme jo sen ikäisiä.
Mies on polttanut itsensä jo loppuun työelämässä, eikä enää pysty palaamaan siihen työhön, johon hänellä on koulutus ja kokemusta. Uuden työn löytyminen tässä tilanteessa vaikuttaa todella vaikealta. Samoin oma työllistymiseni tulee olemaan todella kiven alla, jos joudun lopettamaan yrityksen kannattamattomana. Joutuisimme molemmat melkeinpä kouluttautumaan uudelleen, jotta olisi toivoa saada töitä, mutta valmistuessamme olisimme jo aika iäkkäitä luomaan uutta uraa. Liukuhihnahommiinkaan ei maisterinpapereilla oteta, kun työnantaja pelkää ylikoulutetun pysyvän työssään vain vähän aikaa.
Olen tehnyt niin paljon itsekin töitä, ettei minulla ole oikein mitään sosiaalisia verkostoja enää jäljellä. Miehellä sentään jotain on. Niistä verkostoista hän löysikin sitten naisen, johon on nyt tulenpalavasti ihastunut. Käytös alkaa olla sitä luokkaa, että pelkään eroa kaiken muun lisäksi.
Ainoa asia, joka vielä molemmilla on suunnilleen kunnossa, on terveys. Tosin minulla on alkanut kohdun ja munasarjojen tienoilla tuntua epämääräistä vihlontaa. En uskalla mennä lääkäriin, koska en kestäisi sitä tilannetta että vielä kaiken muun lisäksi sairastuisin vakavasti ja mies jättäisi.
:(
Paras vuosi ollut pitkiin aikoihin! Olen selättänyt vakavan masennuksen, tulin uskoon, lopetin tupkakanpolton ja alkoholilla läträämisen. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin, rahat riittävät normaaliin elämiseen. Suhteet parantuneet mieheeni ja muihin sukulaisiin. Kaikenkaikkiaan upea vuosi!
On. Miehellä toinen nainen, minä pienten lasten kanssa jatkuvasti yksin, mun työ on paskaa ja rahat loppu. Terve olen kyllä toistaiseksi mistä olen kiitollinen. Mielenterveys alkaa varmaan kyllä jo mennä.