Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Vaikka meillä on leikkitaulu, leikit saavat levitä. Kotileikki käy piknikillä tai hotelli lomalla, autot menevät milloin minnekin.

Leikkitaulu auttaa lähinnä muutamaa ryhmässä olevaa antamalla vaihtoehtoja (koska eivät leiki kotona tai niitä leluja ei yksinkertaisesti ole)

Tää ketju kyllä näyttää että alalla on ilmeisesti lähinnä Ding Dong Ding Dong persoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siellä päiväkodeissa tehdä minkäänlaista tiimityötä nykyään? Kuulostaa aika riitaisalta menolta, opettaja on palavereissa ja päivystää puhelinta, eikä kiinnosta lastenhoitajien mielipiteet ollenkaan.

Kyllä tehdään ja paljonkin. Lastenhoitajista osa on vain katkeroitunut, koska eivät ymmärrä mitä kaikkea opettajilta vaaditaan. Jos heidät laitettaisiin viikoksi opettajan hommiin, olisivat tyytyväisiä siihen miten vähän tarvitsee olla vastuussa mistään ja saa vain keskittyä arjen perusasioihin.

Aika moni lastenhoitaja tekee opettajan sijaisuutta, että hehheh vaan.

Epäpätevällä ei ole sitä tietotaitoa mitä pätevällä. Silloin se työ on aina pikkasen huonosti tehty ja voi tulla niitä harhaluuloja että "suunnitteluajalla" juodaan kahvia ja mietitään heitetäänkö jumpassa yhtä vai kahta palloa.

Olisi edes suunnittekuaikaa, mutta ei ole. Pitää olla ryhmässä lasten kanssa, että tiimiläiset saavat puolen tunnin kahvitaukonsa ja suunnittelut tehdäänkin sitten vapaa-ajalla kotona, jos haluaa suunnitella vasun ja yksilötarpeiden mukaisesti. Kyllä se pallo sieltä varastosta löytyy, mutta se miten sitä käytetään tukien lasten kasvun ja kehityksen tarpeita onkin eri juttu. Olisi myös hyvä vaihtaa toimintaa eikä joka vuosi niitä samoja sateenvarjo ja sieniaskarteluja, vaan suunnitella jotain uutta.

Uutta ja sen hetken lasten mielenkiinnosta ja tarpeista lähtevää. Tukee samalla myös sen hulivin mielenkiinnon ylläpitämistä toiminnassa, kun on mielekästä ja sopivan haastavaa tekemistä :) se mikä on toiminut joskus kymmenen vuotta sitten, ei välttämättä tue tämän päivän kasvua ja kehitystä.

Onko lapsen kasvu ja kehitys jotenkin erilaista kulloisenakin aikana?

Parikymmentä vuotta sitten ei tarvinnut vielä korjailla wokeilmiön tuhoja päiväkodeissa.

Lapset on jo vuosia oireilleet mm sitä kuinka kilpailevat vanhempien ajasta/huomiosta.

Se, että plärää jotakin somelaitetta lapsen ollessa siinä "kuulo-ja näköetäisyydellä" ei ole lapsen kanssa olemista ja hänen huomioimistaan.

Ja kun lapsella on luontaisesti valtava tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi niin se sitten näkyy ja purkautuu varhaiskasvatuksessa meille kasvattajille ja kavereitakin kohtaan.

Toinen asia miksi lapset oireilee on liian vähäisen unen saaminen, päiväunet on päiväkodissa se pahin perkele ja ne suoranaisesti kielletään ja elämä ja illat "hoploppiasuperparkkiasynttäriäharrastust123&4" ym, että eihän siinä kroppansasti aivot rauhoitu unille ajoissa. Myös vkonloput tuupataan täyteen "actionia", palveleeko tuo vanhempaa vai lasta, niinpä..

T. Vakahoitaja

Joo mikä siinä on että pitää sitä actionia tupata täyteen kaikki päivät, jopa melkein vauvalle? Minulla on ollut hoidossa 1-vuotias kenellä oli viisi eri harrastusta. 

Kun ei osata olla niiden lasten kanssa. Ensin raahataan pitkiksi päiviksi virikehoitoon ja sitten illat ja viikonloput ravataan ohjatuissa harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siellä päiväkodeissa tehdä minkäänlaista tiimityötä nykyään? Kuulostaa aika riitaisalta menolta, opettaja on palavereissa ja päivystää puhelinta, eikä kiinnosta lastenhoitajien mielipiteet ollenkaan.

Kyllä tehdään ja paljonkin. Lastenhoitajista osa on vain katkeroitunut, koska eivät ymmärrä mitä kaikkea opettajilta vaaditaan. Jos heidät laitettaisiin viikoksi opettajan hommiin, olisivat tyytyväisiä siihen miten vähän tarvitsee olla vastuussa mistään ja saa vain keskittyä arjen perusasioihin.

Aika moni lastenhoitaja tekee opettajan sijaisuutta, että hehheh vaan.

Epäpätevällä ei ole sitä tietotaitoa mitä pätevällä. Silloin se työ on aina pikkasen huonosti tehty ja voi tulla niitä harhaluuloja että "suunnitteluajalla" juodaan kahvia ja mietitään heitetäänkö jumpassa yhtä vai kahta palloa.

Olisi edes suunnittekuaikaa, mutta ei ole. Pitää olla ryhmässä lasten kanssa, että tiimiläiset saavat puolen tunnin kahvitaukonsa ja suunnittelut tehdäänkin sitten vapaa-ajalla kotona, jos haluaa suunnitella vasun ja yksilötarpeiden mukaisesti. Kyllä se pallo sieltä varastosta löytyy, mutta se miten sitä käytetään tukien lasten kasvun ja kehityksen tarpeita onkin eri juttu. Olisi myös hyvä vaihtaa toimintaa eikä joka vuosi niitä samoja sateenvarjo ja sieniaskarteluja, vaan suunnitella jotain uutta.

Uutta ja sen hetken lasten mielenkiinnosta ja tarpeista lähtevää. Tukee samalla myös sen hulivin mielenkiinnon ylläpitämistä toiminnassa, kun on mielekästä ja sopivan haastavaa tekemistä :) se mikä on toiminut joskus kymmenen vuotta sitten, ei välttämättä tue tämän päivän kasvua ja kehitystä.

Onko lapsen kasvu ja kehitys jotenkin erilaista kulloisenakin aikana?

Kymmenessä vuodessa jopa kuvallinenkin tuki on tullut ihan jokaiseen arkipäivään tukemaan jo lapsia, joilla ei ole tuen tarpeita.

Se selkeyttää varmaankin arjen rutiineja lapselle jos vaikka unohtuu että ulkoilu, ruokailu,päiväuni, pienryhmätoiminta, jne. Lapsi voi seurata seinältä kuvatukea niin ei tarvi miettiä että mikäs se oli seuraava ohjelmanumero.

Älkää menkö ainakaan Mellunmäen tai Itäkeskuksen päiväkoteihin. Itiksessa ainakin lto:na järkyttävä noita-akka ja en voi tarkemmin sanoa, mutta rikollisissa puuhissa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eilinen päiväni vakahoitajana:

Tulin töihin klo8 aamupalakärry mukanani, hoidin sen 12 lapselle ja otin samalla vastaan 4 lasta lisää kunnes työkaveri saapui klo8.45 vuoronsa, toinen työkaveri lomalla.

Aamupala ohi 8.30 jonka jälkeen osa tiesi jo mitä haluaa tehdä, muutamalle katsoin parhaimmaksi antaa ennen työkaverin tuloa pöytähommaa, koska meno oli jo sen verran vauhdikasta (oli jo päiväkotiin tullessa, huono aamu jne mutta osin myös tyypillistä koska ns erityisen tuen tarpeisia) että pieni "pysäytys" oli tarpeen.

Klo9-.30-10.45 ulkoilua josta n.20min yksin, koska työkaveri koneella, lapsia oli siis 16kpl.

Ruokailu klo11-11.30 keskeyttäen oman ruokailuni 3x rauhoittaakseni 2 eri lasta aivan eri tilassa kuin missä syötiin.

Lepohetki klo11.45-12.30, jonka hoidon koska työkaveri koneella, luin siitä ajasta 30min kirjaa.

Kahvitauolla olin 15min, ma en sinne ehtinyt.

Lapset nousivat ylös, olin ed päivänä ja ed iltana kotona viimeistellyt askaretta heille ja niitä tehtiin+vapaata leikkiä kunnes välipala klo14.

Työkaveri hoisi sen, minä tsekkasin kurakamat ym valmiiksi.

Ja sitten ulos klo15- josta läksi kotiin klo15.45

T. Vakahoitaja

Minun päiväni vakahoitajana:

Tulin töihin 8.05 (työaika alkaa 8.15) ja vein ulkovaatteeni kuraeteiseen valmiiksi odottamaan ulkoilua. Menin ryhmäämme, lapset ja työparini toivottivat iloisen huomenen. Kuulin aamulla tulleiden viestien sisällöt ja kyselin lapsilta heidän yöstään ja aamustaan. Heillä on aina jotain kerrottavaa. Aamupalan jälkeen otin laululeikkejä ja työpari lähti päivän ainoalle tauolle. Työparin tultua kävin itse omalla ainoalla tauollani, oltuani vain puolisen tuntia töissä. Klo 9 jumppatunti (temppurata) ja pallojen heittelyä ja potkimista (minä siis jumppasin mukana). Salin siivous, lasten vessatus, taistelu ulkovaatteiden kanssa ja lapset pihalle työparin kanssa klo 10.15. Minä kirjoitin kolmen lapsen neuvolalomakkeet, soitin muutaman puhelun, selvittelin iltasuunnitteluajan pitämistä. Menin itsekin ulos, etsittiin aarteita, annoin keinujille vauhtia, tehtiin hiekkakakkuja jne.

Sisälle tultua lasten opastamista, kengät kenkähyllyyn ja ulkovaatteet naulakkoon, käsipesu ja jonoon. Omat ulkovaatteet ja käsipesu, sitten syömään noin klo 11.15. Jaoin ruuat lapsille, istuin syömään. Lapsilla oli paljon asiaa ja heitä piti muistuttaa syömisestä, muutama kun on hyvinkin ronkeli ja valikoiva, osa taas ihanan ruokarohkeita. Kesken ruokailun sai totuttuun tapaan pomppia antamaan milloin mitäkin lisää milloin kenellekin. Oma ruoka hotkien alas ja laittamaan lapsille sängyt ja varahoitolasten unilelujen etsintä. Sitten vessatus ja lasten peittely. Työparin vuoro jäädä nukkariin, minä hain kahvin ja aloin kirjoittamaan vasua. Vessatauko, minun vuoro mennä nukkariin. Suunnittelin isänpäivälahjaa ja saman teeman mukaista äitienpäivälahjaa. Mietin toiminnalliseen joulujuhlaan tulevaa osiotamme ja sitä, millä ajalla muka ehdimme sen tekemään. Lasten herätys klo 14. Pukemisen opettelua, vessatusta, käsipesun vahtimista ja sänkyjen (ja välisermien jne) pois siivoaminen. Sitten välipalaa vahtimaan, muutaman sanan vaihto työparin kanssa. Välipalan jälkeen työpari lähti, me jäimme leikkimään. Muutaman kanssa tehtiin maja, yhden kanssa tein hamahelmiä, muutamalle aloin lukemaan satua mutta syliin tulivatkin lopulta kaikki lapset kuuntelemaan. Toisen kirjan jälkeen lähdimme ulos. Yksi alkoi kesken pukemisen huutamaan (taas) eikä rauhoittunut millään. Puin sitten hänetkin ja talutin pihalle, otin ulkona syliin. Hämäsin itkun pois ihastelemalla muiden leikkejä, sitten leikittiin: hiekkakakkuja, sählyä, keinumista, hippaa... lapsia haettiin ja yritin muistella mitä ja miten kukakin lapsi teki, söi ja nukkui tänään. Kello 16.15 työaikani päättyi, kävin vielä siivoamassa puhelimen ja paperit lukittuun kaappiin ja piilotin avaimen. Keräsin kamppeeni ja lähdin hakemaan omia lapsiani.

T. Vakahoitaja

Teillähän rikotaan lakia jos hoitaja tekee vasut. Se on opettajan tehtävä. Vai teetkö opettajan sijaisuutta? Hoitajana en suostuisi neuvolakaavakkaisen täyttöön ja tuollaiseen toiminnan suunnitteluun. En todellakaan tällä hoitajan 2179€ palkalla.

Onks toi 2179 netto vai brutto? voisit vähän tarkentaa.

Brutto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö siellä päiväkodeissa tehdä minkäänlaista tiimityötä nykyään? Kuulostaa aika riitaisalta menolta, opettaja on palavereissa ja päivystää puhelinta, eikä kiinnosta lastenhoitajien mielipiteet ollenkaan.

Kyllä tehdään ja paljonkin. Lastenhoitajista osa on vain katkeroitunut, koska eivät ymmärrä mitä kaikkea opettajilta vaaditaan. Jos heidät laitettaisiin viikoksi opettajan hommiin, olisivat tyytyväisiä siihen miten vähän tarvitsee olla vastuussa mistään ja saa vain keskittyä arjen perusasioihin.

Aika moni lastenhoitaja tekee opettajan sijaisuutta, että hehheh vaan.

Niinhän ne työssä köyvät isätkin joskus hoitavat lasta kotona kotiäidin ollessa sairaana. Siinä tulee hoidettua tärkein eli pidettyä lapsi elossa ja ehkä jopa iloisena. Kodin juoksevat asiat, siivous, ravitseva ravinto ja "pedagoginen sisältö" kaikkine sisältöineen ja mejemisineen jää kuitenkin tekemättä, mutta onneksi se ei haittaa väliaikaisena ilmiönä pahemmin.

Ja vaikka niitä asioita joillain tavoin tulisikin hoidettua niin eihän ne ole sama asia. Esim. vasu voi olla hyvin erilainen, jos sen kirjoittaa opettaja tai hoitaja. Lainsäätäjä haluaa, että sen kirjoittaa opettajakoulutuksen saanut ihminen eikä kukaan muu.

Olen nähnyt hyvinkin valjuja opettajien kirjoittamia vasuja, sellaisia missä on vain yksi lause/kohta. Sitten olen nähnyt vasuja jotka ovat täynnä tekstiä, mutta sellaista tekstiä, mikä ei kerro yhtään mitään. Sitten on niitä vasuja, missä on oikeasti osattu kirjoittaa asiasta.

Kukaan kun ei niiden vasujen sisältöä valvo, niin kyllä siellä on ihan laidasta laitaan opettajienkin tekeminä. On vähän jo yltiöpäistä tämä opettajien hehkuttaminen, eivät he mitään yli-ihmisiä ole, eivätkä mitään tasalaatuista massaa muutenkaan.

Kyllä kait sen päiväkodin johtajan viimeistään tulee valvoa, että ne on tehty asianmukaisesti.

Ai se ehtis lukea 175 vasua joka syksy ja keväällä uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Meidän perheen lapset ovat saaneet ja saavat edelleen hyvää varhaiskasvatusta Mellunmäessä. Täytyy muistaa että lähes joka alueella on useampi päiväkoti, joten taso ja (subjektiiviset) kokemukset voivat vaihdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Vierailija kirjoitti:

" Meidän toinen lastenhoitaja jää eläkkeelle vuoden vaihteessa,

ja ryhmään palkataan tämän tilalle toinen opettaja.

Tässä nyt vaan käy niin, että lähden itsekin samalla oven aukaisulla,

koska en todellakaan aio jäädä hoitamaan tätä pienten ryhmää yksinään,

kun opettajat tekevät suuren osan töistään ryhmän ulkopuolella.

Enkä varmasti ole ainoa lastenhoitaja joka näin tekee."

Et ole yksin todellakaan, moni lastenhoitaja lähtee (ja on jo lähtenytkin)  juuri samasta syystä.

Mahtaa olla mukavaa kun ei tarvitse töissä käydä rahan takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Miten jos lapsi ei ota apua vastaan eikä avusta ja tuesta huolimatta hakeudu tai siedä toisten lasten seuraa? Tiedätkö, ei tällaisia lapsia ollut vielä 10-15 vuotta sitten. Tai kuusivuotiaita jotka eivät siedä pienintäkään pettymystä vaan kirkuvat suoraa huutoa jos pitää laittaa kumisaappaat tai leikkiä sen ei bestiksen kanssa, tai pöydässä ei saa leikkiä haarukalla tai ei just nyt pääse ipadille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Meidän toinen lastenhoitaja jää eläkkeelle vuoden vaihteessa,

ja ryhmään palkataan tämän tilalle toinen opettaja.

Tässä nyt vaan käy niin, että lähden itsekin samalla oven aukaisulla,

koska en todellakaan aio jäädä hoitamaan tätä pienten ryhmää yksinään,

kun opettajat tekevät suuren osan töistään ryhmän ulkopuolella.

Enkä varmasti ole ainoa lastenhoitaja joka näin tekee."

Et ole yksin todellakaan, moni lastenhoitaja lähtee (ja on jo lähtenytkin)  juuri samasta syystä.

Mahtaa olla mukavaa kun ei tarvitse töissä käydä rahan takia.

Meinaatko että lastenhoitaja on ainut työ mitä voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Miten jos lapsi ei ota apua vastaan eikä avusta ja tuesta huolimatta hakeudu tai siedä toisten lasten seuraa? Tiedätkö, ei tällaisia lapsia ollut vielä 10-15 vuotta sitten. Tai kuusivuotiaita jotka eivät siedä pienintäkään pettymystä vaan kirkuvat suoraa huutoa jos pitää laittaa kumisaappaat tai leikkiä sen ei bestiksen kanssa, tai pöydässä ei saa leikkiä haarukalla tai ei just nyt pääse ipadille.

Lasten määrä vähenee koko ajan. Ei kaverit ole sellainen asia, johon jokainen lapsi tottuu. Moni on ainoa lapsi eikä tuttavapiirissä ole saman ikäisiä. Kotona moni lapsi ei leiki, koska on ruuduilla. Ei koskaan opi leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eilinen päiväni vakahoitajana:

Tulin töihin klo8 aamupalakärry mukanani, hoidin sen 12 lapselle ja otin samalla vastaan 4 lasta lisää kunnes työkaveri saapui klo8.45 vuoronsa, toinen työkaveri lomalla.

Aamupala ohi 8.30 jonka jälkeen osa tiesi jo mitä haluaa tehdä, muutamalle katsoin parhaimmaksi antaa ennen työkaverin tuloa pöytähommaa, koska meno oli jo sen verran vauhdikasta (oli jo päiväkotiin tullessa, huono aamu jne mutta osin myös tyypillistä koska ns erityisen tuen tarpeisia) että pieni "pysäytys" oli tarpeen.

Klo9-.30-10.45 ulkoilua josta n.20min yksin, koska työkaveri koneella, lapsia oli siis 16kpl.

Ruokailu klo11-11.30 keskeyttäen oman ruokailuni 3x rauhoittaakseni 2 eri lasta aivan eri tilassa kuin missä syötiin.

Lepohetki klo11.45-12.30, jonka hoidon koska työkaveri koneella, luin siitä ajasta 30min kirjaa.

Kahvitauolla olin 15min, ma en sinne ehtinyt.

Lapset nousivat ylös, olin ed päivänä ja ed iltana kotona viimeistellyt askaretta heille ja niitä tehtiin+vapaata leikkiä kunnes välipala klo14.

Työkaveri hoisi sen, minä tsekkasin kurakamat ym valmiiksi.

Ja sitten ulos klo15- josta läksi kotiin klo15.45

T. Vakahoitaja

Minun päiväni vakahoitajana:

Tulin töihin 8.05 (työaika alkaa 8.15) ja vein ulkovaatteeni kuraeteiseen valmiiksi odottamaan ulkoilua. Menin ryhmäämme, lapset ja työparini toivottivat iloisen huomenen. Kuulin aamulla tulleiden viestien sisällöt ja kyselin lapsilta heidän yöstään ja aamustaan. Heillä on aina jotain kerrottavaa. Aamupalan jälkeen otin laululeikkejä ja työpari lähti päivän ainoalle tauolle. Työparin tultua kävin itse omalla ainoalla tauollani, oltuani vain puolisen tuntia töissä. Klo 9 jumppatunti (temppurata) ja pallojen heittelyä ja potkimista (minä siis jumppasin mukana). Salin siivous, lasten vessatus, taistelu ulkovaatteiden kanssa ja lapset pihalle työparin kanssa klo 10.15. Minä kirjoitin kolmen lapsen neuvolalomakkeet, soitin muutaman puhelun, selvittelin iltasuunnitteluajan pitämistä. Menin itsekin ulos, etsittiin aarteita, annoin keinujille vauhtia, tehtiin hiekkakakkuja jne.

Sisälle tultua lasten opastamista, kengät kenkähyllyyn ja ulkovaatteet naulakkoon, käsipesu ja jonoon. Omat ulkovaatteet ja käsipesu, sitten syömään noin klo 11.15. Jaoin ruuat lapsille, istuin syömään. Lapsilla oli paljon asiaa ja heitä piti muistuttaa syömisestä, muutama kun on hyvinkin ronkeli ja valikoiva, osa taas ihanan ruokarohkeita. Kesken ruokailun sai totuttuun tapaan pomppia antamaan milloin mitäkin lisää milloin kenellekin. Oma ruoka hotkien alas ja laittamaan lapsille sängyt ja varahoitolasten unilelujen etsintä. Sitten vessatus ja lasten peittely. Työparin vuoro jäädä nukkariin, minä hain kahvin ja aloin kirjoittamaan vasua. Vessatauko, minun vuoro mennä nukkariin. Suunnittelin isänpäivälahjaa ja saman teeman mukaista äitienpäivälahjaa. Mietin toiminnalliseen joulujuhlaan tulevaa osiotamme ja sitä, millä ajalla muka ehdimme sen tekemään. Lasten herätys klo 14. Pukemisen opettelua, vessatusta, käsipesun vahtimista ja sänkyjen (ja välisermien jne) pois siivoaminen. Sitten välipalaa vahtimaan, muutaman sanan vaihto työparin kanssa. Välipalan jälkeen työpari lähti, me jäimme leikkimään. Muutaman kanssa tehtiin maja, yhden kanssa tein hamahelmiä, muutamalle aloin lukemaan satua mutta syliin tulivatkin lopulta kaikki lapset kuuntelemaan. Toisen kirjan jälkeen lähdimme ulos. Yksi alkoi kesken pukemisen huutamaan (taas) eikä rauhoittunut millään. Puin sitten hänetkin ja talutin pihalle, otin ulkona syliin. Hämäsin itkun pois ihastelemalla muiden leikkejä, sitten leikittiin: hiekkakakkuja, sählyä, keinumista, hippaa... lapsia haettiin ja yritin muistella mitä ja miten kukakin lapsi teki, söi ja nukkui tänään. Kello 16.15 työaikani päättyi, kävin vielä siivoamassa puhelimen ja paperit lukittuun kaappiin ja piilotin avaimen. Keräsin kamppeeni ja lähdin hakemaan omia lapsiani.

T. Vakahoitaja

Teillähän rikotaan lakia jos hoitaja tekee vasut. Se on opettajan tehtävä. Vai teetkö opettajan sijaisuutta? Hoitajana en suostuisi neuvolakaavakkaisen täyttöön ja tuollaiseen toiminnan suunnitteluun. En todellakaan tällä hoitajan 2179€ palkalla.

Onks toi 2179 netto vai brutto? voisit vähän tarkentaa.

Oiskohan ennen veroja. Openakaan ei jää edes 2000e käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Ne kaverittomat lapset ovat yleensä sellaisia, joilla ei ole kontaktia ikätoveriin. Kaveritaitoja ei ole voitu oppia. Päiväkodissa osaava henkilöstö auttaa tässä.

Tai nepsyjä.

Tai ennen olisi diagnosoitu kehitysvammaisiksi. Nykyään on kaikenmaailman kehitysviivettä ja -häiriötä sun muuta. Koska lapsen vanhemmat eivät kestä kuulla, että heidän lapsensa on kehitysvammainen.

Kehitysvamma diagnoosi on edelleenkin ja tarkoittaa ihan muuta kuin yksinäistä lasta tai nepsyä. Onneksi päiväkodeissa on akateemisia, jotka ymmärtävät nämä asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joutavan päiväisiä palavereja, kirjaamista jne. Ennen ei sellaisia ollut ja aika riitti lasten kanssa touhuamiseen. Lapsille opetettiin perustavat kotona. Hoidossa lapset leikkivät myös omatoimisesti eikä kokoajan hoitajien toimesta teetetty mitä nykyään jossain hienossa suunnitelmassa lukee. Miksi kaikesta on tehty niin vaikeaa?"

.

Niin, nykyään lapset eivät paljoa omatoimisesti leiki vaan heille esimerkiksi  "järjestetään pienryhmätoimintaa",

Joutava spontaanisuus ja mielikuvituksellisuus karsitaan minimiin tekemällä "leikkitaulu" seinälle, missä on valmiiksi mietityt leikit mistä lapsen tulee valita mitä menee tekemään. Muuten seuraa kaaos ylikuormittuneissa ryhmissä jos kaikki lapset vaan leikkivät jotain mitä sattuu ja missä sattuu......

Sitten jos jollain lapsella on tylsää, ku ei kavereiden leikit kiinnosta, niin aina joku aikuinen ryntää heti viihdyttämään ja olemaan lapsen kaveri: On jopa lapsia jotka läpi koko päiväkoti-ikänsä kaveeraa vain aikuisten kanssa, solmimatta kaverisuhteita muihin lapsiin ollenkaan (koska miksi solmisi, kun aikuinen voi olla kaveri).

Omassa lapsuudessa jos valittelin vanhemmilleni, että on tylsää niin sain aina kuulla vastauksen "tylsyys kehittää luovuutta". Silloin tuo ärsytti suunnattomasti, mutta nykyään siitä on tullut vakiovastaus, jos lapsi valittaa heti ettei keksi tekemistä yrittämättä edes miettiä mitä voisi tehdä.

Olin jokin aika sitten sijaistamassa tutussa päiväkodissa, ja kiertävien sairauksien takia pienten ryhmässä oli vain 5 lasta lopulta paikalla, oltiin ihanan työkaverin kanssa kahdestaan. Se työpäivä oli aivan ihana, riitti aikaa huomioida jokainen lapsi, puuttua tilanteisiin, ottaa syliin ja ihmetellä yhdessä lasten kanssa. Vessatuksetkaan eivät olleet niin liukuhihnatoimintaa kuin 12 mukulan kanssa, vaan ehti vastailla lasten ihmetyksiin ja kannustaa omatoimiseen pukemiseen ym. Toki paljon vaikutti sekin, että ryhmän erityislapset sattuivat olemaan kaikki kipeinä.