G: miten sinusta, liikunnan vihaajasta, tuli salipirkko tai himomaratoonari jne? Lihava etsii motivaatiota laihduttaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin vain koukkuun, kun kunto ja olo parani kohisten, vaikka alkuun tuntuikin kauhealta ja meinasin lopettaa alkuunsa.

Sepä se, kun siitä tulee niin huono olo. Ap

Ok, taidatkin olla vain trolli, kun keskustelet täällä edelleen liikunnasta, vaikka moni yrittää takoa päähäsi järkeä, ettei liikunta ole vastaus laihdutusongelmiin.

Kuulostaa varmaan jonkun mielestä naurettavalta, mutta itteä auttaa liikkuessa se kun hengittää syvään. Ihan keuhkojen täydeltä sisään ja ulos. Kävelylenkillä tuntuu että jalat vie itsestään kun verisuonet saa kunnolla happea.

Toimii muuten myös sanalla mielialan kohottajana. Psykiatrini kertoi, että jotenkin että palleahengitys stimuloi jotain hyvän mielen hormoneja en oo tästä satavarma menikö just noin mutta itse olen vaikutuksen havainnut!

Sit Ylen jumppaohjelmat on sopivan lyhyitä ja kevyitä aloittelijalle. Sit voi tehdä useamman peräkkäin kun kunto kasvaa. Kannattaa alottaa maltillisesti.

Jos olet läski ja haluat laihduttaa, keskity ruokavalioon. Jos olet todella ylipainoinen ja haluat oppia juoksemaan maratonin ja sinulla on motivaatiovaikeuksia aloittaa harjoittelua, hanki helpompi tavoite itsellesi.

Diabetes tyyppiä 2 iskee lihavalle herkemmin.

Maratoonariksi voi alkaa vaikka kävelemällä ja siitä sitten aikanaan nostaa vauhteja kun kunto paranee ja paino vähenee.

Mutta toisaalta viiden-kuuden tunnin maratoonarin ei edes tarvitse olla laiha. Ei kaikki neljän tunnin maratoonaritkaan kauhean laihoja ole.

Mutta kävely ja hölkkä ovat kyllä hyviä tapoja polttaa rasvaa. Mutta ongelmahan on se että miten pääkoppa kestää sitä liikkumista tunnista toiseen. Jos siitä pääsee yli niin juokseminen on kuitenkin superyksinkertaista muihin lajeihin verrattuna. Laittaa vaan tossua toisen eteen. Mut pitkäjänteisyyttä vaaditaan.

En ota ruokavalioon kantaa, mutta kun mä aloitin liikunnan, juoksun, niin aloitin ihan kävelyillä.

Valitsin mieluisan matkan 40-50 min kävelyä ja vedin sen joka päivä. Sitten rupesin hölkkäämään sillä reitillä pikkumatkoja. Tuntui ihan kamalalta. Kuukauden(!) jälkeen yhtäkkiä huomasin, ettei se niin kamalaa ollutkaan. Kahden kuukauden päästä tuntui jo hyvältä. Kolmen kuukauden jälkeen nautin juoksemisesta.

Eli olin motivoitunut ja kestin kärsimystä tarpeeksi kauan. Kannatti. En ikinä olisi voinut kuvitella, että joskus harrastaisin juoksua.