Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19691)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon edelliseen-- miten Sinä olisit toiminut "oikein" ?
Oikeasta en tiedä, mutta olisin käskyttänyt vanhemman antamaan kännykän minulle välittömästi. Siitä kolmeen laskien, jos ei mitään tapahtuisi, olisin ottanut itse puhelimeni pois lapselta. Vanhemmalta olisin tiedustellut että mitä hittoa hänen päässään liikkuu?
Ja ei, en ole itse alalla. Olen vaan kauhistuneena seurannut mitä päiväkodin työntekijät joutuvat sietämään.
Huuhaahullun hommaa, ja jos ei jo hullu ole niin varhaiskasvatustyössä sellaiseksi tulet, siitä kertoo tuokin mikä jo monta vuotta ollut pääasiallinen sairauspoissaolosyy vakassa.
Tuosta influenssarokotuksesta.
Kyllä se olisi erittäin hyvä hoitoalan työntekijöillä olla, koska sieltä se henkilökunta nappaa itselleen kaikki epidemiat isommalla riskillä kuin muissa ammateissa. Influenssa taas tietää sairauspoissaoloja.
Influenssarokotuksia voidaan hoitaa kuntoon myös sitten, että voidaan yksiköissä rokottaa kaikki siellä paikanpäällä,päiväkodeissa. Ei tarvitse sovitella hankalia työvuoroja tai lähteä mihinkään rokotettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta influenssarokotuksesta.
Kyllä se olisi erittäin hyvä hoitoalan työntekijöillä olla, koska sieltä se henkilökunta nappaa itselleen kaikki epidemiat isommalla riskillä kuin muissa ammateissa. Influenssa taas tietää sairauspoissaoloja.
Influenssarokotuksia voidaan hoitaa kuntoon myös sitten, että voidaan yksiköissä rokottaa kaikki siellä paikanpäällä,päiväkodeissa. Ei tarvitse sovitella hankalia työvuoroja tai lähteä mihinkään rokotettavaksi.
Juuu-u, tottahan toki, mutta en edes laittanut sitä esimerkkitapaa kommenttiini, koska eihän sitä nyt vakassa sellaiseen satsata, siis siihen, että olisi jokin "kiertävä" hoitsu/t jotka edes 1-2 pvän ajan kiertelisivät esimerkiksi alueittain Vantaan varhaiskasvatusyksiköitä, ehei.
Työnantajalla tulee hirmuisen paljon halvemmaksi antaa meidän imuroida mahd paljon pöpöjä itseemme, olla sairauslomalla (kroppa-tai nuppisyystä) jne ja tarjota sitten se minimityöterveys johon sinnekin on todella vaikeata päästä (esim.oireita oltava tyyliin väh viikon ajan) ja lääkäreitä joille saa ajan varata on 2-3kpl eikä tietenkään viikonloppuisin saa apuja (kas siinähän voisi vaikka maanantaiksi jo parantua, sillä ei ilm väliä työnantajalle).
Omaa oksaansa sahaavat, pomot ja päättäjät vakassa, turha itkeä ja valittaa sitten sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon edelliseen-- miten Sinä olisit toiminut "oikein" ?
Oikeasta en tiedä, mutta olisin käskyttänyt vanhemman antamaan kännykän minulle välittömästi. Siitä kolmeen laskien, jos ei mitään tapahtuisi, olisin ottanut itse puhelimeni pois lapselta. Vanhemmalta olisin tiedustellut että mitä hittoa hänen päässään liikkuu?
Ja ei, en ole itse alalla. Olen vaan kauhistuneena seurannut mitä päiväkodin työntekijät joutuvat sietämään.-
-Tässäpä oli hyvä ja ymmärtäväinen vastaus ilman pienintäkään ylimielisyyttä, kiitos sinulle.
Kuka hoitaja tai ope muka vastuuttaa julkisesti tai suoraan sitä välinpitämätöntä vanhempaa huolehtimaan lapsestaan saati tämän sopimattomasta käytöksestä että tee ny jukolauta jotain? Tilanne on aina vaikea ja kiusallinen henkilökunnalle silloin kun on vanhempia jotka antavat lapsensa riehua, repiä töitä seiniltä, heittää kivillä, potkia ja lyödä hakutilanteessa reagoimatta mitenkään. On vanhempia jotka ei yksinkertaisesti kosketa sitä omaa lastaan, saati ota kainaloon ja vie kotiin. Sitä se lapsi monta kertaa hakee rajattomalla käytöksellä, että se vanhempi ottaa hänet ja sanoo nyt mennään. Mutta vanhempi ei välitä, siinäs riehut.
Hoitaja tai opettaja saattaa näissäkin tilanteissa äärimmillään se, joka esimerkiksi kirjaimellisesti ottaa vastuun, kantaa riehuvan lapsen vanhemman eteen, avuttoman vanhemman vaan leikkiessä kuuroa ja sokeaa vieressä tai jutellessa muiden aikuisten kanssa selkänsä kääntäen. Lapsi saa tehdä mitä lystää. Tätä tapahtuu valitettavasti liian usein nykyään. Nähty on.
Tämä seuraava on siinä mielessä todella huono vertaus koska on kyse lapsesta, mutta siinä tilanteessa tapahtuu sama ilmiö kuin joku kakkattaa koiraa pihallasi ja leikkii ettei huomaa mitä koira tekee , koska ei aio ottaa kakkapussia ja viedä sitä pois. Voit vaikka seisoa vieressä niin tyyppi katsoo sinun lävitse suoraan se kuuluisa kummelin "tonnin seteli" ilme kasvoillaan.
Ehkä näissä tilanteissa lapsi onkin se" koira joka puree aikuisen puolesta". Näyttäen että voin käyttäytyä päiväkodissa kuinka haluan koska ei teitä tarvi arvostaa? Vanhempikin tuossa teidän aikana näyttää että se on ok.
Lapsihan on kuin koira, hieman kärjistetysti sanoen, mutta onhan hän. Tarvitsee "isäntänsä" eli vanhemman ja aikuisen ohjeita/ohjeistusta, sääntöjä, toistuvia rutiineja, riittävää lepoa ja liikkumista, puhtaaksioppimiskasvatusta, ravintoa ja rapsuttelua (hellyyttä), huolenpitoa, kieltoja, rajoja sekä komentojakin.
Aika montaa koiraa, siis lemmikkiä, kasvatetaan nykysuomessa paremmin ja kärsivällisemmin, siis ylipäätään kasvatetaan, kuin mitä ihmislasta.
T. Kännykkäcasen kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme yhteisen joululahjakassin eräältä perheeltä. Siellä oli valittavana jokaiselle jokin herkku. Meidän opettaja ilmoitti, että ne laitetaan taukohuoneen kaappiin koko päiväkodille yhteiseksi. Kolleegani, lastenhoitaja, huomautti, että siellä on jo kaappi ja pöytä täynnä keksejä, suklaata, teetä ym Että eikös jaeta ihan vaan meidän kesken, kun ne meille kerran on annettu. Opettaja: "Ei, kun nämä menevät yhteiseksi kaikille."
Ja sitten opettaja vei ne herkut sinne jo muutenkin täyteen kaappiin, jonne ne sitten kahden viikon joululoman ajaksi jäivät.
Näin meillä. Tämä vain yks esimerkki opettajan pomon roolin ottamisesta. Hän pitää itsestään selvänä sitä, että saa päättää kaikesta sellaisestakin, mikä ei mitenkään juuri opettajan työnkuvaan kuulu.
Joo. Joskus tuntuu tosiaan kun seuraa lemmikki-ihmisten vuorovaikutusta lemmikkinsä kanssa, että moni kasvattaa lemmikkiään viisaammin ja suuremmalla kiintymyksellä, välittämisellä ja rakkaudella kun joku toinen ainoaa lastaan.
Onneksi on kuiteskin niitä mahtavia vanhempiakin joillekin lapsille osunut, kuin elämän parhaimpana lottovoittona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saimme yhteisen joululahjakassin eräältä perheeltä. Siellä oli valittavana jokaiselle jokin herkku. Meidän opettaja ilmoitti, että ne laitetaan taukohuoneen kaappiin koko päiväkodille yhteiseksi. Kolleegani, lastenhoitaja, huomautti, että siellä on jo kaappi ja pöytä täynnä keksejä, suklaata, teetä ym Että eikös jaeta ihan vaan meidän kesken, kun ne meille kerran on annettu. Opettaja: "Ei, kun nämä menevät yhteiseksi kaikille."
Ja sitten opettaja vei ne herkut sinne jo muutenkin täyteen kaappiin, jonne ne sitten kahden viikon joululoman ajaksi jäivät.
Näin meillä. Tämä vain yks esimerkki opettajan pomon roolin ottamisesta. Hän pitää itsestään selvänä sitä, että saa päättää kaikesta sellaisestakin, mikä ei mitenkään juuri opettajan työnkuvaan kuulu.--
Kyllä hän olisi voinut arvostaa tiimiään sen verran että olisi kuunnellut teitä. Ihme tyyppejä tuollaiset.
Meillä vanhemmat laittoivat esim lapsen askarteleman kortin/joulukortin kiinni lahjaan missä hoitajan tai opettajan nimi.
Sitten lapsi sai itse antaa lahjan hoitavalle aikuiselle. Oli liikuttavia hetkiä. Muissa lahjoissa oli nimet erikseen mainittu eli kukaan ei kiikuttanut niitä minnekään paitsi asianomaisen naulakko-lokeroon löydettäväksi.Olen kiitollinen että saan työskennellä nykyisessä yksikössä missä fiksut työkaverit, fiksut vanhemmat ja ylikivat lapset. Kunpa kaikilla olisi näin. Kokemusta on itsellänikin karseista paikoista, siksi osaan arvostaa nykyistä pk:ta.
Vierailija kirjoitti:
Saimme yhteisen joululahjakassin eräältä perheeltä. Siellä oli valittavana jokaiselle jokin herkku. Meidän opettaja ilmoitti, että ne laitetaan taukohuoneen kaappiin koko päiväkodille yhteiseksi. Kolleegani, lastenhoitaja, huomautti, että siellä on jo kaappi ja pöytä täynnä keksejä, suklaata, teetä ym Että eikös jaeta ihan vaan meidän kesken, kun ne meille kerran on annettu. Opettaja: "Ei, kun nämä menevät yhteiseksi kaikille."
Ja sitten opettaja vei ne herkut sinne jo muutenkin täyteen kaappiin, jonne ne sitten kahden viikon joululoman ajaksi jäivät.
Näin meillä. Tämä vain yks esimerkki opettajan pomon roolin ottamisesta. Hän pitää itsestään selvänä sitä, että saa päättää kaikesta sellaisestakin, mikä ei mitenkään juuri opettajan työnkuvaan kuulu.
Tiedätkös mitä? Se tyyppi jatkaa itsensä kohottamista ja "pikkupomona olemistaan" tasan niin kauan kuin te muut siinä ryhmässä annatte hänen sitä tehdä!
Itse olisin kys tilanteessa ottanut ihan lungisti sieltä kassista 1 tuotteen ja sanonut, että minä otan tämän, täytyykin muistaa kiittää "Virtasten" perhettä lahjasta. Ja lähtenyt viemään sitä pukuhuoneen kaappiini.
Hyvä ihme sentään, älkää nielkö kaikkea paskaa!! Ja jos nielette niin siinä kyllä menettää oikeuttaan valittaa asiasta, oikeasti!
Nyt kun palaat töihin niin teet niinkuin yllä sanoin, vai pelkäätkö, että hän menee valittamaan sille talon oikealle pomolle asiasta? Hehheh.
Tsemppiä ja tule sitten kertomaan miten sujui?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännykkäcase!
Olisin todennut lapselle, että siellähän se puhelimeni ym on samalla muistuttaen, että kyseessä aikuisen tavarat joita ei ole lupa ottaa eikä lupaa leikkiä, ovat tärkeitä ja kalliita. Sen jälkeen olisin pyytänyt suhteellisen napakasti häntä antamaan ne minulle. Jos ei mitään olisi tapahtunut niin menisin aivan lapsen viereen ja ns tasolle ja toistaisin asiani. Uskon, että lopputulos olisi toivottu, sanoisin lapselle kiitos ja nähdään huomenna ja vanhemmalle toteaisin lähtiessäni, että "tämä on asia josta kannattaa lapsen kanssa kotona puhua, toisen tavaroiden ottaminen yms, onko se ok vai mitä ja olisiko lapsesta ok, että joku vain ottaisi hänen tärkeän lelunsa ja heittelisi sitä ym". Nostaisin vanhempana esille myös sen, että lapsen olisi hyvä harjoitella anteeksi pyytämistä siltä aikuiselta jolle noin teki.
En pysty ihan helpolla kuvittelemaan, että lapsi ei tuossa tilanteessa, noin toimittuani, palauttaisi k
Miksi et vaan ota kädestä ja sano, se ei ole lasten lelu eikä sinun ensinnäkään ja tarvitsen sen nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saimme yhteisen joululahjakassin eräältä perheeltä. Siellä oli valittavana jokaiselle jokin herkku. Meidän opettaja ilmoitti, että ne laitetaan taukohuoneen kaappiin koko päiväkodille yhteiseksi. Kolleegani, lastenhoitaja, huomautti, että siellä on jo kaappi ja pöytä täynnä keksejä, suklaata, teetä ym Että eikös jaeta ihan vaan meidän kesken, kun ne meille kerran on annettu. Opettaja: "Ei, kun nämä menevät yhteiseksi kaikille."
Ja sitten opettaja vei ne herkut sinne jo muutenkin täyteen kaappiin, jonne ne sitten kahden viikon joululoman ajaksi jäivät.
Näin meillä. Tämä vain yks esimerkki opettajan pomon roolin ottamisesta. Hän pitää itsestään selvänä sitä, että saa päättää kaikesta sellaisestakin, mikä ei mitenkään juuri opettajan työnkuvaan kuulu.
Tiedätkös mitä? Se tyyppi jatkaa itsensä kohottamista ja "pikkupomona olemistaan" ta
Hei, kiitos tästä kommentista! Ajattelin juuri, että ehdotan sille kolleegalle, että menemme vain ja otamme sieltä taukohuoneen kaapista ne lahjat, mitkä haluamme. Nehän on siellä olleet nyt juhlapyhien yli, ja päiväkoti ollut kiinni. Olemme laittaneet tälle "pomolle" välillä vastaan, sanoneet mielipiteemme. Siitä seuraa yleensä mykkäkoulua ja dissaamista.
Tuohon edellisen kommentoijan viestiin tästä sivusta :
Jos pk:n henkilökunta rehellisesti uskaltaisi kirjoittaa tähän, kuinka kertakaikkisen veemäisiä opettajia voi todella huonolla säkällä "tiimiin" tulla pomottamaan, kukaan ei uskoisi.
Kyllä lasten vanhemmat ja huoltajatkin hoksaa mikä pahimmissa yksiköissä on meininki. Isommat lapset puhuu kotona.
Olen ajoittain palannut ketjuun ihan mielenkiinnosta ja myötätunnosta, oma lyhyehkö kokemukseni vakasta päättyi kesällä.
Palasin takaisin sosiaalityöhön aikuisten pariin tehtyäni parisen vuotta sijaisuutta opena päiväkodissa. Kauheaa ja ihanaa aikaa. Päällimmäisenä mieleen jäivät tosi ihanat, oivaltavat ja parhaansa kaikessa yrittäneet lapset ja tosi ihanat, oivaltavat ja parhaansa kaikessa yrittäneet tiimikaverit.
Lapset ovat kyllä käsittämättömän kovilla nykyisessä systeemissä, kukaan aikuinen ei jaksaisi tuollaista työputkea, jossa lomaa ei ole, kotona ei pääse kuin käymään ja jos on vapaata, joutuukin viettämään vapaansa muualla kuin kotona, esim mummolassa. Ehkä hieman kärjistetysti kirjoitettu, mutta hyvin monen pienen lapsen elämä näyttäytyi tällaisena päiväkodin aikuisten silmissä.
Omat lapseni ovat jo lukiossa, joten eivät päässeet kokemaan nykyistä vakaa. Lapseni kävivät päivähoidossa ja hyvin tarkkaan piti ilmoittaa hyvissä ajoin vanhempien työajat. Tein vuorotyötä tuolloin ja mieheni oli päivätöissä. Arkivapailla oli lapsillanikin vapaata ja oli ihanaa kun ei tarvinnut lähteä lasten kanssa heti aamusta mihinkään. Kiirettömän aamupalan jälkeen lähdimme usein uimaan, retkelle, pyöräilemään, kirjastoon, mihin milloinkin. Ja yhdessä teimme tavallisia kotiaskareita tai vaikka lumitöitä pihalla. Näistä hetkistä on syntynyt paljon ihania lapsuusmuistoja.
Moni lapsi nykyisin jää tällaisesta paitsi. Ja vakassa aikuiset tiedostavat tämän ja venyvät ihan uskomattomiin suorituksiin halutessaan antaa hyvän lapsuuden ryhmänsä lapsille.
En kaipaa työtäni vakassa, parissa vuodessa uuvuin pahasti. Vaikka lapset ja tiimi olivat ihania, johtaminen oli päiväkodissa surkeaa. Isot asiat pielessä, mutta pieniin lillukanvarsiin takerrutaan raivokkaasti. Toimimattomia käytäntöjä jatketaan kaudesta toiseen. Turhaa sälää kerätään tiimeille tehtäväksi koko ajan lisää, vaikka perustyö lasten kanssa kärsii tästä jatkuvasti. Loputon riittämättömyyden tunne syö henkilökuntaa valtavasti.
Sosiaalityössä kohtaan ihmisiä vaikeissa tilanteissa ja osa asiakkaistanikin on varsin vaikeita. Silti, he ovat aikuisia ja ainakin jollain tasolla vastuussa itsestään ja tilanteestaan. Jo tämä ajatus tekee nykyisestä työstäni kevyempää kuin arki päiväkodissa oli.
Hyvää uutta vuotta kaikille vakalaisille ja kiitos ihanille kollegoille, sain viettää pari mielenkiintoista ja opettavaista vuotta kanssanne!
Juuri niin..turhaa sälää ja siihen käytettyä aikaa minäkin ihmettelen..Johtajan johdolla opettajat tosissaan miettivät että millaiset verhot olisivat ok .tai miten askarteluja laitetaan esille jne.
Kaiken aikaa on eri työryhmiä naurettavista asioista.Itse saan keväällä kuulua roolivaatetyöryhmään jossa korjataan rikkoutuneita vaatteita..Hellou ..kyse on kiinalaisista halpa vaatteista jotka rikkoutuvat heti uudestaan.
Tämä aika on lapsilta pois ja tuntuu tyhjänpäiväseltä.Kyllä kierrätys ja korjaus ovat ok..mutta tässä ei oo mitään järkeä.Toinen työryhmä oli perehtymässä kartonkitilauksen maailmaan..Hellou..ne vain tilataan yhden toimesta näin järjellä ajatellen.
Tälläistä on vakassa opettajilla hommina eli lapsia ei ehditä juuri huomaamaan.Ns.tärkeät asiat tulee ensin ja palavereja riittää.
Tiistaina pelataan Afrikan tähteä!
Kännykkäcase!
Olisin todennut lapselle, että siellähän se puhelimeni ym on samalla muistuttaen, että kyseessä aikuisen tavarat joita ei ole lupa ottaa eikä lupaa leikkiä, ovat tärkeitä ja kalliita. Sen jälkeen olisin pyytänyt suhteellisen napakasti häntä antamaan ne minulle. Jos ei mitään olisi tapahtunut niin menisin aivan lapsen viereen ja ns tasolle ja toistaisin asiani. Uskon, että lopputulos olisi toivottu, sanoisin lapselle kiitos ja nähdään huomenna ja vanhemmalle toteaisin lähtiessäni, että "tämä on asia josta kannattaa lapsen kanssa kotona puhua, toisen tavaroiden ottaminen yms, onko se ok vai mitä ja olisiko lapsesta ok, että joku vain ottaisi hänen tärkeän lelunsa ja heittelisi sitä ym". Nostaisin vanhempana esille myös sen, että lapsen olisi hyvä harjoitella anteeksi pyytämistä siltä aikuiselta jolle noin teki.
En pysty ihan helpolla kuvittelemaan, että lapsi ei tuossa tilanteessa, noin toimittuani, palauttaisi kännykkääni ym minulle, mutta jos ei, niin sitten olisin sanonut vanhemmalle joka siinä seisoo, että "ole hyvä, sinun lapsesi ja olet paikalla, hoidatko asian niin pääsen lähtemään hakemaan omaa lastani".