Onko sinullakin ollut raskas vuosi tämä vuosi 2014?

Yhtäaikaa sekä ihana että raskas. Kolmannen lapsen syntymä ja talon rakentaminen ottivat voimille mutta täytyy ajatella että molemmat ovat myös odotettuja ja toivottuja asioita!

Ei, pääsin syyskuussa töihin 2,5 vuoden työttömyyden ja kolmen vuoden lastenhoitoajan jälkeen.

Elämäni tähän mennessä raskain. Keskenmeno ja läheisen vakava sairastuminen. Lisäksi vielä koiran lopetus.

Juu, huono vuosi on ollut. On ollut todella paljon terveysongelmia, kaikki vaivat pahenee pahenemistaan. Olen juossut tutkimuksissa toista kaupunkia myöten, paniikkihäiriöisenä.

hermot on tietysti ollut kireällä, ja siitä on kärsinyt perhe. Ex- mies muuttuu aivottomammaksi kusipääksi entisestään, ja se ottaa kuuppaan lapsemme takia.

en usko, että vuosi 2015 on sen parempi. Sitä paitsi musta tuntuu, että henki lähtee viimeistään kun vuosi vaihtuu. Varmaan saan sairaskohtauksen. Että sitä odotellessa.

Todella raskas jo vuoden alusta asti. Sairastuin alkuvuodesta masennukseen, ja itsemurha kävi mielessäni aina silloin tällöin. Pääsin kesätöihin, jossa esimieheni oli täysi mulkero. Hän sai mielenterveyteni romahtamaan lopullisesti ja jouduin sairaslomalle koko kesätyön loppuajalle. Perheelleni olen valehdellut että olen käynyt kesätöissä kunnialla, en ole kehdannut kertoa sairaudestani... Siis vieläkään. Pääsin onneksi hoitoon, ja tulevaisuus näyttää paremmalta! Tuntuu kuin koko vuosi olisi mennyt kuin sumussa, josta vasta nyt pääsen pois...

On. Yksi raskaimmista ikinä. Toinen parhaista ystävistäni kuoli ennen just ennen joulua 2013. En vieläkään täysin ole ymmärtänyt asiaa ja nyt kun kuoleman vuosipäivä lähestyy, ahdistaa ja itkettää jatkuvasti :(

Kyllä! Olen ollut sairas koko vuoden ja terveydenhuoltomaksuja on kertynyt varmasti yli tonnin tai jopa parin edestä. Mies menetti työnsä, minä terveyteni. Myös perheemme taloustilanne romahti. Kamala vuosi, eikä parannusta näy.

Ei ole ollut. Esikoinen syntyi helmikuussa 6pv omien synttäreiden jälkeen. Yllätyksekseni kovasti jännittämäni ja pelkäämäni synnytys meni hyvin. Pelkäsin miten reakoin siihen kipuun. Mutta selvisinkin vain lihakseen laitettavalla kipulääkepiikillä. Tosin.. Synnytys kesti vain 2h 45min. Sekin oli suuri helpotus toisaalta.

Mulla tuli hurja hormoonimyrsky synnytykaen jälkeen. Selvisin siitäkin. Samoin alun vaikeuksista kuten imetyksen ongelmista. Vasta 6viikkoisena sain imetyksen onnistumaan ja siittä n. 6kk täysimetin. Ja imetys jatkuu edelleen. Sen lisäksi moooooonesta muusta vauvanhoito pulmasta. Vihdoin minäkin sain onnistua (minulla on rankka menneisyys.)!

Olen iloinen myös siitä etten sairastunut synnytyksejälk.masennukseen. Olen aikaisemmin sairastanut masennuksen joten miulla oli isompi riski sairastua. Se saa ilahtumaan kovasti! :)

Mieheni rakensi meille appiukonkanssa mökkiä. Nytten se alkaa olla Loppusuoralla.

*Siis mieheni rakensi appiukkoni kanssa mökkiä meille.

T:55

Sairauden vuoksi muutuin normaalista nuoresta naisesta lapsettomaksi ja hormonittomaksi, epäiltiin syöpää jopa onneksi oli rajalaatuinen kasvain, minulta leikattiin kolmas kasvain kahden vuoden sisään ja viimeisimpänä rintaani on ilmestynyt patti. Huono terveys on siis tehnyt tästä vuodesta rankan.

On, ehkä raskain vuosi elämäni aikana. Sairastuin masennukseen ja paniikkihäiriöön, minulla ei ollut yhtään ystävää, mies käyttäyty paskasti, ei ollut luottamuksen arvonen, petti _ainakin_ kahteen kertaan. Vanhempiin hemmetin huonot välit. Jätin koulut kesken koska olin uupunut ihan loppuun, alkaa pikkuhiljaa helpottaa joskin vieläkin vaikeaa nukkua painajaisten takia. Ittensä tappaminen ja helvetin monta muuta vaihtohtoa on kyllä pyöritetty päässä monta kertaa löytämättä sopivaa vaihtoehtoa päättää tämä kidutus. Joka ikinen päivä tuntuu kamalalta ja eläminen ei enää tunnu miltään. Psyk käynnit ei auta ja lääkkeitä en halua, osasto ei tunnu oikealta eikä kukaan edes oikeastaan tiedä miten vaikeaa on. Joka helvetin asia itkettää enkä edes voi sille mitään. Oon lihonu järkyttävästi enkä pysty tehdä asialle mitään, en jaksa. Kummityttö on ainut valo, jota kylläkin tapaan ehkä kerran puoleen vuoteen, kukapa haluais masentuneen hoitavan lastaan? Luultavasti 2015 tulee olemaan yhtä paska, sillä mm. kaikki asiat pyörii päivittäin päässä ja unissa painajaisina joka yö. Tuntuu kuin olisin hulluksi tulossa. Tavoite saada joskus nukuttua yö kunnolla

Voi rakkaat ihmiset! Kaikille virtuaalihalaus täältä... Vuosi on ollut elämäni toiseksi rankin. Keväällä iski niin paha työuupumus, että luulin hengen lähtevän. Pikkuhiljaa kuukausien sairasloman jälkeen olen kuntoutumassa takaisin rakastamaani työhön. Mutta tunnen, että entiselleni en enää palaa. Paniikkihäiriö jäi minullekin seuralaiseksi tästä vuodesta. Olen hirmuisen onnekas kuitenkin, sillä minulla on rakastavan perheeni ja työkavereideni tuki.

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 21:20"]Millä tavalla?
[/quote]. Jäin viiden lapsen yh-isäksi aivan kylmiltään. Kaikki piti olla avioliitossa hyvin, mutta ei näköjään ollut. Arki on ollut haastavaa, kun olen joutunut opettelemaan kaiken alusta.

Paras vuosi aikoihin! Saatiin molemmat vakivirat julkiselta puolelta ja ostettiin omakotitalo. Sen verran pitkä tovi ehti kulua karseassa kaupungin vuokrakämpässä ja koulutusta vastaavan työn haussa, että nyt kyllä osaa arvostaa tätä todella, todella paljon. Olen ihan hillittömän kiitollinen, vaikka mitenkään yllättäen ja pyytämättä tämä ei tullut, vaan vaati oikeasti töitä ja jaksamista.

On. Elämäni vaikein. Potkut pitkäaikaisesta työpaikasta, tyytymättömyys ja itseluottamuksen latistuminen, jatkuva sairastelu ja voimattomuus. Nyt iskenyt psyykkiset ongelmat, ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkikohtaukset. Välillä kaupassakin käyminen vaikeaa. 

Läheinen sukulaiseni on sekä henkisesti että fyysisesti sairas, sitä olen murehtinut. Meille syntyi vauva mikä oli rankkaa aluksi mutta se puoli on jo helpottanut. Parisuhteessa ongelmia myös.

No, tavallaan, mutta surun takana on ilon valoverho. Eli ilon saamiseksi elämään joudun käsittelemään menneisyyden raskaita suruja. 

Tuloksittomana päättyneet lapsettomuushoidot ja työttömyys. Mitään kovin hyvää ei ole tapahtunut vuonna 2014.

Ihan kamala kamala vuosi.

Miesystävän kanssa oli haasteita ja erottiin. Kahden kuukauden jälkeen palattiin kuitenkin yhteen.

Hyvä ystäväni kuoli aivosyöpään. Hän meni nopeasti ja pieni poika jäi.

Kuukausi sitten isä joutui vankilaan.

Kaksi kuukautta sitten ihminen, jota luulin ystäväkseni varasti multa rahaa ja jäi rysän päältä kiinni. Ystävyys loppui siihen.

Tämä on ollut paska ja surkea vuosi.

Ei onneks. Osaan arvostaa, 2010-2012 oli todella hanurista. Tsemppiä teille joilla on kurjaa, toivottavasti ensi vuosi on parempi <3