Tän palstan lukeminen näin tasa-arvoa kannattavana naisena on tuskaa...

Eikä kukaan edes pistä nähtävästi vastaan! Kerrankin ollaan samaa mieltä :)

Älä lue niin et tuskastu.

Näkyyhän se kaikessa muussakin. On jotenkin ihan itse ryömitty sinne miehen tossun alle ihmettelemään. Mies sikailee, alistaa ja luo uraa, ja nainen selittelee kaiken itselleen ja muille parhain päin. Tuntuu siltä, ettei vaadita mitään itseltä eikä muilta. On täällä toki ihan fiksuakin väkeä, mutta nuo tuollaiset kieltämättä hyppää usein silmille.

Niin no, eikös tasa-arvoa ole juuri se, että naiset saavat itse valita jäävätkö kotiin vai menevätkö töihin jne. Ennen vanhaan ei kauheasti ollut valinnanvaraa.

Samaa mieltä. Naiset alistuvat liiankin helposti. Jotenkin tuntuu myös oudolta, että näiden mammojen miehet eivät myöskään millään lailla edes kannusta naisiaan mihinlään muuhunkaan, päin vastoin. Erikoissii jutui.

Ja joidenkin paremmat miehet AUTTAVAT kotitöissä ja lastenhoidossa, useimmat eivät.

Eikä siitä miehen paremmasta palkasta ainakaan voi säästää, jotta miehelläkin oli varaa vetelehtiä kotona lapsen kanssa edes muutama kuukausi.

Älä nyt! Kyllä monet naiset nimenomaan HALUAVAT panostaa äitiyteen ja lapsiensa lapsuuteen, vaikka jäisivätkin työelämästä vähän jälkeen. 

Myönnän. On se ainakin meidän kohdalla miehelle todella epätasa-arvoista, ettei hän saa valita jääkö kotiin lasten kanssa. Hänen palkkansa on suurempi, vaikka melko pienituloisia olemme kummatkin. Äitinä ja vähemmän tienaavana minulla on mahdollisuus valita, menenkö töihin vai jäänkö kotiin.

Mitäs tasa-arvoa se on jos nainen pakotetaan tasa-arvon nimissä menemään töihin, vaikka ei itse halua?

Mikä ihme siinä on nykypäivänä niin outoa, jos joku haluaa jäädä lasten kanssa kotiin? Ei se ole mitään alistumista.

Nykypäivänä kotiin jääminen tuntuu pikemminkin olevan se vaihtoehto, johon monella ei ole mahdollisuutta. Tai sitten joutuu olemaan tosi pienillä tuloilla. Ellei mies ole sitten tosi hyväpalkkaisessa työssä.

Ja sitten nämä PALSTAMAMMAT siellä kotona muhjuuntuu, rasvottuu ja kääriytyy mukavuusvaatteisiin; pieruverkkareihin ja hiihtää ulkona (sen verta kun on pakko) tuulitamineissa tai vähän kylmemmällä kansitakissa. Ei jaksa huolehtia ulkonäöstä, eikä oikeen jaksa kiinnostua miehenkään jutuista, kun se ei oikeen ymmärrä sitä kotityötä eikä mamma työyhteisöä ja työntekoa ja työasioita. Työpäivän jälkeen miehen pitäisi ottaa vastuu kotihommista, kun mammahan on jo oman osansa siitä tehnyt. Tulee vähän natinaa ja kinaa, kun mies ei huomioi.

Ja kun vaan toinen tekee töitä ja toinen saa vaan tukiaisia, niin aina on vähän tiukkaa rahastakin. Tulee sitten pientä natinaa ja kinaa siitäkin mihin se raha menee ja miksei koskaan tehdä mitään kivaa.

Lapsetkin siinä sitten on flunssakierteessä ja kiukkusia, eikä ne ollenkaan arvosta sitä mammaa, joka päivän siinä hoitaa kotihommia ja vääntää ruokaa ja pukee ja ulkoiluttaa ja pissattaa ja pyyhkii. Hermothan siinä kiristyy.

Kovat paineet tulee sitten joulu- ja kesälomaan, kun koko vuoden arkisen aherruksen palkinnoksi pitäs muutamassa viikossa nähdä koko maailma. Kun mies sitten haluais levähtää ja nauttia pari olutta, niin tulee kitinää ja natinaa kun se vaan makaa ja juo kaljaa.

ja sit kirjotellaan täällä, et mikä on ku ei ole intohimoa, kun kumpaakaan ei kiinosta enää toisen takia huolehtia ulkonäöstään, ja että paraniskohan vaihtamalla...

Onneks meillä ei ole tommosta. Meillä mammakin on panostanut koulutukseensa ja luonut oman työuran, ja isä osallistui lapsenhoitoon ihan vauvasta alkaen; kaikki äitiys/isyys/vanhempainvapaat jaettiin niin että kumpikaan ei ollut yli puolta vuotta poissa töistä.

Sitä vois nämä nykyajan siideripissikset vähän miettiä jo etukäteen... että kandeeks koulussa keskittyä vaan meikkeihin ja trendivaatteisiin ja alkaa styylaa heti 14 vuotiaana ja pamauttaa itsensä paksuks heti 16-19 vuotiaana ja sitten jättäytyä pois opiskeluelämästä ja kuvitella, että niillä yhteiskunnan tuilla aukeaa auvoinen loppuelämä. Onneksi yhteiskunta auttaa niitä, joille näin käy vähän kun vahingossa, ei siinä mitään, mutta ei sitä kannata urasuunnitteluna ottaa. On vähän nihkeetä sitten päälle nelikymppisenä alottaa tyhjästä, kun lapset on jo aikuisia ja mieskin on ehkä mennyt jo kertaalleen vaihtoon (niin, kyllä ne erotkin rokottaa taloudellisesti).

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:22"]

Mitäs tasa-arvoa se on jos nainen pakotetaan tasa-arvon nimissä menemään töihin, vaikka ei itse halua?

Mikä ihme siinä on nykypäivänä niin outoa, jos joku haluaa jäädä lasten kanssa kotiin? Ei se ole mitään alistumista.

Nykypäivänä kotiin jääminen tuntuu pikemminkin olevan se vaihtoehto, johon monella ei ole mahdollisuutta. Tai sitten joutuu olemaan tosi pienillä tuloilla. Ellei mies ole sitten tosi hyväpalkkaisessa työssä.

[/quote]

Valinnanvapaus on yksilöllistä tasa-arvoa. Kun tarkastellaan laajempaa mittakaavaa, näistä yksilön valinnoista syntyy kuitenkin melkoisen paljon yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Turha on sitten marista, että synnytysikäiset naiset joutuvat pätkätöihin, naisen euro on 80 senttiä, mummojen eläkkeet jäävät murto-osaan pappojen eläkkeistä jne. Naiste ihan omilla valinnoillaan aiheuttavat sen, että yhteiskunnassa naisten asema on taloudellisesti epävarmempi kuin miesten.

Joskus tarvitaan vähän keppiä, että tasa-arvo alkaa toteutumaan, eli tässä tapauksessa vanhempainvapaiden jakoa 50-50. Tietenkään yhtään mammaa ei voi pakottaa töihin, mutta ei yhteiskunnan tarvitse sitä tukea. Omilla (=miehen) rahoilla voi sitten kelliä kotona pidempäänkin.

Lievästi sanoen ärsyttää, kun nyt vähän alle kolmikymppisenä on alkanut vihjailu äippälomalle jäämisestä. Joudunko kuuntelemaan ja sietämään tätä seuraavat kymmenen vuotta? Työnantajakaan ei anna vastuutehtäviä naimisiin menneille nuorille naisille, kun "kuitenkin kohta jää äitiyslomalle". Kolmikymppisiä miehiä sen sijaan palkataan ja vastuutehtäviä jaellaan mielin kielin.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:26"]

Etenkin nuo kotihoidontukikeskustelut tuovat kyllä hyvin ilmi sen, millainen peruspaltamamma on. Häntä ei kiinnosta työelämä, ei itsensä haastaminen tai urasaavutukset. Hän haluaa jäädä mahdollisimman pitkäksi aikaa pois työelämästä kotiin lasten kanssa, siivota ja tehdä perheelle ruokaa. Hänestä on luonnollista, että mies tienaa rahat ja nainen hoitaa perheen. Niin sen kuuluu mennä, se on perheelle parasta.

Ei siinä mitään, jos nämä vanhakantaiset ajatukset myönnettäisiin ihan avoimesti. Yleensä kuitenkin mammat verhoavat valintansa esimerkiksi rahaan. Koska miehellä parempi palkka. No, miksiköhän sillä miehellä on parempi palkka? Oliskohan siksi, että naisia ei kiinnosta työelämä? Tää on sellainen itseään ruokkiva kehä, etten usko tilanteen koskaan muuttuvan.

[/quote]

Ei se ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Itselläni on kokemusta työelämästä reilut 30 vuotta, matalapalkka-aloilla ja ihan  ensimmäisiä asioita, jonka huomasin aikoinaan töihin mentyäni oli että naisia ei kiinnosta käydä töissä. Silloin se vaan oli aika vaikeata, mutta sairailla lapsilla lintsattiin mitä pystyttiin. Jotkut jäivät kotiinkin, mutta eihän ne saaneet mistään rahaa, mitä nyt lapsilisät. Miehet ne sitten pakotti töihin, kun katsoivat, että elintaso laskee.

Useimmat saavat korkeintaa kaksi lasta ja ovat näiden kanssa kotona korkeintaan kuusi vuotta. Siinä kerkeää tehdä vielä paljonkin työelämässä ennen ja jälkeen. Suuri ongelma on, jos äitiyttä tai isyyttä ei arvosteta.

Terveisin akateemisesti koulutettu neljän äiti, virassa, unelmatyössään. 

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:22"]

Mitäs tasa-arvoa se on jos nainen pakotetaan tasa-arvon nimissä menemään töihin, vaikka ei itse halua?

Mikä ihme siinä on nykypäivänä niin outoa, jos joku haluaa jäädä lasten kanssa kotiin? Ei se ole mitään alistumista.

Nykypäivänä kotiin jääminen tuntuu pikemminkin olevan se vaihtoehto, johon monella ei ole mahdollisuutta. Tai sitten joutuu olemaan tosi pienillä tuloilla. Ellei mies ole sitten tosi hyväpalkkaisessa työssä.

[/quote]

Valinnanvapaus on yksilöllistä tasa-arvoa. Kun tarkastellaan laajempaa mittakaavaa, näistä yksilön valinnoista syntyy kuitenkin melkoisen paljon yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Turha on sitten marista, että synnytysikäiset naiset joutuvat pätkätöihin, naisen euro on 80 senttiä, mummojen eläkkeet jäävät murto-osaan pappojen eläkkeistä jne. Naiste ihan omilla valinnoillaan aiheuttavat sen, että yhteiskunnassa naisten asema on taloudellisesti epävarmempi kuin miesten.
[/quote]
Näin työnantajan näkökulmasta täytyy kyllä sanoa että ei se epätasa-arvo pelkästään yksilönvalinnoista koostu. Ajatelkaa että yksi vauva maksaa naisen työnantajalle 13 000. Miehen työnantajalle 0 euroa. Summasta on jo vähennetty työnantajan saama kelan tuki. Onhan se lisääntyminenkin tietysti valinta, mutta jos ajatellaan että jonkun on kuitenkin pakko lisääntyä että saadaan pidettyä yhteiskunta pystyssä. Sitten on vielä erikseen ne omat valinnat, kuten esim. että sairasta lasta jää aina hoitamaan äiti eikä isä.